Liisa Sormunen

(s. 1937)

Nastolassa vuodesta 1974 asunut kuvataiteilija (öljy- ja akryylivärit, kokeiluna myös kuvanveisto).
Nastolan Taideyhdistyksen hallituksen jäsen. Mukana myös Matinpalomuseon näyttelytoiminnassa.

Terveydenhuollon maisteriksi kouluttautunut Sormunen on käynyt maalauskursseilla kolmen vuoden ajan sekä opiskellut taidehistorian perusteet Lahden aikuiskoulutuskeskuksessa.

Muotokuvia realismista abstraktioon

"Olen maalannut vuodesta 1965 saatuani mallin (lapsen), pääasiallisesti ihmisiä, eläimiä ja kukkia. Työni tähtää johonkin tilanteeseen ja jollekulle henkilölle, jolle annan sen. Aluksi yritin laskea montako maalausta olen tehnyt, nyt lasken monessako maassa on töitäni. Äkisti lueteltuna ainakin Ruotsissa, Saksassa, Espanjassa, Kanadassa ja olipa yksi kuva kiertämässä maailman ympäri ja päätyi merirosvoille."

"Teen töitä ensi kevään näyttelyyni Taidekeskus Taarastiin nimellä "Intiimistä abstraktioon". Se kuvaa hyvin töitteni sisältöä. Ihmisten kuvat teen mallista, useimmiten peilistä, tai monesta valokuvasta etsien eri piirteet. Siinä pyrin realistiseen ilmaisuun, että malli tunnistaa itsensä. Toinen äärimmäinen taidesuunta on abstraktio, joka ei esitä mitään vaan katsoja näkee mitä haluaa. Kokeilen eri tyylejä ja eri tekniikoitakin. Yhteisnäyttelyihin teen kaksimielisiä töitä, joissa on piilomerkitys, ettei koko tarina paljastuisi ensi silmäyksellä.
Alastomuus on ammattini takia aivan luonnollista ja kaunista. En ole maisemamaalari enkä jäljennä koskaan valokuvaa enkä toisten töitä."

Tie kuvataiteilijaksi

Oma lapsi toimi pitkään Liisa Sormusen mallina. Häntä esittäviä maalauksia syntyikin runsaasti kodin seinille.
Lapsensa lisäksi hän on tehnyt muotokuvia ihmisistä jotka hän tuntee ja joista hän pitää. Eräs kokemus opetti sen, että ihmisestä muotokuvaa maalatessa on parasta tallentaa vain hänen perusilmeistöään.

Taiteilijalle itselleen kuvataide tarjoaa terapeuttisen elämyksen. Katsojia hän haluaa taiteensa kautta inspiroida ajattelemaan jotakin vakavaa asiaa. "Jos joku työ ärsyttää, se saa ajattelemaan. Usein keskityn voimakkaiden tunteiden esittämiseen. Koskaan en tee kuvakorttia seinän koristeeksi."

Kuinka teokset syntyvät

"Päähäni syöpyy joku aihe, kun maalaan jotakin muuta työtä. Sitten otan pohjan ja vedän siveltimellä luonnoksen kuvasta (päästäni). Se on niin innostavaa, että voisin maalata koko yön. Se inspiraatio tulee aina puolenyön jälkeen. Näitä luonnoksia on moni sanonut minun parhaiksi töikseni. Mutta sitten minun on pakko aloittaa työni viimeistely kirkkaassa päivänvalossa. Se on "pakkopullaa". Siihen voi mennä useampi viikko."
Sormusen teos Omakuva (toiseksi alin kuva)tehtiin toisen omakuvan pohjalta. "Siihen kertyi niin paksulti maalia ettei mikään väri enää näkynyt. Pyörittelin harmistuneena maalia. Aamulla huomasin, että se oli ihan hyvä."
Teos sijoittui valtakunnallisessa kilpailussa sijoille 2-10.

Luonnonkaunis Päijät-Häme

Taiteilija asuu luonnonkauniilla metsätaipaleella Salpausselän alarinteellä. Kaunis luonto eläimineen toimii inspiraation lähteenä. "Kun pihassa virtaava puro tulvii, alkaa syntyä tsunamitauluja. Tässä rauhassa alkaa itsekin erakoitua ja hämmästyy yhä uudelleen nykymaailman menoa. Siksi matkustelen paljon ja käyn taidemuseoissa kaikkialla. Kun on niin ihmeen hyvä tulla kotiin ja aloittaa uusien vaikutteiden purkaminen kankaalle. Lisäksi paikka on maantieteellisesti hyvä. Kuljen Itä- ja Länsi-Suomen väliä sekä Jyväskylään että Helsinkiin. Lahti on kaikkien risteyskohta."

Liisa Sormusen töitä on nähtävillä kahdesti vuodessa järjestettävässä Nastolan taideyhdistyksen jäsenten yhteisnäyttelyssä.