Valter Juva (Juvelius)

Kohteesta Häme-Wiki
Share/Save/Bookmark
Loikkaa:valikkoon, hakuun

Valter Henrik Juva syntyi Pyhäjoella vuonna 1865 maanmittari Johan Henrik ja Ida Maria Juvalle. Poika aloitti opintiensä Oulun suomalaisessa yhteislyseossa ja perheen muutettua jatkoi opintojaan Hämeenlinnan normaalilyseossa, josta hän kirjoitti ylioppilaaksi vuonna 1884. Kolme vuotta myöhemmin hän oli suorittanut maanmittarin tutkinnon ja hakeutui töihin Vaasan lääniin. Siellä hän työskenteli vuoteen 1890 asti, kunnes palasi Hämeenlinnaan.

Kouluvuosinaan Juva oli jo lukenut paljon ja kirjoittanut jo tuolloin. Maanmittarin töidensä ohessa suoritti filosofian maisterin tutkinnon. Vuonna 1894 mies avioitui tullipäällysmiehen tyttären, Florence Johanna Alopaeuksen kanssa.

Juva oli ensimmäisiä, jotka kirjoittivat suomen kielellä, ja etsi uudenaikaista runomuotoa. Vapaa-aikoinaan tuottelias mies kirjoitti kansanlaulun omaista tunnelmarunoutta, joita hän julkaisi useina runokokoelmina. Ne henkivät uusromanttista Karjala-ihannointia. Hänen tunnetuin runonsa lienee Jo Karjalan kunnailla lehtii puu, jonka mies sepitti koti-ikävissään Italian matkalla. Juvelius käytti kertojana myös salanimeä Heikki Kenttä.'

Päätyönä käännökset

Ominta alaa Juvalle olivat hänen käännöstyönsä. Zakarias Topeliusten ja J. L. Runebergin lisäksi hän teki tunnetuksi maailman kirjallisuuden runoklassikoita: Heinea, Shilleriä, Tegneriä ja Goethea. Juva ihaili skotlantilaista luontorunoilijaa Robert Burnsia, jolta hän suomensi teoksen Lauluja ja ballaadeja.

Suomentajan jälki on ansiokasta ja soinnukasta suomea, jolla on ollut suuri vaikutus jälkeen tulleille suomentajasukupolville. Valter Juvalle omistettu seinälaatta kiinnitettiin aikoinaan Laurelan talon seinään Lukiokadun varrelle, mutta kun talo purettiin, se talletettiin vastaisuuden varalle.

Hämeenlinnan kauden päätteeksi Juva valmisti väitöskirjansa Judarnes tideräkning i ny belysning, jossa hän käsitteli juutalaista ajanlaskua. Lisensiaatin työn valmistuttua hän lähti kansainvälisen retkikunnan kanssa löytöretkelle Jerusalemiin päämääränään etsiä Salomonin temppeli aarteineen. Kaivauspaikan sijainti aiheutti ongelmia, ja reissu keskeytyi retkikunnan jouduttua pakenemaan. Tästä tapauksesta Juva kirjoittaa novellikokoelmassaan Valkoinen kameeli ja muita kertomuksia Itämailta.

Vuosina 1908–1918 Juva toimi Viipurin työväenopiston johtajana ja sen jälkeen kaupunginkirjaston hoitajana.

Lähteet

Hämeenlinnalaisia 1639–1989. Hämeenlinna 350 vuotta. Hämeenlinnan kaupunki, 1989. ISBN 952-90045-2-4

Suomen kansallisbiografia 4. SKS, Helsinki. 2004. ISBN 951-746-445-2

www.wikipedia.org