Hyppää sisältöön

Suomen sota (1808-1809)

Kohteesta Häme-Wiki
Share/Save/Bookmark
Loikkaa:valikkoon, hakuun

Ruotsin armeijan päämaja oli Suomen sodan (1808 - 1809) alkuvaiheessa viikon verran Hämeenlinnassa ennen kuin pääarmeija vetäytyi Hämeenlinnan seudulta vähitellen kohti Pohjanmaata. Suunnitelmana oli päästä kevääksi Ouluun, jolloin Ruotsista saataisiin meriteitse vahvistuksia ja voitaisiin aloittaa vastahyökkäys. Venäjän armeijan kaksi divisioona seurasi perästä reilun päivämatkan päässä.

J.L. Runebergin Vänrikki Stoolin tarinat (1848) -runoelmassa kuvataan kansallisromanttiseen tapaan tätä vetäytymistä Hämeenlinnasta eteenpäin. Liikkeelle lähdettiin paukkupakkasten keskeltä maaliskuun 6. päivänä vuonna 1808. Pari päivää aiemmin oli saatettu matkaan valtava kuormasto, jossa oli muonaa (leipää, kalaa, lihaa) niin ihmisille kuin hevosille (heinää, kauraa). Vaunuissa oli myös armeijan varusteita, aseita ja ammuksia. Tykitkin olivat mukana.

Aseista, tykeistä ja ammuksista ne, joita ei pystytty ottamaan mukaan upotettiin Hämeen linnan edustalle Vanajaveteen. Niitä ei siis annettu talonpojille tai mahdolliselle nostoväelle, jotta he olisivat voineet aseellisesti puolustaa itseään, mikä oli vastoin sitä, mitä oli julistettu kirkoissa vielä helmikuun 7. päivänä. Kuningas kehotti talonpoikia puolustamaan itseään, jos venäläiset tulisivat maahan. Armeijalla oli hämäläisille talonpojille parempaa käyttöä.

Kuormastojen sadat hevoset oli otettu enimmäkseen hämäläisiltä talonpojilta, jotka myös kuljettivat vaunuja ja saattoivat hevosineen olla viikkokausia matkalla tietämättä, minne olivat menossa ja kuinka kauan olisivat poissa kotoa.

Jauhot, leipä, suolakala ja -liha oli lastattu vaunuihin Hämeenlinnan ympäristössä olevista kruunun makasiineista, joita oli mm. Hämeenlinnassa ja Hattulassa. Osa jauhoista oli viikkoa ennen lähtöä annettu kymmenien jos ei satojen emäntien ja palkollisten leivottavaksi ja ne tietysti lastattiin mukaan.

Viimeiseksi lähtivät sotilaat, jotka olivat enimmäkseen jalkaväkeä, vakinaista väkeä ja ruotusotilaita, mutta myös jääkäreitä hevosineen ja jonkin verran ratsuväkeä. Armeija oli jaettu kahteen prikaatiin, joista Palmfeltin 1. prikaati marssi Porin kautta Vaasaa kohti ja Adlercreutzin 2. prikaati eteni Tampereen kautta kohti Kokkolaa. Myös Hämeen linna tyhjeni sotilaista ja lähti muun armeijan matkaan. Kaupunkiin ei siten jäänyt yhtään Ruotsin armeijan sotilasta.

Tärkein syy armeijan jakamiseen Akaan kohdalla kahteen kolonnaan liittyi huoltoon, sillä joukkojen ruokkiminen olisi ollut muutoin vaikeaa ja hidasta. Paikallisia kruununmakasiineja ja armeijan liikuteltavia makasiineja oli harvakseltaan. Ja seudut joilla liikuttiin olivat nekin usein harvaanasuttuja niin ettei paikallisista talonpojista ollut apua ruoan hankinnassa. Viiden päivän välein pysähdyttiin täydentämään joukkojen mukana kulkevia muonavarastoja.

