Vesunta

Kohteesta Häme-Wiki
Share/Save/Bookmark
Loikkaa:valikkoon, hakuun

Vesunta on Hattulan kartanoista vanhin. Se on vanhaa rälssiä ja esiintyy aikakirjoissa jo vuonna 1319. Vanhin kirjallinen maininta kartanosta on vuodelta 1319, jolloin Vesunnassa asuivat Paulus ja Melutha, jotka luovuttivat tilan Kokemäen Gunnarukselle syytinkiä vastaan. Vesunta kuului myös Turun tuomiokirkolle vuonna 1357 ja Ruotsin kuninkaalle vuosina 1531-1566 ja 1599-1601. Kartanon muita omistajia ovat olleet mm. valtionhoitaja Sten Sture, Ingeborg Tott, kihlakunnantuomari Jöns Westgöte, käskynhaltija Arvid Tawast, käskynhaltija Hans Bengtsson, Pistolhielmit ja Wetterhoffit, Lepaan herrat Heimbürger ja Packalen sekä Karen-suku. Kartanoon on 1800- ja 1900-luvuilla yhdistetty sen augumentit Kärsälä sekä Valde. 

Vesunnan Arvid Tawast

Arvid Henrikinpoika Tawast syntyi vuoden 1540 tienoilla hauholaiseen rälssiperheeseen. Hänen isänsä, Henrik Jepenpoika Kaasin, suku kuului Hauhon Hyvikkälän Asserinpoikain sukuun, joka omisti ja peri hauholaisia rälssikartanoita. Sukua voidaan seurata taaksepäin aina 1300-luvulle asti. Äidin, Cecilian, sukutausta ei ole tunnettu. Arvid Tawastilla oli seitsemän sisarusta, neljä sisarta ja kolme veljeä, joista viisi asui 1580–1590-luvuilla kotiseuduillaan Hämeessä. 

Arvid Henrikinpoika otti käyttöönsä Tawast-sukunimen. Yhteyttä keskiaikaiseen Tawast-sukuun ei ole voitu osoittaa, vaikkakin on esitetty arveluja mahdollisesta äidinpuoleisesta kytköksestä. Hämeenlinnan voutina vuonna 1565 toiminut Henrik Kaas omisti yhdessä vaimonsa Cecilian kanssa Hauholla Kokkalan, Keson ja Hakkalan tilat. Sittemmin kadonnut Hakkalan kylä sijaitsi Eteläisten kylän lähellä, Vuolujoen varressa. Kuningas Juhana III läänitti vuonna 1580 Hakkalan Arvid Tawastille, joka omisti myös Kokkalan ja Kelkkasen. Hänen pääkartanonsa oli Hattulan Vesunta, jonka Tawast sai sukulaisuuden perusteella luvan lunastaa itselleen kuninkaalta vuonna 1566 sekä Lammin Kurjala, Kurjala oli  Arvid Tawastin vaimon Margareta Mårtenintyttären kotikartano. Margaretan isä Mårten Jönsinpoika oli “Kurjalan suvuksi” kutsuttua rälssisukua. Lammin Pääjärven etelärannalla sijaitseva Kurjala kuuluu nykyään Hämeenkoskeen. Näiden lisäksi Tawast omisti 1580–90-luvuilla Uudellamaalla sijaitsevan Tenholan Karsbyn sekä Viron Virumaalla Kunda-nimisen kartanon. Arvid Tawast oli suurimpia läänitysten, lahjoitusten ja palkkioiden nauttijoita Suomessa 1500-luvun lopulla. Tawast eteni urallaan korkeisiin asemiin, muiden muassa jalkaväen ylipäälliköksi, Viipurin käskynhaltijaksi sekä kihlakunnantuomariksi.

1500-luvun Suomessa asuvan aateliston merkitys lisääntyi, kun Ruotsin valtakunta alkoi käydä pitkällistä sotaa Venäjää vastaan. Suomesta tuli sodankäynnin tukialue, ja täällä asuva aatelinen väestö sai uusia etuja ja toimintavapautta huolehtiessaan hallinnosta ja sotatoimista. Ruotsin valloitusmaasta Virosta saadut suuret läänitykset lisäsivät myös aateliston vaurautta. Ruotsi-Suomen hallintoa hajautettiin Suomeen, ja aatelisto rakensi valtansa tueksi kartanoita ja kivilinnoja. Aikakautta on kutsuttu Suomen aatelin kulta-ajaksi.

