Sotka Oy

Kohteesta Häme-Wiki
Share/Save/Bookmark
Loikkaa:valikkoon, hakuun
Sotkan saha ja puusepäntehdas

Osuustukkukauppa OTK aloitti puunjalostustehtaan rakentamisen Kantolaan vuonna 1941. Vuonna 1964 nimi muutettiin Sotka Oy:ksi.

OTK aloittaa puualalla

Suomen puuteollisuudessa ilmeni aikoinaan lukuisia ongelmia. Yleinen hintataso nousi korkeaksi, eivätkä pienet puusepänverstaat tunteneet standardisoinnin tuomia etuja. Tällöin elintarviketeollisuuteen suuntautunut OTK päätti hakeutua täysin uudelle alalle puuvalmisteteollisuuteen. Edistysmielisen osuuskaupan kattavan myyntiorganisaation katsottiin takaavan riittävän menekin uudenaikaiselle suurteollisuuslaitokselle. Vuonna 1941 laitosta ryhdyttiin kaavailemaan vakavissaan. Alkuvaiheessa todettiin sahalaitoksen välttämättömyys turvaamaan tehtaan laadukkaan raaka-aineen tarve. Huhtikuussa kirjoitettiin Hämeenlinnan kaupungin kanssa kauppakirja 26,5 hehtaarin maa-alueesta Kantolanniemestä Vanajaveden uittoreitin varrelta. Kaupunki sitoutui rakentamaan radan tontin rajalle sekä toimittamaan sähkölinjan voima-asemalle. Työt alkoivat välittömästi, mutta vain voimalan piippu saatiin pystytetyksi ja raamisahojen perustukset valettua, ennen kuin jatkosota katkaisi rakennustyöt.

Eklöfin saha ostetaan

Seuraavana vuonna OTKn Puu Osakeyhtiö perustettiin virallisesti. Oman tehtaan rakennustyöt seisoivat, mutta syksyllä yhtiö sai mahdollisuuden ostaa Eklöfin vanhan höyrysahan. Vanhanaikaisen sahan vuokrasopimus oli umpeutumassa, mutta OTK Puu sai mahdollisuuden käynnistää toiminta ja lisäksi saatiin haltuun laaja Hämäläinen puunhankintaverkosto. Puusepäntehtaalle pystyttiin järjestämään välttävät tilat yhdistämällä kaksi varastovajaa.

Rakennustyöt jatkuvat

Sodan jälkeen jatkuivat rakennustyöt Kantolassa. Muuratut korjauspaja ja voima-asema sekä puinen saharakennus valmistuivat jo vuonna 1946, mutta niitä ei saatu vielä käyntiin. Koneiden osista ilmeni puutetta ja lisäksi toinen raamisahoista joutui sotakorvauksena Neuvostoliittoon. Loppuvuodesta päästiin myös kuivaamon ja höyläämön rakennustöihin. Jälleenrakennuskausi aiheutti suuren kysynnän OTKn Puun tuotteille. Tosin laatu kärsi, koska parhain puutavara joutui korvaussuorituksiin. Vuonna 1947 sahaustoimintaa päästiin pikkuhiljaa aloittamaan uudella laitoksella ja kaksi vuotta myöhemmin myös puusepäntehdas aloitti toiminnan. Eklöfin tilalla toiminut saha lopetettiin tammikuussa 1949.

Voimala
Sotkan korjauspaja ja voimalaitos

Voimalan Korkeassa osassa varastoitiin purut ja niiden alla sijaitsi varsinainen kattilahuone. Voimalan piippu kohosi 78 metriin ja purusiilon lakipiste 25 metriin maanpinnasta. Purua voimalaan tuli kolmesta suunnasta kuljettimien välityksellä: sahalta, puusepäntehtaalta sekä rannassa olevalta kuorimolta. Kaikki heikompilaatuinen jäte poltettiin voimalaitoksessa, mutta raskaampi jäte murskattiin hakkeeksi ja myytiin paperiteollisuudelle. Pääkattilana toimi LaMont- viistoputkikattila, johon kuului poikittainen lämmönvaihdin. Myöhemmin voimalaan asennettiin vielä toinen kattila ja öljyn käyttö aloitettiin vuonna 1959. Generaattori sijaitsi matalammassa kaksikerroksisessa osassa, joka oli lähimpänä puusepäntehdasta. Vuonna 1956 OTKn  mylly valmistui Kantolaan ja kasvaneen energian tarpeen johdosta muuntamolle tehtiin uusi siipirakennus. Sen toiseen kerrokseen sijoitettiin valvontataulut sekä kytkinasema.

