Urho Heinänen (taiteilija)

Kohteesta Häme-Wiki
Share/Save/Bookmark
Loikkaa:valikkoon, hakuun
Urho Heinänen, Tuuloksen Syrjäntaan taistelujen muistomerkki vuodelta 1968. Kuva Maamis.
Urho Heinänen syntyi 3.8.1895 Helsingissä. Vanhemmat: Vihtori Heinänen (Hollola) 1869-1948 ja Amanda (os. Nurminen, Lammi) 1867-1936. Avioliittoon Sally (Salli) Vanamon kanssa 1922, josta liitosta yksi tytär Irmeli Heinänen v. 1923. 

Vuonna 1897 Vihtori Heinänen muutti perheineen Hämeenlinnaan ja Heinäsen kiviveistämö perustettiin. Urho aloitti kansakoulun Hämeenlinnassa 1902 ja siirtyi Hämeenlinnan lyseoon 1906. Vuonna 1911 Urho sai päästötodistuksen Lyseosta suorittaen keskikoulututkinnon. Suraavana vuonna hän aloitti opiskelun Zetterblomin yksityisessä kauppakoulussa ja sen suoritettuaan aloitti harjoittelun isänsä Vihtori Heinäsen kiviveistämössä. Seuraavana vuonna hän oli toimitussihteeri- ja reportteriharjoittelijana Hämeen Sanomissa.

Taiteilijaura

Mutta taide kutsui: vuonna 1914-1920 Urho opiskeli kuvanveistoa W. Martinin johdolla. Taiteellinen debyytti oli Helsingissä Suomen Taiteilijain näyttelyssä 1915. Lahden sankaripatsaskilpailussa Urho sai opettajansa W. Martinin kanssa 1. palkinnon ja vuonna 1920 Lahden kaupunki pystytti vanhalle hautausmaalle sankaripatsaan punagraniitista.

Tästä alkoi Urho Heinäsen ura sankaripatsaiden luojana; Hän teki ainakin seuraavat sankaripatsaat: Hauhon, Rengon, Töysän, Siikaisten, Tyrvännön ja Lappi Tl:n. Muista julkisista töistä mainittakoon Ahveniston parantolan suihkukaivo, Larin Kyöstin muistomerkki, Emanuel Kanajärven muistomerkki Kalvolan Kanajärvellä ja viimeisenä suurempana työnä Tuuloksen Syrjäntaan taistelujen muistomerkki 1968.  Yksityisiä tilaustöitä Urho Heinänen teki mm.: Rva Widingin muotokuva valkoisesta marmorista, pronssiset Äidin pää, Pekan muotokuva, Pako ja Kosto sekä Fenix-lintu.

Heinäsen kiviveistämön johtajana

Vuonna 1922 Urho siirtyi Heinäsen kiviveistämön johtajaksi ja seuraavana vuonna hänestä tuli Suomen Graniittijalostajien Vientiliiton johtokunnan jäsen.

Heinäsen kiviveistämö voitti valtakunnallisen kilpailun Suomen Eduskuntatalon kivitöistä ja suuri urakka alkoi  1927. Punertavan harmaa graniitti louhittiin Kalvolasta, jossa myös kiviä työstettiin. Urakan laajuuden vuoksi myös Hämeenlinnassa Kiistalan alueella kiviä käsiteltiin. Urakka olisi tänäkin päivänä varsin haastava ja sen ajan mittakaavassa työ oli valtava. Työ valmistui ajallaan ja Eduskuntatalo oli valmis 7.3.1931, jolloin pidettiin talon vihkiäiset. Urho Heinänen edusti paikalla Heinäsen kiviveistämöä.

Heinäsen kiviveistämö ajautui sitten talouslaman kourissa talousvaikeuksiin ja Urho siirtyi 1937 Vehmaan Vinkkilään E. Lehdon kiviliikkeen palvelukseen piirtäjäksi ja suunnittelijaksi.

Vuonna 1942 Urho muutti perheineen takaisin Hämeenlinnaan nyt Kummila Oy:n omistaman Kiviveistämö Heinänen Oy:n johtajaksi. Tässä työssä hän jatkoi 1940-luvun loppupuolille asti.

Kulttuurihenkilönä

Mutta mahtui Urho Heinäsen elämään myös muuta; Monialaisena kultturihenkilönä hän aloitti vuonna 1921 Hämeenlinnan työväen näyttämön ohjaajana. Rakkaus teatteriin säilyi hänellä läpi koko hänen elämänsä ja niinpä hän vuonna 1933 toimi muiden töidensä ohella Hämeenlinnan suojeluskunta-Näyttämön ohjaajana ja vuonna 1934 Uudenkaupungin suojeluskuntanäyttämän johtajana. Turun työväen teatterissa hän toimi  ohjaajana ja uraan mahtui toiminta myös radioselostajana. Myös 1950- ja 1960 luvulla hän toimi harrastelijanäyttelijöiden ohjaajana ja näyttelijänä Hauholla ja Uudessakaupungissa. Hämeen Sanomien pitkäaikaisena sekä teatteri- että kuvataiteiden arvostelijana Urho Heinänen oli varsin pidetty ja arvostettu. Samoin myös pakinoitsijana nimimerkillä Uuhoo.

Myös radiossa Urho juonsi teatterikatsauksia, lehdissä julkaisiin hänen runojansa, ja olipa hänellä tekeillä romaanikin, joka valitettavasti jäi keskeneräiseksi.

Elämänsä ehtoon Urho Heinänen vietti ensin puolisonsa Sallin kanssa ja sitten leskenä Tuuloksen Pohjoisten kylässä, jatkaen lähes loppuun asti vireää taiteellista toimintaansa.

Urho Heinänen kuoli Lammin terveyskeskuksessa 12.07.1977 sairauden uuvuttamana.