Arvid Tawastin rikkaus

Tawastin varallisuus kasvoi iän karttuessa ja uran edetessä. Hänen kartanoidensa talous oli tarkkaan järjestettyä; tuloista, menoista ja varastoista pidettiin pikkutarkasti kirjaa. Varastojen ja verstaiden esineistö luetteloitiin vuosittain ja puuttuvat tai kadonneet esineet kirjattiin muistiin. Siitä syystä tietoja 1500-luvun aineellisesta elämästä on säilynyt meidän päiviimme asti. Vesunnan kartanon ensimmäinen inventaari on vuodelta 1566, mutta siinä ei ole lueteltu esineistöä. Ensimmäisiä esineinventaareja on olemassa vuodesta 1577 vuoteen 1580. Usein omistajaa vaihtanut Vesunnan esineistö oli vielä 1570-luvulla vaatimattomampi kuin Kurjala, joka oli ollut saman suvun asuinkartano. Eniten inventaareja on Kurjalan kartanosta. Inventaarit osoittavat, että kartanoiden esineistö lisääntyi 1590-luvulla selvästi.

Inventaareissa lueteltiin ensimmäisenä ruokavarat ja joskus myös karja. Sen jälkeen lueteltiin fatabuurin eli kangas- ja muun arvotavaravaraston luettelo, johon kuuluvat tekstiilit, liina- ja vuodevaatteet. Tina-, kupari-, messinki- ja rautaesineet kuuluivat omaan ryhmäänsä, samoin astiat, keittiötarvikkeet, pöydät ja penkit, tiinut ja maitotonkat, työkalut, lukot, kynttilänjalat, hiilihangot j.n.e. Arvid Tawast kävi kartanoidensa tuotteilla kauppaa sekä kotimaan kaupungeissa että Saksassa, jonne kauppatavarat kuljetettiin asiamiesten valvonnassa. Myyntituloilla hankittiin ylellisyystuotteita. Tawast laati asiamiehilleen luetteloita, joihin hän merkitsi, mitä tarvikkeita ja kuinka paljon kulloinkin halusi. Kauppaa käytiin Lyypekissä, Tawast myi voita sekä pukin-, vuohen-, oravan- ja ketunnahkoja.

Aatelistolla oli kauppa-aluksia, jotka purjehtivat eteläisen Itämeren kauppakaupunkeihin ja toivat sieltä ylellisyystavaroita. Tawast tilasi Saksasta vuosittain reininviiniä, kymmeniä erilaisia mausteita, monenlaisia kankaita, ampuma-aseita ja muita sotavarusteita, paperia, vuodevaatteita, lasia, astioita, jalkineita, päähineitä, nauhoja ja nappeja sekä maalarintarvikkeita.

Nuijasota

Ruotsin kuninkaan Juhana III kuoltua vuonna 1592 hänen seuraajakseen tuli hänen poikansa Sigismund, jonka katolilaisuus aiheutti uskontokysymyksen luterilaisessa Ruotsissa. Kaarle-Herttua halusi vallan itselleen. Vuonna 1596 - 1597 käytiin ns. nuijasota, jonka aloittivat linnaleirimaksuihin kyllästyneet pohjalaiset talonpojat. Juhana II oli myöntänyt heille vapautuksen, mutta valtionhoitajana toiminut Kaarle - herttua piti määräyksen voimassa. Hauholaiset Asserinpojista polveutuneet aatelismiehet olivat Sigismundin puolella. Arvid Tawast ja hänen poikansa Iivar syyllistyivät kaikkein pahimpiin väkivallantekoihin; Iivar Tawast johti mm. Padasjoen Nyystölän verilöylyä, jossa nuijamiehet surmattiin. Arvid Tawastin sisar, Hauhon Kyttälän kartanon rouva Margareta, veljensä, Kokkalan herra Germund Henrikinpoika, Kyttälän nuori isäntä Mauritz Skytte sekä samaan sukuun kuulunut lainlukija Henrik Jesperinpoika Luopioisten Lemmettylästä. Kaarle-herttua tuli Suomeen kostamaan, ja Viipurin linnan piirityksen jälkeen Arvid Tawast ja hänen poikansa Iivar mestattiin. Skytte ajettiin maanpakoon ja Lemmettylän herra mestattiin.