Saha

Aivan kuten yleensä tuon ajan sahalaitokset, myös Sotkan saha oli lautarakenteinen kaksikerroksinen rakennus. Sahalle sijoitettiin kaksi raamisahaa ja ne toimivat ristisahaus sik-sak järjestelmällä. Raamien syöttölaitteiden  uusimisen jälkeen sahausnopeus nousi huomattavasti,siirryttäessä variaattori systeemiin lautaspyörien sijaan. Alkuun Särmäyssahoja olikin vain yksi, mutta raamien tehojen  noustessa ja tuotannon kasvaessa asennettiin toinen särmäsaha. Puutavara ajettiin kapearaiteista rautatietä pitkin lautatarhalle tapuleihin. 50-luvulla lautatarhaan valmistui neljä sahatavarakatosta. Vuonna 1957 valmistui uusi kuivaamo. Muutama vuosi myöhemmin kuivaamoa laajennettiin ja sen yhteyteen valmistui myös tasaus- ja lajittelulaitos. Lautatarhalla siirryttiin raidejärjestelmästä trukkikuljetuksiin.

.

Rannassa sijaitsi tukkiallas, jossa suoritettiin tukkien tuumaluokittelu. Vuonna 1964 tehtiin uusi 33 taskuinen lajittelulaituri, joka varustettiin Satekon toimittamalla 140 metriä pitkällä kuljettimella. Laiturin viereen rakennettiin kaksi aaltopellillä verhottua puurakennusta: kaksi konetta sisältävä kuorimo ja kuorien puristamo.

Puusepäntehdas

Tehdas muodostui kahdesta kolmekerroksisesta talosta ja niitä yhdistävästä yksikerroksisesta hallista. Tämä sisälsi ikkunoiden kokoonpano-osaston. Pohjoisosaan sijoitettiin kuivaamo, höyläämö ja ylempiin kerroksiin konttori. Ovien ja ikkunoiden tuotanto käynnistyi hyvin ja vuonna 1949 myytiin erilaisia ovia noin 10 000 kappaletta. Kuivaamon tilat saatiin höyläämön käyttöön uuden kuivaamon valmistuttua. Puusepäntehtaan kolmikerroksista eteläsiipeä laajennettiin 50-luvun lopussa ja uusi lähettämö valmistui kymmenen vuotta myöhemmin.

Tuotteet

Ohjelmaan kuului sekä ulko-, että väliovet. Väliovi vaihtoehtoina tehtiin koivuvaneri, kovalevy ja mahonkipintaisia ovia sekä yksinkertaisia vaneripeiliovia. Ulko-ovia tehtiin ns. mökkiovia ja myös komeempia sisäänkäyntejä vasikalla tai ilman. Ikkunoita tehtiin kahteen suuntaan aukeavia, sisäänaukeavia sekä kiertoikkunoita. Ovet ja ikkunat sai halutessaan myös saranoituna. Mitoituksena käytettiin vakiokokoja. Keittiökaapit ja -komerot tehtiin myös vakiomittojen mukaan ja ne sai joko puuvalmiina tai etusarjat valmiiksimaalattuna ja rungot pohjamaalattuna. Tuotteet menivät pääosin kotimaan markkinoille, mutta ikkunoita ja ovia myytiin huomattavia määriä Neuvostoliittoon. 

Vuonna 1964 puuyhtiön nimi muutettiin Sotka Osakeyhtiöksi, mutta se toimi edelleen OTK:n tytäryhtiönä. Puusepäntehtaan johtajana toimi Jaakko Railio. Diplomi-insinööri Viljo Komulainen nimettiin sahan ja voimalaitoksen käyttöpäällikoksi vuonna 54 ja hän toimi yhtiön toimitusjohtajana vuodesta 1960 eteenpäin. Metsänhoitaja Mikko Sipi tuli myyntipäälliköksi vuonna 1954 ja sahan johtajaksi vuosiksi 1960-1984. Puusepäntehdasta johti Diplomi-insinööri Eerik Wasastjerna vuodesta 1964. Työntekijämäärä nousi yli kuudensadan 60-luvun lopulla.

Toiminta päättyy

80-luvulla suoritettujen järjestelyjen yhteydessä OTK muuttui EKA-yhtymäksi. Sotka Oy myi sahan Grahn-yhtiölle, joka ajautui kuitenkin konkurssiin ja sahaus loppui Hämeenlinnassa elokuussa 1985. Sotka jatkoi toimintaansa vuoteen 1992 asti. Lopettamisen jälkeen saha, lautatarhan katokset ja rantavarusteet poistettiin. Viimeisenä purettiin voimala ja piippu kaadettiin kesällä 2003. Puusepäntehtaassa toimii nykyisin lukuisia pienyrittäjiä ja pieni tiilinen pumppuhuone on edelleen pystyssä Vanajaveden rannalla.

Lähteet

Kallenautio Jorma: EKA SUOMESSA, ISBN 951-30-9942-3

Tainio Tauno: OTK 1917-1967
Suonoja Kyösti: KULUTTAJAT RAKENTAVAT 2-3
OSUUSLIIKE lehti 1/45, 6/46, 1/50, 1/56
OTKn Puu Osakeyhtiö: Luettelo nro 5/1961
Hämeen Sanomat 31.7.2003

https://onedrive.live.com/view.aspx?cid=650E10C28AC23526&resid=650E10C28AC23526!191&app=WordPdf