Armeija saapuu Hämeenlinnaan

Ruotsin armeijan Suomessa olevien joukkojen vt ylipäällikkö Carl Nathanael af Klercker veti joukkonsa lähelle Hämeenlinnaa jo viikon sisällä siitä kun venäläiset olivat ylittäneet 21.2. rajan ensin Kymijoella ja sitten muualla kaikkiaan viidestä eri kohdasta. Laajamittaisia sotatoimia venäläisiä vastaan ei oltu aloitettu missään. Esim. Helsinkiä ei alettu puolustaa vaan venäläiset marssivat lähes vapaasti kaupunkiin.

Ennen vetäytymistä oli vain satunnaisia kahakoita ja taisteluita eri puolilla Etelä-Suomea; ja selvästi suunnitelman mukaisesti edettiin muutamassa päivässä Hämeenlinnan ympäristöön, jota oli linnoitettu monesta kohdin siten, etteivät venäläiset päässeet olemassaolevia teitä pitkin vapaasti etenemään kaupunkiin tekemättä laajoja kaarroksia.

Linnoitustöistä mitä luultavimmin vastasi linnanpäällikkö Nils Cedergren, joka oli Suomen paras asiantuntija ja tärkein virkamies näissä asioissa ja hänellä oli Hämeen linnassa toistasataa miestä tekemässä linnoitustöitä. Porin jääkärirykmentin vastuulle jäi jäädä odottamaan venäläisten tulemista linnoitettuihin paikkoihin. Muut Ruotsin armeijan joukot asettuivat Hämeenlinnan kaupunkiin ja kaupungin länsipuolelle Vanajaan, Parolaan ja muualle Hattulaan linnoitusten taakse.

Koska Venäjän divisioonat olivat maahantulon jälkeen vielä hajallaan, ne jouduttiin ensin kokoamaan yhteen ennen kuin oli mahdollista jatkaa matkaa ruotsalaisten joukkojen perässä. Porvoon suunta Hämeenlinnan lähellä oli tukittu kokonaan ja Lahden kautta tultaessa olisi kaupunkiin päässyt helposti vain Hauhon kautta kiertämällä, eikä sitäkään kautta päässyt helposti, koska se oli myös linnoitettu ja Porin rykmentti oli sielläkin tulijoita vastassa.

Jos venäläisten ja ruotsalaisten välillä olisi haluttu synnyttää kunnon taistelu - joka olisi johtanut jopa sodan ratkaisuun heti alkuvaiheessa niin kuin kuningas Kustaa IV Aadolf halusi -, se olisi voinut tapahtua vain kaupungin itäpuolella ja siellä oli ennen kaupunkia vesistö vastassa. Joten näyttääkin siltä, että linnoitustyöt oli tehty vain venäläisten etenemisen hidastamiseksi, ei sen takia, että päästäisiin taistelemaan venäläisiä vastaan niin kuin sotilaat ja sotahistorioitsijat vielä 2000-luvulla ovat yleisesti väittäneet.

Jos vt ylipäällikkö af Klercker olisi halunnut aloittaa tai suunnitellut aloittavansa ratkaisutaistelun Hämeenlinnan ympäristössä, hän olisi tehnyt sen ennen kaupunkiin saapumistaan tai heti sen jälkeen 28.2., kun venäläiset joukot olivat vielä hajallaan. Ja näin ei tapahtunut. Kun ylipäällikkö Klingspor saapui kaupunkiin, kysymys olikin enää vain siitä, kuinka nopeasti armeija voisi alkaa edetä kohti Pohjanmaata ja milloin oli sopiva hetki lähteä liikkeelle.

Ylipäällikkö seuraa perästä

Kun ylipäällikkö Wilhelm Mauritz Klingspor saapui 1.3. Hämeenlinnaan, hän ja vt ylipäällikkö Klercker olivat varmasti välittömästi antaneet toisilleen tilannekatsauksen. Klingspor halusi tietää, olivatko venäläiset kolkutelleet kaupunginportteja ja Klercker halusi tietää, missä mallissa armeijan huoltoyhteydet olivat Hämeenlinnan ja Pohjanmaan välillä.

