Viralan kartano

Kohteesta Häme-Wiki
Share/Save/Bookmark
Loikkaa:valikkoon, hakuun

Viralan kartano on Janakkalassa Viralanjärven pohjoisrannalla. Viralan kylästä ensimmäiset maininnat ovat 1430-luvulta. Ostorälssiä kylän taloista tuli vuonna 1624. Hakoisten kartano sai kylän talot omistuksekseen vuonna 1806, ja varsinainen Viralan kartano muodostettiin kylän taloista 1860-luvulla. Kartanon omisti silloin Hans G. Boije. Kartanon talouskeskus rakennettiin ryhmäkylän paikalle. 1800-luvulta peräisin olevien asuin- ja talousrakennusten lisäksi kartanoalueella on tehdasrakennuksia, kuten punatiilisiä viinanpolttimorakennuksia 1800-luvun lopulta ja 1900-luvun alusta. Päärakennuksen uusrenessanssia edustava ulkoasu on 1890-luvulta, kartanoa ympäröivä puisto on 1880-luvulta.  

Viralan omistajia

Viralan kylän yhdeksän rälssitaloa joutuivat vuonna 1585 Harvialan omistajien rälssiksi. Matti Laurinpoika Kruus omisti Harvialan lisäksi Niemenpään, sai Viralan elinikäiseksi läänikseen. Hänen puolisonsa oli Lepaan sukua oleva Anna, jonka vanhemmat olivat Harvialan ja Niemenpään herra Björn Klaunpoika Leijon-Lepaa ja kuuluisa "Harvialan rouva" Karin. Matti Laurinpoika Kruus sai vuonna 1600 saanut läänityksekseen myös 27 taloa Mäskälästä ja Janakkalasta kahdeksan Nuolialan taloa.

Anna Kruus hallitsi Viralan rälssejä miehensä kuoleman jälkeen vuonna 1606, ja hänen poikansa Jesper Matinpoika Kruus vuosina 1616-1622. Hänen vaimonsa Brita Pontuksentytär De la Gardie osti vuonna 1626 kaikki Viralan yhdeksän rälssitaloa, jolloin niistä muodostui perintörälssi. Talojen tontit ja kaalimaat sijaitsivat Viralan niemellä kehässä peltojensa ympäröimänä, niityt Viralanjärven rantamailla. Pellot kuuluivat taloille, itse kartanolla ei ollut maanviljyksiä. Tiloja viljelivät lampuodit Harvialan kartanon alaisuudessa. Lauri Jesperinpoika Kruus omisti Viralan vuosina 1545-1651, jonka jälkeen se oli Agneta Hornin nimissä vuosina 1656-1672. Brita Laurintytär Kruus ja miehensä Fabian Wrede omistivat rälssit vuosina 1672-1716, ja Agneta Wrede vuosina 1716-1730, Hedvig Katariin Lille vuosina 1730-1741, Hedvig Katariina De la Gardie vuoaina 1741-1797 ja Axel von Frelsen vuosina 1797-1800. Harvialan omistaja Knut von Troil hallitsi Viralaa vuosina 1797-1815, ja Erik Abraham Leijonhuvfvud osti häneltä Viralan yhdeksän taloa, Äijälän rälssitorpan, Kuotolan ja Suontaustan verotalot. Torppia perustettiin 1700-luvulla, ja niitä oli olivat Yli-Koveron, Ali-Koveron, Kurjenmäen, Kuuslammen, Suojärven, Alanojan, Kiihamäen, Kanssin, Lönnin, Palsan, Jokelan, Lähdelammen ja Suomelan torpat.

