Vuolijoen kartano

Kohteesta Häme-Wiki
Share/Save/Bookmark
Loikkaa:valikkoon, hakuun

Vuolijoen kartano sijaitsee Hämeenlinnassa Hauholla Vuolijoen kylässä. Kartanon kantatila oli Paulin ratsutila. Kartanon omistajina ovat olleet mm. valtiopäivämies Juho Robert Wuolijoki ja ministeri Wäinö Wuolijoki. Kartano on valtakunnallisesti arvokas kulttuuriympäristö.

Historia

Vuolijoen talojen isäntinä oli 1500-luvun lopulla Jaakko Mikonpoika ja Olavi Heikinpoika. Jaakko Mikonpoika oli velkaa Olavi Heikinpojalle, ja isännät myös riitelivät rajoista. Talot yhdistettiin vuonna 1626, ja uuden talon isännäksi tuli ratsumies Heikki Olavinpoika. Tilaa nimitettiin 1600 ja 1700-luvuilla Paulin ratsutilaksi sen isännän, vuosina 1616-1625 Hattulan kirkkoherran toimineen Paulinus Johannis Paulinuksen mukaan. 

Paulinuksen vaimo Elina Tuomaantytär oli talon pitkäaikainen omistaja 1620-luvulta vuoteen 1668. Ratsutilaa hoitavat isännät vaihtuivat. Elina Tuomaantytär avioitui Paulinuksen kuoleman jälkeen Johan Bartholdi -nimisen miehen kanssa. Hän oli isäntänä vuosina 1630-1634. Tila siirtyi pois suvulta, kun Elinan poika Per Påhlinpoika Paulinus vaihtoi sen vuonna 1678 kirkkoherra Christoffer Herkepaeuksen kanssa Portaan ratsutilaan. Jatkossa tila vaihtoi useasti omistajaa ja lopulta se päätyi talonpoikaisiin käsiin Vitsiälän Tekkarin isännälle lautamies Mikko Matinpojalle vuonna 1700. Vuosina 1741-1886 tila oli jaettu kahteen osaan, Vanhaantaloon ja Eerontaloon. Tilat yhdistyivät jälleen, kun vuonna 1830 Luopioisten Kajantilan Penttilästä tuli uusi suku tilaa hoitamaan. Tilan vanha päärakennus, pihapiiri ja osa metsistä on yhä tämän suvun hallussa.

Vanhantalon päärakennuksen vanhimmat osat on rakennettu 1700-luvun lopulla. Se suuri tupa  on mahdollisesti 1830-luvulta. Rakennus on saanut klassistisen ulkoasun vuonna 1921, ja sen suunnitteli professori Carolus Lindberg. Vanhatalo on nykyinen Vuolijoen kartano.Eerontalon pitkä päärakennus on 1800-luvun keskivaiheilta. Lindberg suunnitteli myös Eerontalon korjauksen 1920-luvulla. Eerontalo on nykyään Alitalo.

Harmaakivinen navetta on vuodelta 1899 ja luhtiaitta on rakennettu vuonna 1793. Vuolijoen kulttuurimaisemaan kuuluu myös Syrjäsen tilan vanha riihi.

Niskavuorelaisten Vuolijoki

Sulo Wuolijoki oli syntyisin Vuolijoen kartanosta. Hänen isänsä oli rusthollari ja valtiopäivämies Juho Robert Juhonpoika Wuolijoki (s. 1843), ja äitinsä Serafina Antintytär Lagervik, (s. 1851 Kärkölän Hähkäniemessä). Sulo Wuolijoki opiskeli Helsingin yliopistossa ja valmistui filosofian kandidaatiksi 1907. Hän oli perustamassa 1905 yhdessä vanhojen koulutoveriensa Gyllingin, Koveron ja Kuusisen sekä veljensä Väinön kanssa Ylioppilaiden Sosialidemokraattista Yhdistystä ja Sosialistista Aikakauslehteä. Wuolijoki ryhtyi aktiiviseksi sosiaalidemokraattiseksi poliitikoksi suurlakon jälkeen ja toimi kansanedustajana 1907–1913. Tällöin hän tuli tunnetuksi erityisen aktiivisena Vesilahden Laukon torpparien puolustajana heidän häätökiistassaan 1907. Wuolijoki avioitui vuonna 1908 virolaisen ylioppilaan Ella Maria Murrikin kanssa. Avioliitto päättyi eroon 1923, mutta Ella otti käyttöön nimen Hella Wuolijoki, josta tuli tunnettu poliitikko, näytelmäkirjailija ja yleisradion pääjohtaja.

Hella Wuolijoki kirjoitti kuuluisan Niskavuori-sarjansa käyttäen esikuvanaan Vuolijoen kartanoa ja siinä asuneita henkilöitä. Eino Leino vieraili kartanossa Wuolijokien vieraana.

Ennen jatkosotaa Wuolijoki järjesti kartanollaan salaisen neuvottelun Väinö Tannerin ja neuvostodiplomaatti Terentjevin kanssa.

Lähteet

Miettinen, Tiina & Mäkelä-Alitalo, Anneli: Hauhon historia II. Porvoo 2009. ISBN 978-952-92-5778-2 Wuolijoki, Erkki; Silinteri ja silkkihuivi, Sylvi ja Wainö Wuolijoen elämää Suomessa ja Euroopassa. Karisto 2013. ISBN 978-951-23-5674-4