Tuuloksen kirkko

Kohteesta Häme-Wiki
Share/Save/Bookmark
Loikkaa:valikkoon, hakuun
Kuva: Teijo Kuiri
Hauholta kaakon suuntaan matkattaessa, Tuuloksen kirkonkylässä Suolijärven luoteispään rannalla sijaitsee Tuuloksen Pyhälle Birgitalle nimetty pieni, tunnelmallinen kivikirkko. Sen pinta-ala on vain noin 160 neliömetriä.

Aikanaan kirkon ohi johti ikivanha valtatie Viipurista Pohjanmaalle. Keskiajan ja uuden ajan taitteessa rakennettu kirkko ei poikkeuksellisesti sijaitse mäenkumpareella. Sijaintipaikkaan arvellaan vaikuttaneen sen, että kirkko haluttiin lähelle Sairialan kartanoa, jonka isäntänä vuosina 1477-1485 ollut Knut Posse luovutti kirkon tarvitseman tonttimaan. Tutkija Knut Drake on olettanutkin kirkon alun perin tarkoitetun lähinnä kartanokappeliksi. Huolimatta siitä, että kirkko on alavalla maalla, se on aikanaan näkynyt kauaksi, koska sen ympäriltä on puuttunut nykymaisemaan kuuluva kirkkotarhan ja sen lähiympäristön puistomainen vehreys. Vielä nykyäänkin kirkko puurakenteisen tapulinsa kanssa muodostaa hallitsevan kuvan maisemassa. KoIminivelisen tapulin muotokieltä on kuvailtu mm. sanomalla sen ”livertelevän kuin satakieli".

Kirkon rakentaminen on alkanut sakaristosta noin vuonna 1480 ja runkohuone on valmistunut viimeistään vuonna 1520. Asehuone on myöhempää tekoa. Tapulin pohjakerroksen keskihuoneesta, sen ulko-oven yläpuolelta löytyy seinään veistettynä merkintä rakentajasta: "Mard Johan Hammarpää W 1780".

Tiilimuuraukset munkkilimitystekniikkaa

Ulkohahmoltaan Tuuloksen kirkko noudattaa lähes tunnontarkasti myöhäiskeskiaikaista rakennuskaavaa. Runkohuone on itä-länsisuunnassa ja kirkon katteena on mustaksi tervattu paanukatto, jonka lappeet ovat kuitenkin huomiota herättävän suuret. Pääosin halkaistusta luonnonkivestä tehdyn kirkon rnuuraus on huolellista työtä, seinäpinnat pystysuoria. Tiiltä on käytetty ovien ja ikkunoiden muodostamiseen, samoin pääykolmioiden yläosiin. Tiilimuurauksissa on käytetty säännöllisen epäsäännöllistä ns. munkkilimitystekniikkaa.

Yksinkertainen kauneus rauhoittaa

Sisältä kirkko on tietenkin täysin eri asussa kuin valmistuesaan. Vuosisatojen monien muutosten jälkeen kirkkosalissa on valkoisella kalkkilaastilla rapatut seinät ja sen korinkaaren muotoinen katto on lautarakenteinen. Alkuperäisestä kirkon sisustuksesta ei ole tietoa, mutta arvelujen mukaan siellä on katolisen ajan tapaan ollut kirkon pienuudesta huolimatta ainakin kolme alttaria. Tähän päätelmään ovat johdattaneet mm. tallella säilyneet kolme alttarikaappia, jotka kaikki ovat peräisin vuosilta 1480-1500.
Tuuloksen nimikkopyhimyksen Birgitan puisen veistoksen ympärillä on takaseinältään kolmitaitteinen kaappi, jonka katoksen osa muodostaa koristellun baldakiinin pyhimyksen yläpuolelle. Hyvinsäilynyt veistos on korkealuokkaista työtä, tuntemattomaksi jääneen "Tuuloksen mestarin" tekemä.
Koska Tuuloksen kirkko on rakennettu keski- ja uudenajan murrosvaiheessa siinä on piirteitä sekä katolisesta että luterilaisesta kristiilisyydestä. Yksinkertaisessa kauneudessaan se saa kirkossa kävijän hartaalle ja rauhalliselle mielelle.

Pyhä Birgitta yksi Euroopan suojelupyhimyksistä

Kirkon nimikkopyhimys, Ruotsissa lähellä Uppsalaa vuonna 1303 syntynyt Pyhä Birgitta oli keskiajan tunnetuin pohjoismaalainen vaikuttaja, joka julistettiin pyhimykseksi vuonna 1391, vain vajaa kaksikymmentä vuotta kuolemansa jälkeen. Paavi Johannes Paavali II teki 1999 päätöksen, jonka mukaan Pyhä Birgitta on myös yksi Euroopan suojelupyhimyksistä. Hän on myös Ruotsin, pyhiinvaeltajien ja hyvän kuoleman suojelija. Pyhää Birgittaa pidetään ekumenian, eli kirkon ykseyden ja kristittyjen keskeisen yhteyden edelläkävijänä. Pyhän Birgitan maine perustuu ilmestyksiin, joita hän alkoi nähdä jo nuorella iällään. Nämä ilmestykset ovat vaikuttaneet myös myöhäiskeskiaikaiseen kuvataiteeseen, lähinnä kirkolliseen kuvakerrontaan Jeesuksen syntymästä ja ristiinnaulitsemisesta. Pyhän Birgitan perustama Vadstenan luostari ja sen tytärluostari Naantalissa vaikuttivat laajasti Pohjoismaiden henkiseen elämään. Suomessa Birgitan kultti eli voimakkaana erityisesti Hämeessä.

Lähteet

Leni Lustre-Pere: Kirkosta kirkkoon. Hämeenlinnan keskiaikaiset kivikirkot ovat tutustumisen arvoisia. HawuJoulun Sanomat 2009.