Vuohiniemi
Vuohiniemi on kylä Hattulassa, Renkajärven rannalla.
Vuohiniemen kylä
Vuohiniementie alkaa Myllykylän ikivanhan, puretun myllyn ja kosken kohdalta ja mutkittelee Renkajärven itäpuolella kohti Rimmilää. Tien puolessa välissä on Vuohiniemen kylänraitti. Kylä on ollut olemassa keskiajalla, ja sen vanhimmat talot ovat siis Paasia ja Paavola. Vuohiniemi on kylänä mainittu ensi kerran asiakirjoissa vuonna 1506, jolloin Kulsialan käräjillä oli lautamiehenä Olavi Antinpoika Paasia. Asia koski kylän kahden talon, Paasian ja Paavolan välistä jakoa. Vuonna 1508 Kulsialan käräjillä puitiin näiden kahden talonisännän välisiä eripuraisuuksia.
Paasian ensimmäisenä isäntänä mainitaan Olavi Kaupinpoika Paasia vuonna 1473, toisena yllämainittu Olavi Antinpoika Paasia vuonna 1506, majatalonpitäjä Kauppi Torinpoika vuosina 1508 - 1510, Tuomas Heikinpoika Paasia vuonna 1577 ja Jaakko Erkinpoika Paasia vuonna 1696. Paasia oli talonpoikainen verotalo 1580-luvulle saakka, jolloin se läänitettiin ratsumies Jaakko Antinpojalle ratsupalvelusta vastaan. Varsinainen ratsutila oli Ihalemmen Kevola, jonka augmentti Paasia oli.1600-luvun alussa talo lahjoitettiin Hannu Hannunpojalle, Monikkalan herralle, ja Paasia oli ratsutilana vuosina 1617 - 1670. Sen jälkeen siitä tehtiin komppanian sepän palkkatila. 1600-luvun lopun katovuodet tekivät Paasian veromaksukyvyttömäksi, mutta se nousi 1690-luvulla Takajärven Mikkolan rusthollin augmentiksi. Sittemmin se oli erään Parolan kylän ratsutilan aputilana. Noin 1920-luvulta 1970-luvulle Paasian omistivat ja tilaa viljelivät Hauholla syntyneet Helmi ja Toivo Aintila, ja sen jälkeen se on ollut perikunnan omistuksessa.
Paavola oli myös talonpoikaisomistuksessa 1550-luvulta 1650-luvulle asti, jolloin se lahjoitettiin ratsumestari Matias Eerikinpoika Silverharneskin rälssiksi. 1670-luvulla talo oli pitkään autiona ja sitä viljelivät lopulta sotilaat. 1690-luvulla Paavola määrättiin Nihattulan Torkkolan ratsutilan augmentiksi. Kylä-Paavolan hirsinen päärakennus on rakennettu 1850-luvulla ja sen punatiilinen karjarakennus on vuodelta 1938.
Vuohiniemen kyläraitin varrella on muistona entisestä talonpoikaiskylästä vanha harmaahirsinen luhtiaitta ja kaksi hirsipintaista ulkorakennusta. Hiljaisen ja kauniin raitin varrella on peltoa sekä muutama kesä- ja ympärivuotinen asuinrakennus.
Renkajärvi
Renkajärvi on yhden teorian mukaan saanut nimensä järven soraharjuista, sillä sana "renka" on tarkoittanut harjannetta, ylänköä. Tämä selitys löytyy unkarin sanastosta, missä sukulaiskielenä on suomen kielen ja unkarin kielen vanhaa yhteistä sanastoa. Harjujono muodostaa saaria keskelle järveä. Vuohiniementien varrelta näkyy harjulta upea järvimaisema, ja harjun toisella puolella on vanhan metsän peittämä jyrkkä rinne. Renkajärvestä alkaa Renkajoki, joka virtaa Rengon Haapajärveen. Jokiharjun alue on osittain rauhoitettua luonnonhoitometsää. Muita Renkajoen suojelukohteita ovat Mäntyniemen hiekkarannat, Paasian rantalehto, Renkajärven harjusaaret, Renkalahden lehtokorvet ja Sälinojan metsän liito-orava. Metsä-Mattilan kuusi sekä Kylä-Paavolan ”variksenmänty" ovat myös rauhoitettuja. Renkajärvessä pesii kesäisin "renkalintu", kuikka.
Vuohiniemen rukoushuone
Vuohiniemessä vaikutti 1900-luvun alussa voimakkaasti evankelinen herätysliike. Rukoushuone tehtiin hirrestä kyläläisten talkootyönä, se valmistui vuonna 1937. Rakennusmestari E.A.Talpo laati piirustukset. Renkajärven rannalla kesiään viettävä taiteilija Arthur Heickell lahjoitti alttaritaulun rukoushuoneelle. Rukoushuoneen omistaa Luterilainen Evankeliumiyhdistys. Seurakunta järjestää rukoushuoneessa jumalanpalveluksen tai messun suurimpina kirkollisina juhlapyhinä.
Vuohiniemen koulu
Kylän koulu rakennettiin Renkajärven länsirannalle Luurilan talon maille vuonna 1913. Koulun rakennuspiirustukset teki rakennusmestari V.F. Peltonen. Koulu toimi vuoteen 1973, jolloin se liitettiin Kosken piiriin. Luurilan talon mailta on löydetty rautakautinen ns. Luurilan lintu.
Lähteet
Kyliä ja kortteleita. Hämeenlinnan ja Hattulan rakennuskulttuuriselvitys. Hämeenlinna 2003.
Mäntylä, Eero: Hattulan historia. Hämeenlinna 1976. ISBN 951-99074-7-5