Kuukauden kestäneellä matkallaan Tukholmasta Hämeenlinnaan Klingspor oli organisoinut armeijan huollon siten, että kruununmakasiinit reitin varrella olivat valmiina, kun Ruotsin armeija saapuisi kevään aikana eri paikkoihin. Maaherroja ja kuntien nimismiehiä pidettiin ajantasalla tilanteen kehittymisestä. Lähetit olivat kuljettaneet viestejä af Klerckerille siitä, millä tavoin huolto vetäytymisstrategiaa toteutettaessa oli tarkoitus toteuttaa. Ketjussa oli silti aukkoja, koska välimatkat paikasta toiseen olivat pitkiä. Talonpoikienkin apua tarvittiin.

Parin päivän päästä 3.5. ylipäällikön saapumisen jälkeen Hämeenlinnassa pidettiin kuuluisa sotaneuvoston kokous, jossa olivat koolla Ruotsin armeijan kaikki kynnelle kykenevät ylimmät upseerit Suomessa, minkä jälkeen viimeistään kaikki kuormastot lähtivät liikkeelle Tampereen suuntaan.

Kokousta on pidetty eräänlaisena hätäkokouksena, koska armeijan kolmas Savossa ollut prikaati, oli joutunut 28.2. vetäytymään venäläisten painostuksen edessä. Johan Adam Cronstedtin jalkaväkirykmentin ym. joukkojen tarkoituksena oli estää venäläisten tunkeutuminen maahan Savosta käsin, missä ei oltu onnistuttu. Riskinä oli että Ruotsin armeija joutuisi saarretuksi, jos venäläiset ehtisivät ennen ruotsalaisia Pohjanmaalle. Sotakomissaari Gustaf Florin oli saanut osan kuormastosta jo ennen sotaneuvoston kokousta liikkeelle ja muiden lähtemistä nopeutettiin samoin kuin pääarmeijan lähtemistäkin.

Keskusteluja käytiin myös kuninkaan antamasta valtuutuksesta, sillä se oli siltä osin tulkinnanvarainen, mitä kuningas oli itse lisännyt ohjeisiin. Kuningas oli eri mieltä valitusta strategiasta, joka perustui vetäytymiseen. Kuningas halusi sotia piittaamatta, mitä siitä seurasi.

Klingspor on joutunut varmasti selventämään, joillekin upseereille esim. esikuntapäällikkö Löwenhjelmille, Adlercreutzille sekä myös af Klerckerille, miksi ei ollut viisasta aloittaa taisteluita Hämeenlinnan ympäristössä. Toisaalta kenraalit olivat itsekin jo nähneet, mikä tilanne oli. Suurin ongelma kaikkien kannalta oli, ettei venäläisten tarkka määrä ollut tiedossa. Helmikuun alussa oli esitetty, että venäläisiä saattaisi olla valmiina lähtemään Suomeen jopa 60 000 miestä.

Vetäytymisstrategiassa oli monia selkeitä etuja. Venäläisten huoltoreitit olisivat koko ajan pidempiä ja heillä olisi vaikeuksia pitää joukkonsa koossa. Keväällä Ruotsi lupausten mukaan lähettäisi meren yli joukkoja täydennykseksi Suomessa oleville joukoilleen. Ajan myötä myös selviäisi, paljonko venäläisiä joukkoja Suomessa todella oli ja pystyttiinkö heidät haastamaan kevääksi suunnitellussa vastahyökkäyksessä.

Sotaneuvoston kokous Hämeenlinnassa

Ruotsin ylin sodanjohto Suomessa kokoontui 3.5.1808 Hämeen linnassa vahvistamaan strategiansa, jonka avulla se aikoi kamppailla Venäjän kolmea divisioonaa vastaan, jotka oli helmikuussa lähetetty Suomeen.

KLINGEPOR

Hyvät herrat! Sain päivällä tietää Savon prikaatin komentajalta Johan Adam Cronstedtilta, että venäläisten 5. divisioona on hyökännyt Savoon ja se marssii nyt Kuopiota kohti. Joukkomme ovat joutuneet vetäytymään Leppävirralle.

