Vihavuoden kylä

Kohteesta Häme-Wiki
Share/Save/Bookmark
Loikkaa:valikkoon, hakuun
Vihavuoden koski talviasussaan
Vihavuosi sijaitsee Hämeenlinnassa Hauholla, Sydän-Hämeessä. Sen luonnonkaunista maisemaa hallitsevat koski ja ympäröivät "vuoret". Kylän erikoinen nimi juontuu sanoista vihainen vuo tai vuolle, jolla viitataan kylän "vihaiseen" koskeen. Kylää on aikojen saatossa kutsuttu sekä Vihavuodeksi että Vihavuoreksi.


Historia

Vihavuoden koski on esiintynyt jo vuoden 1433 asiakirjoissa myllykoskena, mutta kerrotaan, että paikalla olisi ollut myllynsijoja jo

pakanuuden ajoilta lähtien. Vuodelta 1433 peräisin olevassa asiakirjassa mainitaan ensi kerran Vihavuodessa sijaitseva Sotjalan jakokunnalle kuulunut myllylaitos, jonka kerrotaan olleen olemassa jo ikimuistoisista ajoista lähtien. Runsaimmillaan myllyjä oli koskessa viisi. Rekolan mylly säilyi Vihavuodessa Rekolan suvun hallussa vuodesta 1638 aina vuoteen 1938 saakka, neljäntoista sukupolven ajan. Nykyinen mylly tehtiin vuonna 1895 palaneen myllyn tilalle. Rekolan mylly lopetti toimintansa 1958. Viimeisenä myllärinä työskenteli Eetu Jokinen. Myllyn sai haltuunsa Hauho-Seura ry 1961, ja jonkin aikaa hoitamattomana ollut myllyalue kunnostettiin Myllymuseoksi.

Heikki ja Väinö Maula ostivat 1918 puolet Vihavuodessa sijaitsevasta Perttulan rälssisäteritilasta ja niin vuonna 1923 Vihavuoteen valmistui Maulan veljesten vesivoimalla käyvä yksiraaminen saha. Sahalla oli jo silloin kansainvälisiä yhteyksiä; puutavara kulkeutui aina Englantiin asti. Maulan saha toimi työnantajana aina 1930-luvun taitteeseen suureen lamaan asti, jolloin se ajautui konkurssiin. Saha myytiin huutokaupassa turkulaiselle Vienti Export Ltd:n omistajalle kauppaneuvos Toivoselle. 1930-luvulla elettiin sahan suuruuden aikaa. Parhaimmillaan se työllisti yli 200 henkeä. Vihavuodessa oli samanaikaisesti kolme kauppaakin: Ilmonen, EHO ja Niemen kauppa. Kylässä oli vilkasta ja seuraelämä kukoisti. Oma näytelmäkerho piti huolen ohjelmasta. Kylästä löytyi omasta takaa näytelmien kirjoittaja, Helvi Halonen, joka ohjasi näytelmät ja myös esiintyi itse. Vihavuoden kylä oli aikanaan suosittu taiteilijoiden kesänviettopaikka, ja niin myllypiha kuin kosken rantamaisemat ovat tallentuneet mm. Yrjö Yrjölän, Yrjö Ollilan, Mikko Oinosen ja Anton Lindforsin maalauksiin. Myös runoilija Yrjö Jylhä on asunut kausittain Vihavuoden kylässä. Eino Leino ja Sulo Wuolijoki kävivät kalastamassa Vihavuoden koskella runoilijan vieraillessa Vuolijoen kartanossa.

1960-luvun alussa vanhan viereen rakennettiin uusi sahalaitos. Höyrysahasta saatiin myös sähköä. Sahan omistaja vaihtui 1973 ja omistajaksi tuli Yhtyneet Paperitehtaat Oy. Tuolloin sahatavaraa kulki mm Länsi-Saksaan, Englantiin ja Lähi-Itään. Kauppa ei kuitenkaan kannattanut ja Vihavuoden saha sai purkutuomion 60-vuoden iässä vuonna 1985. Saha lakkautettiin vuonna 1985. Sahasta on säilynyt voimalaitos ja sen tiilinen piippu. Sahaan kiinteästi liittyneiden työväestön asuinrakennukset sijaitsevat kosken länsirannalla.

Vihavuoden sahan kulta-aikana väestön määrä vaihteli paristasadasta kolmeensataan. Vielä 1960-luvulla kylällä asusti noin 200 ihmistä. Vihavuosi ei koskaan ole ollut perinteinen maalaiskylä vaan vihavuotelaiset ovat saaneet elantonsa sahateollisuudesta ja siihen liittyneestä osa-aikapienviljelystä sekä metsä- , hakkuu- ja uittotöistä. 1960- luvulla vain 4-5 taloutta toimi ensisijaisesti maanviljelyksen parissa. Tällä hetkellä kylällä ei ole yhtään päätoimista maanviljelijää. Vihavuoden sahan toiminnan loppuessa kylällä oli vielä sata asukasta. Osa sahatyöntekijöistä sai Kettulan sahalta työpaikan. Kettulan sahan suljettua 1994 viimeisimmätkin sahatyöntekijät jäivät työttömiksi, ja muut olivat muuttaneet työn perässä pois kylältä. Vihavuodessa asuu tällä hetkellä noin 30 henkeä, joista suuri osa on eläkeläisiä. Kesällä väkiluku nousee kolmeensataan kesäasukkaiden saapuessa.

Vuonna 1998 perustettiin Vihavuosi-yhdistys. Samana vuonna asukkaat käynnistivät kosken ja sahan voimalalaitoksen uudelleen hyödyntämiseen tähtäävän projektin. Höyrysahan vanha voimalaitos on kunnostettu kesäkahvilaksi. Koskikahvila palvelee kesäkauden 1.5.-15.9. välisenä aikana paikallista asutusta ja matkailijoita.

Lähteet