Viralan rälssitalot joutuivat Boije-suvulle, ja niiden perijät olivat 1800-luvulla aikajärjestyksessä: Helena Elisabeth von Burghausen, kapteeni Gustaf Reinhold Boije, kamariherra Hans Gustaf Boije, Ralf Boije vuonna 1903. Hans Gustaf Boije oli innostunut maanviljelyksestä ja karjataloudesta. Hän perusti suurtilan ja siksi hän hääti Viralan talonpojat taloistaan ja otti pellot ja rakennukset kartanolle 1860-luvulla. Vain suurehko Rekolan talo jäi paikalleen, mutta sen isäntäväki siirrettiin Hakoisten Tuulensuun torppaan. Muita Boijen tyhjentämiä taloja olivat Toffela, Nikkilä, Hannula, Seppälä, Hulpola, Pirttilä, Klemola ja Maukola.

Boije af Gennäs -suku oli aateloitu 1500-luvun alkupuolella ja merkittiin Ruotsin ritarihuoneeseen vuonna 1625 numerolla 77 ja myöhemmin vuonna 1634 numerolla 16. Suvun yksi haara korotettiin vapaaherralliseen säätyyn vuonna 1771 ja merkitty Suomen ritarihuoneeseen vuonna 1818 numerolla 20. Suvun vaakunassa on kolme ankkurin poijua. Vapaaherrallinen suku on miespuolelta sammunut.

Teollisuutta

Helsinki-Hämeenlinna -rautatien ja Turengin aseman valmistuminen vuonna 1862 teki mahdolliseksi uusien elinkeinojen harjoittamiselle. Kartanon omistaja Hans Gustaf Boije, Kytäjän kartanon Constantin Linder ja protokollasihteeri C.A. Ehrnrooth perustivat vuonna 1872 viinanpolttimon Viralaan. Järven rannalle rakennettiin tiilestä höyryvoimalla käyvä tehdas. Viralassa oli vettä ja polttopuuta riittävästi. Viinan raaka-ainetta, maissia, saatiin rautatietä pitkin Etelä-Venäjältä. Hiivatehdas perustettiin vuonna 1885. Viinatehtaan voimalähteeksi Viralan koskeen rakennettiin vuonna 1907 sähkövoimalaitos. Paikalla toimi myös kartanon saha vuosina 1882-1930.

Viralassa valmistettu raakaviina jalostettiin Helsingissä tarkoitusta varten perustetussa Nääsin Viinatehdas Osakeyhtiössä. Boijen kuoleman jälkeen yhtiö osti Viralan polttimon ja kartanon vuonna 1904. Raaka-aineena käytettiin myöhemmin perunaa. Kieltolaki katkaisi viinan valmistuksen vuonna 1919, mutta toiminta jatkui jälleen vuonna 1932. Toisen maailmansodan aikaisen elintarvikepulan johdosta viinanvalmistus perunasta lakkasi koko maassa, ja polttimon toiminta lopetettiin vuonna 1942. Jatkosodan aikana käytettiin osaa viinatehtaan rakennuksista ja koneista puutervan jalostamiseen. Vuonna 1950 tyhjinä olevia kartanon kotieläinrakennuksissa viljeltiin herkkusieniä. Työllisyyden varmistamiseksi perustettiin vapaana olevaan tehdasrakennuksen osaan teknokemiallinen tehdas, joka valmisti Ortex-pesu- ja puhdistusaineita, joita voidaan pitää Suomen ensimmäisenä synteettisenä puhdistusaineina. Nykypäivänä Viralan kartano harjoittaa fasaanien kasvattamista. Pelloilla viljellään sokerijuurikasta, ja 450 hehtaarin metsäaluetta hyödynnetään myös.

Viralan kartano oli yksi maanluovuttajista Karjalan siirtoväen asutustoiminnassa. Suurin osa Janakkalaan sijoitetusta siirtoväestä oli kotoisin Antrean pitäjästä.

Lähteet

Kerkkonen, Veikko: Janakkalan historia. Helsinki 1976. ISBN 951-99089-1-9

http://goo.gl/zFqGN

http://goo.gl/3TqfL

http://goo.gl/4N2xO