Olemme nyt yhtä kaukana Oulusta ja se huolestuttaa minua. Ymmärrätte varmaan, että prikaatimme ovat vaarassa joutua saarroksiin, jos emme pääse venäläisten edelle.

AF KLERCKER

Tarkoittaako tämä sitä, että jätämme Hämeenlinnan jo nyt taakse?

KLINGEPOR

Sitähän se tarkoittaa. Meillä olisi ollut muonaa kahdeksi viikoksi täällä Hämeenlinnassa - ja olisimme mahdollisesti voineet ottaa mittaa Venäjän täällä olevista divisioonista.

Venäjällä ei ole Suomessa ainakaan vielä tällä hetkellä kovin paljon joukkoja, hieman enemmän kuin suomalaisia ja ruotsalaisia, mutta emme voi olla millään tavoin varmoja siitä, että voittaisimme heidät. Joten tässä tilanteessa on parempi aloittaa heti vetäytyminen.

Kuten ehkä ymmärrätte tämä strategia parantaa olennaisesti asemaamme, mitä pidemmälle pohjoiseen pääsemme ilman suuria tappioita.

AF KLERCKER

Olen vakuuttunut siitä, että voimme voittaa täältä Hämeenlinnasta käsin Etelä-Suomessa olevat venäläiset! Linnanpäällikkö Cedergren on linnoittanut ympäristön niin hyvin, että aluetta on helppo puolustaa - ja täältä on helppo tehdä hyökkäyksiä venäläisiä vastaan.

KLINGSPOR

Myönnän että on mahdollista, että voisimme voittaa, mutta entä sen jälkeen? Luultavasti Venäjä toisi muutaman viikon kuluttua maahan lyötyjen joukkojen tilalle lisää joukkoja ja sitten ollaan taas samassa tilanteessa. Kaiken lisäksi myös Savon kautta voidaan maahan tuoda lisää sotilaita.

Ei, ei edes voitto tässä tilanteessa takaa voittoa sodassa.

AF KLERCKER

Entä kuninkaan valtuuskirje. Eikö se velvoita meitä joka hetki viivyttämään venäläisiä?

KLINGSPOR

Kuningas ei tiedä, missä tilanteessa olemme. Sitä paitsi kuningas olettaa, että voitto tässä ja nyt riittää. Mutta sehän ei riitä. Meidän on myös saavutettava kevääseen mennessä edullinen asema suhteessa Venäjän divisiooniin.

AMINOFF

Entä jos joka tapauksessa häviämme. Eikö meidän olisi yritettävä kunniakkaasti haudata tämä kaunis itäinen palanen isänmaatamme!

KLINGSPOR

Niin kuin sanoin kaikki on mahdollista, mutta häviämme varmasti, jos jäämme tänne. Keväällä tilanne on meidän kannaltamme huomattavasti parempi varsinkin, jos Ruotsista tulee riittävästi täydennysjoukkoja.

Otaksun myös, että venäläiset ovat suurissa vaikeuksissa huoltonsa kanssa talven jälkeen. Meillä huolto sen sijaan on kutakuinkin kunnossa.

Muistuttaisin myös, että venäläiset joutuvat jättämään matkan varrelle suuren osan joukoistaan miehitysjoukoiksi, mikä sekin helpottaa keväällä, kun aloitamme vihdoin vastahyökkäyksen.

ADLERCREUTZ

Eihän tämä hyvältä tunnu, mutta voimme kai sentään vetäytyessämme etsiä sopivia vastaiskun paikkoja. Niitä täytyy senkin takia olla, ettemme saavu Ouluun liian aikaisin!

KLINGEPOR

En usko, että Ouluun saavutaan liian aikaisin. Matka kestää joka tapauksessa pitkään, ja täytyyhän sitä levähtääkin vähän väliä.

Ja on varmaa, että ainakin kasakat tulevat olemaan toistuvasti kintereillämme, joten tarkkana pitää olla!

-af

Lähteitä

Suomen sota. Wikipedia ([1])

Vänrikki Stoolin tarinat. Wikipedia ([2])