Pässinvuori, Virtovuori ja Peltomaanvuori

Häme-Wikistä

Kymenvirran rannoilla on maisemallisesti hyvin jylhiä kallioita. Virtovuori, Pässinvuori ja Peltomaanvuori ovat arvokkaita kallioalueita ja niissä on monipuolinen kasvillisuus. Alueella on yhteensä 10 yksityistä luonnonsuojelualuetta, kuten Porttimäen lehmuslehdot, Pässivuoren lehmuslehto ja Peltomaanvuoren lehmusmetsät. Arvokkaat lehdot sijoittuvat rannoille. Virtovuoren lehto on jyrkkäpiirteinen rantalehto, joka on maakunnallisesti arvokas lehtoalue. Siellä tavataan harvinaista mustalinnunhernettä. Alueella on kuivaa lehtoa sekä puronvarsilehtoa ja vaateliasta lehtolajistoa. Maaperää hallitsevat kallioiset moreenin peittämät kumpuilevat selännealueet. Maisemassa on selvästi nähtävissä kallioperän ruhjeisuus. Pitkät vesistöjen valtaamat murroslinjat halkovat aluetta luode-kaakko ja lounas-koillinen -suuntaisesti. Ruhjeiden reunat ovat tyypillisen jyrkkärinteisiä ja kallioisia. Suomen kallioiden arvoluokituksessa luokkiin 1-4 kuuluvat kallioalueet sisältävät sellaisia biologisia, geologisia ja maisemallisia arvoja, joilla on maa-aineslain 7 §:n tarkoittamaa valtakunnallista tai muutoin huomattavaa luonnonsuojelullista merkitystä. Virtovuori ja Pässinvuori edustavat arvoluokkaa 4 ja Peltomaanvuoren kallioalue edustaa arvoluokkaa 3.

Lehmusmetsät tarjoavat palasen menneisyyden maisemaa. Metsälehmus saapui Suomeen jääkauden jälkeen noin 5000 vuotta sitten. Jo kivikaudella metsälehmus oli tärkeä materiaali erilaisten punosten teossa; siitä tehtiin esimerkiksi verkkoja. Niinen lähteenä lehmusta käytettiin aina 1800-luvulle asti. Runsaan ja kauan kestäneen niinen keräämisen vuoksi lehmus on suurelta osin hävinnyt luonnosta. Metsälehmus kasvaa luontaisesti lehdoissa ja lehtomaisissa metsissä. Puun latvus on muodoltaan kapea ja varsinkin vanhemmat oksat ovat riippuvakärkisiä. Lehmus kukkii heinäkuussa, ja silloin sen tunnistaa vahvatuoksuisesta medestä, joka kerää ympärilleen runsaasti pölyttäviä hyönteisiä.


Lähteet