Kaarlen noustua valtaan hauholaisen Tawast-suvun omaisuuksia Hämeessä siirrettiin mm. balttilaisille aatelisille. Vesunta jäi kruunulle, mutta balttilainen Adam Schrapfer palautti Kokkalan kartanon Arvidin leskelle Margaretalle. Arvidin puoliso, veli Germund ja sisar Margareta elivät Hauholla 1610-luvulle asti. Germund, joka oli veljensä tavoin mahtimies, säilytti henkensä siirtymällä Kaarle-herttuan puolelle.

Kartanolinna

Kartanoiden rakennukset muodostuivat asuinrakennuksien lisäksi talousrakennuksista, aitoista ja muista varastoista, hevosten ja karjan hoitoon tarvittavista rakennuksista ja verstaista. Kartanot olivat omavaraisia yhteisöjä, joissa ahersi iso joukko palkollisia, ja omat käsityöläiset valmistivat tarvikkeita aatelisen elämäntavan ylläpitämiseksi.

Vielä 1500-luvulla aateliset kamppailivat paikallisesta vallasta, joten kartanot rakennettiin turvaksi. Vesunnan kartano tuhoutui tulipalossa ilmeisesti 1580-luvun lopulla, ja lähteistä käy ilmi, että kartanorakennus piti rakentaa uudelleen. Arvid Tawastin kaikissa kartanoissa oli lasiset ikkunaruudut, joita tuotiin Saksasta. Palaneessa kartanossa ikkunoita oli vuonna 1580 yhdeksän. Kerrotaan, että uusi kartano olisi ollut harmaakivilinna, mutta lähteiden mukaan Tawast oli varannut puuta kartanoa varten,mutta Vesunnan kartanoalueella oli vielä 1800-luvun alussa kiviraunioita. Raunioista päätellen linnan pohjamuoto oli neliömäinen. Linnan koosta antaa jonkinlaisen käsityksen, että siinä oli 165 vähintään 4-ruutuista lasi-ikkunaa. Rauniot olivat jäljellä vielä 1800-luvun alussa, mutta suurin osa raunioista hävitettiin 1840-luvulla ja  kivet käytettiin vuosina 1840 - 1848 navetan rakennusmateriaaliksi. Ruukinpatruuna Peter Heimbürgerin rakennuttama suuri kivinavetta on yhä Hämeen komeimpia.

Vesunta nykypäivänä

Kartanon hirsisen päärakennuksen runko on 1800-luvun alkupuolelta. 1840-luvulla sitä jatkettiin ja 1800-luvun jälkipuolella siihen liitettiin suuri moniruutuinen lasiveranta. Rakennus on rapattu jo 1800-luvulla. Pihan toinen asuinrakennus on 1870-luvulta. Myös siinä on suuri lasiveranta. Lisäksi piha-alueella on kellariaitta todennäköisesti 1700-luvulta sekä vieressä pieni hirsinen tuparakennus. Kumpareella seisova mamsellityyppinen, nyt siivetön tuulimylly on 1800-luvun alkupuolelta. Maantien itäpuolisella mäellä on vanha, todennäköisesti 1800-luvun lopulla rakennettu huvilarakennus. Sen suunnittelijaksi mainitaan arkkitehti Anger. Kartanolla on ollut puistoa ja puutarhaa on ollut hehtaaria.

Tien varressa on myös joukko työntekijöiden asuinrakennuksia 1800-luvulta ja 1900-luvun alusta. Vuonna 1900 torppia oli, ja sisällissodan jälkeen Vesunnista erotettiin 9 torppaa, 5 muuta lohkotilaa ja 10 mäkitupaa. Vesunnan kartano on osa valtakunnallisesti arvokasta kulttuuriympäristöä.

Lähteet

Hauhon historia II. Toim. Mäkelä-Alitalo, Anneli. Porvoo 2009. ISBN 978-952-92-5778-2

Rakennettu Häme. Hämeenlinna 2003. ISBN 951-682-717-9

http://www.ennenjanyt.net/?p=293

http://www.tyrvanto.net/nahtavyys/kartanot.htm