Seurattawa esimerkki

Kohteesta Häme-Wiki
Share/Save/Bookmark
Loikkaa:valikkoon, hakuun

Helsinki, 11 p. Kesäkuussa


Seurattawa esimerkki.

Janakkala 7 p. Kesäkuussa

Se on yleisesti tunnusmerkki siweydestä, että sitä miestä tahi niitä miehiä kuunioitetaan, jotka owat olleet siweyden lewittämistyössä awullisia. Harwoin on tämä tapahtunut meidän maassamme; päin wastoin katsotaan ylimalkaan karsailla silmillä niitä, jotta owat woineet kohota älyämään, että kansamme tarwitsee edistyä, ettei wanhoillaan yhä oleminen woi tuottaa odotettawia hedelmiä tulewaisuudessa. Sitä enemmän kiitosta siis ansaitsee ylimalkaan ne, jotka eiwät wäsy edistäessään kuntaansa, sitä enemmän kiitosta ne, mitkä ymmärtäwät ja owat apuna näille siweyden edistäjille — sitä enemmän, sanon, kuta harwemmassa näitä auttajia tawataan. Monella miehellä naassamme on siweyden edistäjänä seuduissaan suuria ansoita, mutta se, mitä näyttäisi, että pyrintönsä on kantanut, tahi kantaa hedelmiä, ei tule jokaisen osalle; sillä tawallisesti synnyttämät nämä hywillä tarkoituksillaan wihaa wastaansa — ei rakkautta ja kunnioitusta. Waltio woi — ja onkin niitä palkinnut, jotka owat maakunnalle tehnyt hyödyllisiä töitä, mutta en ole wielä koskaan kuullut kuntalaisten — kehoittamatta — itse ymmärtäneen että owat kiitollisuuteen welkapäät eräälle omalle talonpoikaiselle jäsenelleen. Sen olen nyt nähnyt ja kuullut ja se todistaa, että wihdoin wiimenkin Suomessa aika koittaa, jona kukin asukas ei enää itsekkäisesti — niinkuin tähän saakka, Jumala paratkoon, useimmissa paikoin — katso omaansa, waan yleistä hyötyä. — Mutta esipuhe sikseen; asia on selwä ilman semmoisetta.

Täällä Janakkalassa asuu wanha mies, talonisäntä Kustaa Paturi, jota pitkäin aikain kuluessa on wäsymättömällä työllä tukenut kuntaansa edistää; hänen ansioitaan en tahdo ruweta luettelemaan; että ne owat tunnetut, näkyy selwään siitä, että niitä tunnustetaan. Kustaan päiwänä eilen oli joukko kuntalaisiansa ennen auringon nousua kokoontunut wanhan kunnioitetun ukon luo, jonka neliäänisesti lauletulla laululla herättiwät. Laulu, jonka talonisäntä, rusthollari Kaapriel Jussilainen oli tätä tilaa warten tehnyt, kuului näin: Kustaa Paturille.


Herää Kustaa wuoteeltasi,
Ehdi askeleillesi;
Idän ranta tarjoileepi
Valoansa teillesi.


Kuntalaises' kunniakses'
Leposiaas' lähestyy.
Kiitolliset; — kaipauksees")
Ystäwäsi yhdistyy.


Toiwon tähti pilwein alta
Uusi sullen loistelee.
Aamuruskos' kiikkaammalta
Taiwahaltas koittelee.


Karatkoon siis kaipaukses'.
Murhe päiwäs' paetkoon;
Uudet riennot rinnassasi
Hetimiten herätköön.


Siemen hywä heittämäsi
Kunnassasi kukoistaa,
Laiho kaunis hoitamasi
Yinpärilläs lehoittaa.


Ansiosi arwolliset,
Tuttawat on toimesi,
Kiitoksemme, kunnalliset
Tuomme palkinnoksesi.


Kiihdy wieläi elon säwel
Uudestansa sointumaan;
Runouden henkilöinen
Väinön kansaa toinnuttaan.


Monta päiwää wielä sulle
Totisesti toiwomme.
Elämäsi aina ollee
Wielä opas onnemme.


Wiimeinen kun sannan jywä
Lasistasi tipahtaa,
Kyynelillä weli hywä!
Hautaan sua seurataan.


Niin! kun ääni kutsuwainen
Haudallasi kajahtaa
Ruunu, kaunis, loistawainen
Laellesi lasketaan.


Laulun laulettua antausi laulukunta talonisännän, rusthollari Kustaa Kerkkolan luo, jota, koska hiin 10 wuotta muun seassa Paturin kanssa oli mittään maksutta hoitanut pitäjään makasiinia, ei myöskään unhotettu. Hän herätettiin arentaatori E. I. Kilpisen, tilaisuutta warten tehdyllä laululla:


Hywää huoment' huutamaan
Yhtyy ystäwasi
Tällä huomen hetkellä.
Riemuisella retkellä
Nimipäiwänäsi
Jota tänään wietämme. —
Sulle onnee toiwomme!


Herää Kustaa kuulemaan
Luonnon ihanuutta,
Kuule kuusten kohinaa,
Lehtimetsän hohinaa,
Puroin pulputusta; —
Se on kaikki huwiksi,
Luojallemme lahjaksi.


Murhe poies paetkoon
Sinun majastasi!
Luonnon suuri Haltija,
Ihmiskunnan Wartija
Olkoon turwanasi;
Joka kaikki auttelee,
Elon tielle saattelee.


Mitäs olet uhrannut
Kunnas hyödyn tähden,
Sitä kunta muistelee,
Moni äiti kiittelee
Sydämestä tehden
Kun he kerran hedelmän
Saawat nähdä kypsywän.

Laulukunta, johon nyt oli yhtynyt useita toisiakin, lähti sitten Kerkkolasta Turengin kestikiewariin. Kello 7 aikana aamulla tuli sinne pitäjän prowasti, jonka parissa nyt palattiin Paturin luo. Täällä piti prowasti Kustaa Paturille puheen, luetellen siinä hänen ansioitaan, ja lahjoitti kuntalaisten puolesta Paturille hopeisen sikarritupakka koteron hopeine munstyktineen. Paturin tyköä palattiin uudelleen Kerkkolaan, missä prowasti samate kuntalaisten puolesta lahjoitti Kerkkolalle samanlaisen lahjan.

Asia, kuten jo sanoin, puhuu niin selwään itsestänsä, etten tahdo selityksillä sen kauneutta pilata. Sen waan sanon, että pitäjä jota tietää ansiollisten ansiota vallita, on tulewa onnelliseksi.

  • ) Paturin waimo kuoli wiime talvena.

—l —b —s.

Lähde:

Suometar N:o 47, maanantaina 11. kesäkuuta 1866