Padasjoen pappila
Padasjoen pappilan sijainti ja historia
Padasjoen kirkkoherranpappilan vanhin tunnettu tonttimaa sijaitsee Kirkkolammin ja Kirkkojoen eteläpuolella, toisella puolen jokea kuin itse kirkko. Tontti alkaa heti Kirkkojoesta, jonka rannassa on vielä sauna ja vanha venesuoja, ja nousee tästä ylöspäin, rakennusten sijaitessa molemmin puolien hiekkatietä. Mäen laella on vanha keltaiseksi maalattu päärakennus ja aitta, tien toisella puolen ns. pikkupappila - entinen väentupa - sekä navetta. Aikanaan rakennuskantaa ympäröivät pellot ja niityt, nykyään tiet ja Pappilanmäen koulu piha-alueineen.
Padasjoki kuului aluksi Hollolan seurakuntaan, sitten Sysmän seurakuntaan, josta se erosi itsenäiseksi kirkkoherrakunnaksi vuoden 1465 paikkeilla. Tiedot Padasjoen pappilasta alkavat 1500-luvun lopulta, jolloin pitäjäläiset velvoitettiin vuosien 1594 ja 1595 käräjillä rakentamaan tai korjaamaan pappilan rakennukset. Tiedot pappilan 1600-luvun rakennuskannasta ovat hajanaisia, mutta niissä mainitaan muun muassa, että pappila oli vuonna 1674 rakennettu suureksi osaksi uudestaan, joskin ikkunat oli jätetty tekemättä, ne ostettiin myöhemmin. Aittaa, kellaria ja keittiötä rakennettiin 1680-luvun lopulla. Vuonna 1709 mainitaan riihien ja latojen kattojen korjaus. Pappila rakennettiin uudestaan taas isovihan jälkeen, minkä jälkeen on mainintoja sen korjauksesta useaan otteeseen, 1800-luvun alkupuolelle asti. 1700-luvun loppupuolella pappilan viljelyksiä laajennettiin huomattavasti, istutettiin humalisto, raivattiin niittyjä ja kaivettiin ojia. Päärakennus paloi vuonna 1831, jolloin tuhoutui osa kirkkoherran arkiston asiakirjoista. Tämän jälkeen rakennettiin uusi päärakennus, joka on edelleen olemassa, samoin kuin vuonna 1879 rakennettu kivinavetta. Päärakennukseen tehtiin lisäksi sen itäpäähän erillinen arkistosiipi 1930-luvulla.
Pappilan sijainti näkyy kartalla vasta 1700-luvun puolivälistä alkaen. Vuosien 1749-1751 välillä tehdyssä pitäjänkartassa pappila on merkitty sen nykyiselle tontille, mutta rakennusten tarkkaa sijaintia ei ole vielä kuvattu. Tarkemmin pappila on näkyy jo Syrjäntaan isojaonkartassa (1862), joka on mitattu vuonna 1794 ja uudelleen vuonna 1858.
Kirjallisuus
Pulkkila, Uuno: Padasjoen historia I-II. Jyväskylä 1947.