Syrjäntaan taistelu

Kohteesta Häme-Wiki
Share/Save/Bookmark
Loikkaa:valikkoon, hakuun
Syrjäntaan taistelussa v. 1918 kuolleiden punaisten muistomerkki.
Syrjäntaan taistelu käytiin 28. huhtikuuta 1918. Syrjäntaka on entisen Tuuloksen kunnan keskustaajama.

Tapahtumat

Eteläisen Suomen jo aiemmin miehittäneet saksalaiset olivat komentajansa majuri Godert von Reden johdolla asettuneet asemiin Tuuloksen Syrjäntaan peltoaukeille, Korkeilan talon ja Pappilanmäen välille, tarkoituksenaan estää Hämeenlinnan tien suunnasta tuleva punaisten vyöry. Syrjäntaakse olivat tulossa myös Hauhon Alvettulassa lämimurron tehneet punaiset, joiden matka myös suuntauti kohden itää.

Taisteluista on kuvaus myös Vaino Linnan teoksessa Täällä Pohjantähden alla ja Linna oli tutustunut vuoden 1918 taistelupaikkoihin kulkien aina Alvettulasta Hauhon kirkon kautta Syrjäntaakse.

Saksalaisten ja punaisten kohtaamisessa punaisten ylivoima on kymmenkertainen saksalaisten suhteen, mutta punaisten joukoissa oli myös paljon naisia, lapsia ja vanhuksia, jotka eivät osallistuneet taisteluihin.

Taistelu

Illalla kello 21 alkoi taistelu. Hämeenlinnan tien varren talot syttyivät palamaan tulituksen seurauksena. Seuraavana aamuna kello 5 punaiset aloittivat ratkaisevaksi muodostuneen hyökkäyksensä. Näin saksalaisten asema kävi epätoivoiseksi ja heillä alkoi ampumatarvikkeistakin olla pulaa. Tällöin saksalaisten komentajana toiminut majuri von Reden päätti vetää joukkonsa Suolijärven rantaan Syrjänmäkeen ja Syrjänniemeen. Vetäytymistä helpottaakseen he sytyttivät Lahdentien varren talot palamaan. Näistä tiheään asutun kylän talojen palosta syntyi usean tunnin ajaksi tehokas tiesulku koska talot paloivat molemmin puolen tietä.

Kello 10 aikaan aamulla oli pääkylän taloista jäljellä vain savuavat rauniot. Tällöin punaiset saattoivat aloittaa läpimarssinsa kohti Lahtea. Koska punaisten puolella eli pelko saksalaisten hyökkäyksestä selustaan, niin he sytyttivät Tampereelle johtavan tien talot palamaan. Näin punaiset saivat aikaiseksi useita tunteja kestäneen tehokkaan tiesulun. Näin saattoi alkaa melko pitkään – kaikkiaan kuusi tuntia – kestänyt punaisten joukkojen kulku kylän lävitse. Kulkueessa oli jalkaväkeä, ratsuväkeä, konekivääreitä, tykistöä ja kaikkiin niihin liittyvää kuormastoa. Mukana oli myös pakolaisia eli naisia, vanhuksia ja lapsia kärryineen ja tavarakuormineen. Lammilla oli myös punaisia, jotka pakenivat sinne Turengista saapuneita saksalaisia joukkoja.

Taiston jälkeen

Tässä tilanteessa saksalaiset tyytyvät seuraamaan kulkueen etenemistä kiikareillaan Syrjänmäestä. Seuraavana päivänä kylään saapunut J. K. Klemola kuvaa Kyllikki Kaloisen mukaan tilannetta kylässä seuraavasti:

"Kylä oli kaamean näköinen. Vanha hämäläiskylä, jossa oli ollut neljättäkymmentä taloa pitkissä riveissä tien varsilla, oli täysin raunioina. Röykkiöinä lojui vielä punaisten korjaamattomia ruumiita ja kuolleita hevosia. Raunioista nousi kitkerää savua ja ainoat elävät alkuasukkaat, jotka kylästä löytyivät, olivat pari sikaa, jotka hätäilemättä tonkivat erään talon tunkiota".

