Salonkartano

Kohteesta Häme-Wiki
Share/Save/Bookmark
Loikkaa:valikkoon, hakuun

Salonkartano sijaitsee Lopella. Salon kylän seutu on Lopen vanhimpia pysyvän asutuksen alueita. Kartanon mailta on löydetty rautakautinen polttokalmisto.  


Kartanon historiaa

Salonkartanon ensimmäiset tiedot ajoittuvat 1650- luvulle, jolloin kuningatar Kristiina lahjoitti tilan Helsingin kaupungin pormestarille Lårens Håkanssonille. Tilasta tehtiin säteriratsutila vuonna 1682. Vuonna 1844 vääpeli Carl Gustav Laurentz myi omistamansa säteriratsutilan ja kirkonkylän Taarin rälssitilan vävylleen, lippujunkkari Adolf Fredrik Sohlmanille ja tyttärelleen Fredrica Amalia Laurentsille. Carl hankki itselleen tilojen elinikäisen isännyyden. Hän kuoli vuonna 1850. Vuonna 1840 Sohlman alkoi raivata sekä rakentaa uudisrakennuksia Hangas- ja Haala-nimisten torppien läheisyyteen toisen kartanokeskuksen perustamiseksi. Kartanon nimeksi tuli Storgård eli nykyisin Leppäniemi. Johan August Lindberg osti säteritilasta kolmanneksen vuonna 1860. Aluetta alettiin kutsua Salmioksi. Näin Salonkartano jakautui kolmeksi lähes samansuuruiseksi kartanoksi: Salo, Leppäniemi ja Salmio.

Vuonna 1904 Sohlman myi Salonkartanon pojalleen Solmu Toivo Matias Helteelle joka isännöi kartanoa kuolemaansa, vuoteen 1958 saakka.

Rautakosken historiallinen teollisuusalue

A. F. Sohlman perusti vuonna 1850 Rautakoskenruukin löydettyään kartanon järvistä järvimalmia. Malmi osoittautui erinomaiseksi kankiraudaksi, siitä valmistettiin kirveitä, patoja, nauloja, kuokkia, talikoita, vasaroita ja lehmien kytkyitä. Vuonna 1851 tehdasta laajennettiin öljynpuristamolla, jossa öljyä puristettiin siemenistä. Vuonna 1859 Sohlman sai luvan hienotakeiden valmistukseen. Tehtaan toiminta lopetettiin 1900-luvun alussa. Salonkartanolla oli myös tärpätti- ja tervatehdas. Kartanoalueella toimi myös useita viljamyllyjä. Vanha rautateollisuus on jättänyt jälkensä Rautakosken ympäristöön, vaikkei varsinaisia tehdasrakennuksia enää olekaan. Alueella on lukuisia sysimiilujen ja tervahautojen jäännöksiä.

Riihisalon virkistysalue

Riihimäen kaupunki osti vuonna 1965 Salonkartanon päärakennuksen sekä yhdeksän hehtaaria maata virkistysaluekäyttöön ja alueen nimi muutettiin Riihisaloksi. Kartanon vanhoista rakennuksista jäljellä päärakennus, väentupa, sauna, navetta, talli, kanala. paja, puimala, aitta, vesisäiliö sekä kaksi maakellaria. Kartanon pitkä päärakennus on vanhimmilta osin vuodelta 1800. Rakennus laajennettiin 1850-luvulla nykyiseen mittaansa. Sen julkisivua koristaa pitkä avoveranta. Päärakennusta ympäröi laaja puisto.  

Riihisalo on yhä Riihimäen kaupungin virkistysalue. Yhdeksän hehtaarin alueella on vapaa-ajanviettokeskus, jossa on majoitustilat 46:lle henkilölle. Rannassa on kaksi sähkösaunaa ja savusauna, lasten uimaranta sekä vuokrattavia veneitä. Rannasta lähtee myös melontareitti Kaartjokea pitkin Kalamyllylle asti. Virkistysalueella on myös Frisbeegolf-rata, tennis ja beachvolley-kenttä. Päärakennuksessa on kahvio, josta voi tilata ennakkoon aterian. Tapahtumat toteutetaan yhteistyössä paikallisten elämysyritysten kanssa. Riihisalossa järjestetään erilaisia juhlia, kokouksia ja leirikouluja sekä lomatoimintaa lapsiperheille. Riihisalon tunnetuin tapahtuma on Poronpolun patikointi syyskuun viimeisenä sunnuntaina.

Lähteet

Rakennettu Häme. Hämeen liitto. Hämeenlinna 2003. ISBN 951-682-717-9

http://goo.gl/Q4lcy