Tuuloksen VPK

Kohteesta Häme-Wiki
Share/Save/Bookmark
Loikkaa:valikkoon, hakuun

Tuuloksen Syrjäntaan Vapaaehtoinen Palokunta on Suomen vanhimpia maaseutupalokuntia. Se perustettiin vuonna 1887, ja sen alkuunpanija oli kauppias Juho Jaakko Sirén.  VPK:n kalustovaja, ns. ruuttakoppi, on myös vuonna 1887 rakennettu. Se sijaitsee Pappilantiellä pappilaa kohti mentäessä, Koskisen 1900-luvun alussa perustetun ajokalutehtaan läheisyydessä. Samana vuonna rakennettiin Syrjänmäelle juhlalava, jossa pidettiin ensimmäiset kesäjuhlat. Syrjänmäen VPK:n talossa tanssittiin usein aamuun asti. Talo purettiin vuonna 1908, ja vuonna 1909 palokunta osti Liikilän talosta ison tontin ja rakennutti uuden, komean palokunnantalon.


VPK:n toiminta

Ensimmäisiksi palokunnan kunniajäseniksi valittiin Pohjoisten kartanon isäntä Karl. F. Karander, kauppias Juho Jaakko Sirén, maanviljelijät Kustaa Raikko ja Kaarlo K. Kosmaa, puuseppä Jussi Lehtovaara sekä kunnallisneuvos Albert Eerola.

Tuuloksen W.P.K:ta kehuttiin ripeäksi; kerrotaan, että palokunta saattoi olla naapuripitäjässäkin palopaikalla ennen pitäjän omaa palokuntaa. Suurimpia tulipaloja palokunnan ja Tuuloksen historiassa ovat olleet vuonna 1872 Teuron kylän palo ja vuonna 1886 Sydänmaan kylän palo. Vuoden 1918 vapaussodan Syrjäntaan kylän paloa ei voitu estää. Tuuloslaiset järjestivät mielellään iltamia ja arpajaisia palokunnan toiminnan tueksi. Arpajaisiin lahjoitettiin mielihyvin isojakin voittoja; mm. Rudolf Munsterhjelm Sairialasta lahjoitti kerran ison härän. 

Tuorein traaginen sammutustyö Tuuloksen VPK:lla oli neljän muun palokuntayksikön kanssa oli 10.2.2011, kun Tuuloksen historiallinen, 1800-luvun lopulla rakennettu pappila kirkkoherranvirastoineen ja -asuntoineen paloi. Vanhat asiakirjat säilyivät kuitenkin holvissa vahingoittumattomina virkailijan ripeän toiminnan ansiosta.

Teatteri

Vapaapalokunnan toimintaan kuului myös teatteriharrastus ja soittokunta. Torvisoittokunta tosin lakkautettiin vuonna 1914. Tästä on muistona värssy:

Oliihan täällä ennen musiikkii, mut se tahto viedä palokunnan konkurssii. Siks torvet myytiin Helsingin Fazeriin, rahat pantiin parempiin tarpeisiin. On täällä sentään vielä pelimannit, Veikkolan Kallet ja Peetmannit. Niiltä sitä riemua riittääpi, vanhain sekä nuorten jäsenihin.

Palokunnan juhlatalossa näyteltiin mm. huvinäytelmiä. Yhdessä niistä, Yökausi lahdella, näytteli ja lauloi runoilija Larin-Kyösti yhdessä Pohjoisten kartanon pojan, Kalle Karan, kanssa. Larin-Kyösti oleskeli usein Tuuloksessa. Hän näytteli myös W.P.K:n esittämässä näytelmässä Seitsemän veljeksen Juhania. Pienoisnäytelmien ja Aleksis Kiven näytelmien lisäksi esitettiin tuona aikana myös muita suuria näytelmiä kuten Tukkijoella, Pohjalaisia, Jääkärin morsian ja Roinilan talossa. Näytelmissä esiintyivät mm. Manta Rantanen, Hilma ja Kalle Länsimaa, Hilma ja Edvard Peltonen, Adolf Kosmaa ja Saima Raikko. Lammilaissyntyinen, sittemmin Vanajalla asunut rovasti Vihtori Soila on kuvannut W.P.K;n  nuorisoseuran toimintaa vuosina 1903-1915  antaumukselliseksi. Iltamien monipuolinen ohjelma oli venynyt pikkutunneille asti, ja yleisö halusi nähdä vielä näytelmän tanssin sijaan. Näytelmä kesti aamuun asti. Vihtori Soila oli paitsi teatteritoiminnassa, myös urheilussa erinomainen.

Vielä nykyäänkin Tuuloksessa toimii aktiivinen harrastajateatteriryhmä, joka jatkaa vapaapalokunnan perinteitä. Ruuttanäyttämö esittää näytelmiä palokunnantalolla.

Urheilu

Syrjänmäen kentällä pidettiin urheilukilpailuja; 5- ja 3-otteluissa työnnettiin kuulaa, hypättiin korkeutta, juostiin maantiellä 6 kilometriä.

Vuonna 1903 perustettiin tuuloslaisten toimesta Säkiä-yhdistys, urheilu- ja nuorisoseura. Tuuloslainen agronomi sekä runoilija  antoi seuralle nimeksi Säkiä, suuren kalan mukaan, joka vielä 1800-luvun alkupuolella uiskenteli Pääjärvessä ja kansan muistitiedon mukaan eksyi joskus Tuuloksen matalaan Suolijärveenkin. Seura oli Tuuloksen, Kosken, Lammin ja Hauhon nuorisoseurojen yhteinen urheiluosasto. Sortokauden aikana Keisarillinen senaatti valvoi järjestöjen ja yhteisöjen toimia maassamme. Sallittiin ainoastaan yhteisöjä, jotka kuuluivat raittiusyhdistyksiin, työväenyhdistyksiin, V.P.K:n alaisiin yhteisöihin tai nuorisoseuroihin. Säkiän toiminta tähtäsi kansallisen itsetunnon säilyttämiseen ja isänmaallisen hengen ylläpitämiseen. Sen vuoksi sillä oli runsaasti alkuvuosina laajaa henkistä toimintaa aatteellisine puheineen. Vuosina 1903-1915 Säkiän toiminta Tuuloksessa oli aktiivista, ja näytelmäharrastus kuului sen piiriin.