Koska Syrjäntaan kylän asukkaat olivat paenneet taistelujen tieltä jo hyvissä ajoin ennen varsinaisia taisteluja, mutta viivyttelijät olivat joutua jopa osallisiksi taisteluihin. Olga Mantere (s. 1900) kertoo Kyllikki Kaloisen teoksessa:

"Saimme kuulla, että kylä joutuu taistelupaikaksi ja että väen olisi lähdettävä kylästä mahdollisimman pian. Isäni ja veljeni valjastivat hevosen. Suurella kiireellä kerättiin, mitä käsiin ehdittiin saada. Ehdimme ajaa vain kylään asti, kun kuulia alkoi viheltää. Kiirehdimme Kosmaan ja Raikon talon perunakuoppiin. Siellä oli jo toisiakin. Kellon aikaa en tiennyt, kun joku miehistä tuli huutamaan meille: Tulkaa ylös ja yrittäkää mennä Syrjänmäen laitaan Pohjoisten kylän puolelle. Kylä palaa. Olimme järkyttyneitä, siunausta ja Jumalan varjelusta rukoillen lähdimme konttaamaan aution suuren peltoaukean ojia pitkin. Ilmassa kuulavat vinkuivat ja srapnellit räjähtelivät nostaen multaa ilmaan. Kosmaan Adolfin jalkaan osui, mutta me muut pääsimme vahingoittumattomina ison pellon yli Syrjänmäen suojaan. Kuljimme Teuron kylää kohti. Veljeni kantoi Väreen Maunoa. Auttelimme toisiamme voimiemme mukaan. Teurolla pääsimme Anttolan talon tupaan. Siellä saimme lattialla levätä. Olimme pelastuneet hirvittävän kuulasateen alta hengissä".

Muistomerkit

Urho Heinäsen veistämä Syrjantaan taistelujen muistomerkki.
Syrjäntaan taistelun muistoksi on pystytetty kolme erillistä muistomerkkiä.
  • Ensimmäiseksi pystytettiin Hämeenlinnan johtavan tien varteen taistelussa kaatuneiden sotilaiden muistomerkki, joka kuitenkin on nykyisin siirretty tien alta vähän syrjemmälle. Kuitenkin muistomerkki on edelleen Hämeenlinnantien varrella.
Muistomerkissä on teksti:
Tämän kummun alla lepäävät
Suomen vapauden puolesta
29.4.1918
voittajina kaatuneet
saksalaiset sankarit:
Yliluutnantti Paul Orlowski,
Korpraali Josef Botojewicz,
Sotilaat, Friedrich Otte,
Freedrich Otte
(Mednersen 1/2 -95),
Oscar Arnold,
Karl Weber
Kolme tuntematonta
jotka kuuluivat reservi
Jääkäripatalj. 3.2 K.K.K,
Karapiner Rikhart
Max Thomas
Patsaan pystyttivät
vapauttajiensa muistoksi
kiitolliset tuulokselaiset.
  • Vuonna 1968 pystytettiin kylän pohjoisosaan, seurakuntatalon vierellä olevalle kallioll

e taiteilijsa Urho Heinäsen veistämä graniittinen leijonapatsas, jonka tehtävänä on kuvata kylässä käytyä taistelua vuoona 1918.

  • Punaisten hautamuistomerkki pystytettiin lähelle Ojatien ja Kokkilantien risteystä.
Muistomerkissa on teksti:
Tälle pailalle
on haudattu
Tuuloksen tais-
telujen aikana
1928
vakaumuksensa
puolesta kaatu-
neet 87 toveria

Lähteet

  • Kaloinen, Kyllikki (toim); Syrjäntaan taistelu 1918. Hämeenlinna 1986.
  • Linna, Väinö; Täällä Pohjantähden alla I-III, Helsinki.


Suomen sisällissota 1918
Lammi | Tuuloksen Syrjäntaka