Ero sivun ”Hurtilanlahden kivikautiset asuinpaikat” versioiden välillä
imported>Mtaavila (Ak: Uusi sivu: Kellosalmen Hurtinlahden kivikautinen asuinpaikka (Hurtinlahti A ja B) on hiekkaista ja soraista mäntykangasta. Se on mökkitien molemmin puolin törmän päällä. Vuonna 2003 te...) |
imported>Mtaavila Ei muokkausyhteenvetoa |
||
| Rivi 1: | Rivi 1: | ||
Kellosalmen Hurtinlahden kivikautinen asuinpaikka | [[Padasjoki|Padasjoen]] [[Kellosalmi|Kellosalmen]] Hurtinlahden kivikautinen asuinpaikka on hiekkaista ja soraista mäntykangasta. Se on mökkitien molemmin puolin törmän päällä. Vuonna 2003 tehdyissä kaivauksissa löydettiin alueelta keramiikanpaloja, palanutta luuta, pii- ja kvartsi-iskoksia. Alueella on havaittavissa kulttuurimaannos. Asuinpaikka on hyvin säilynyt. Ilmasto oli kivikaudella lämmin ja leuto ja kasvillisuus oli samantapaista kuin nykyisessä Keski-Euroopassa. Asuinpaikkojen sijainnin määräsivät väestön harjoittamat elinkeinot. Kivikauden alkupuolella asuinpaikka valittiin metsästykseen, kalastukseen | ||
ja keräilyyn parhaiten soveltuvilta alueilta. Pyyntiväestö asui usein avoimilla, hiekkapohjaisilla rantakaistaleilla. Rannikolla valittiin asuinpaikaksi usein jokisuisto, sisämaassa taas järvenranta. | ja keräilyyn parhaiten soveltuvilta alueilta. Pyyntiväestö asui usein avoimilla, hiekkapohjaisilla rantakaistaleilla. Rannikolla valittiin asuinpaikaksi usein jokisuisto, sisämaassa taas järvenranta. | ||
| Rivi 13: | Rivi 13: | ||
[[Luokka:Löytöretkiä Päijät-Hämeen kyliin -hanke]] | [[Luokka:Löytöretkiä Päijät-Hämeen kyliin -hanke]] | ||
[[Luokka:Kellosalmi]] | [[Luokka:Kellosalmi]] | ||
[[Luokka:Padasjoki]] | |||
[[Luokka:Muinaisjäännökset]] | [[Luokka:Muinaisjäännökset]] | ||
Versio 10. kesäkuuta 2014 kello 09.10
Padasjoen Kellosalmen Hurtinlahden kivikautinen asuinpaikka on hiekkaista ja soraista mäntykangasta. Se on mökkitien molemmin puolin törmän päällä. Vuonna 2003 tehdyissä kaivauksissa löydettiin alueelta keramiikanpaloja, palanutta luuta, pii- ja kvartsi-iskoksia. Alueella on havaittavissa kulttuurimaannos. Asuinpaikka on hyvin säilynyt. Ilmasto oli kivikaudella lämmin ja leuto ja kasvillisuus oli samantapaista kuin nykyisessä Keski-Euroopassa. Asuinpaikkojen sijainnin määräsivät väestön harjoittamat elinkeinot. Kivikauden alkupuolella asuinpaikka valittiin metsästykseen, kalastukseen ja keräilyyn parhaiten soveltuvilta alueilta. Pyyntiväestö asui usein avoimilla, hiekkapohjaisilla rantakaistaleilla. Rannikolla valittiin asuinpaikaksi usein jokisuisto, sisämaassa taas järvenranta.
Pyyntikunnilla, noin 10-20 ihmisen ryhmillä, saattoi olla useita vakituisia asuin- ja leiripaikkoja. Pyyntikunta vaihtoi leiripaikkaa vuodenajan mukaan, siirtyen aina sille paikalle, josta sai ruokaa parhaiten. Tällaista tapaa kiertää tietyillä leiripaikoilla kutsutaan vuotuiskierroksi. Se ei aina ollut tarpeellista, vaan toisinaan asuttiin samalla paikalla koko vuosi ja tehtiin sieltä vain lyhyempiä pyyntiretkiä. Tällaiset niin kutsutut vakituiset asuinpaikat ovat voineet olla pinta-alaltaan huomattavan suuria; niissä on voinut elää useita kymmeniä, jopa satoja ihmisiä. Siellä asuttiin kota-asumuksissa, joiden pohja oli kaivettu maanpintaa alemmas. Asumismuotoina olivat yksinkertaiset kodat ja ”talot”, jotka oli katettu koivun tuohella ja eläinten taljoilla. Kaikki Kellosalmen kivikautiset asuinpaikat ovat samalla korkeuskäyrällä.
Lähteet
- Löytöretkiä Päijät-Hämeen kyliin: Kellosalmi, Seitniemi ja Virmaila – kylät Päijänteen sylissä. Loppuraportti 3/5; 2013. Auli Hirvonen, Riitta Kinnari, Katriina Koski, Janne Ruokolainen. ProAgria Etelä-Suomi ry. Padasjoen kirjapaino 2013. ISBN 978-952-7050-02-6
- ProAgria: Löytöretkiä Päijät-Hämeen kyliin -hanke verkossa
- Kellosalmi, Seitniemi ja Virmaila - kylät Päijänteen sylissä -pdf