Hyppää sisältöön

Riihimäen Asemaravintola

Kohteesta Häme-Wiki
Share/Save/Bookmark
Loikkaa:valikkoon, hakuun
kuva: Jonna Riikonen

Riihimäen Asemaravintola toimi yhtäjaksoisesti poikkeuksellisen kauan ja vuonna 2010 se olisi viettänyt 140-vuotisjuhlaansa. Riihimäen Asemaravintola muistetaan Riihimäen sosiaalisen elämän keskuksena ja Paloheimon suvun historiassa sillä on ollut oma, mielenkiintoinen roolinsa.


Riihimäen rautatieasema

Riihimäki oli alun perin vain vähäpätöinen välipysäkki, jossa juna seisahti muutaman minuutin ajaksi. Keisarillinen kirje 29.11.1867 kuitenkin muutti kaiken. Oli päätetty rakentaa junarata Riihimäeltä Pietariin. Riihimäelle alkoi virrata ratatöihin haluavia ja pian Riihimäen ja Lahden välillä teki töitä puolitoistatuhatta miestä. Olivia Axéen (os. Tammelander), Riihimäen Asemaravintolan tuleva ravintoloitsija, aloitti uransa työmaakanttiinin pitäjänä.

Vuoden 1869 lopussa junarata Riihimäen ja Lahden välillä oli valmis. Höyryveturin vetämänä matkan kesto oli kaksi tuntia ja 20 minuuttia. Lopulta 11.9.1870 rata Riihimäeltä Pietariin avattiin junaliikenteelle. Suuria juhlallisuuksia ei kuitenkaan hienotunteisuussyistä vietetty, sillä kulkutaudit ja nälkä olivat vieneet liian monen radanrakentajan mennessään. Junamatka Helsingistä Pietariin kesti 11 ja puoli tuntia. Riihimäki oli nyt merkittävä risteysasema Helsingin ja Pietarin välissä ja se ansaitsi arvonsa mukaisen asemarakennuksen. Riihimäen asema valmistui vuonna 1868 ja se nostettiin toisen luokan asemaksi Helsingin rinnalle. Aseman yläkerrassa asui A.W. Öller perheineen ja alakerrassa olivat tilat odotussaleille, toimistoille sekä ravintolalle.

Riihimäestä tuli kaksinkertainen risteysasema, kun H.G. Paloheimo rakennutti yksityisen rautatien Lopelta Riihimäelle. Yleiselle liikenteelle se avattiin vuonna 1910.


Asemaravintola

Olivia Axéenin Asemaravintola avautui vuonna 1870. Ravintola oli jaettu ensimmäiseen, toiseen ja kolmanteen luokkaan, junien tapaan. Tavan kansa aterioi kolmannessa luokassa, jossa tarjottiin vaatimatonta ruokaa. Ensimmäisessä luokassa oli seisova pöytä, jossa tarjottiin voileipiä, hummeria ja lohta sekä lämmintä ruokaa. Keskelle ruokapöytää oli sijoitettu viinikarahvi, jonka lisäksi myytävänä oli myös olutta.

Riihimäellä kaikki kiinnostava tapahtui asemalaiturilla, joten Olivia Axéenkin istuskeli toisinaan laiturin penkillä katsomassa junien saapumista. Asemaravintola oli myös hänen kantapaikkansa ja hän aterioi siellä viimeisiin vuosiinsa saakka. Axéen ja hänen miehensä Gustaf rakennuttivat vuonna 1878 hotellin asemapuiston reunamille, jossa myös heidän kotinsa sijaitsi. Olivia hoiti ravintolaa ja hotellia Gustafin keskittyessä hotellin kauppaan.

Olivia Axéen kuoli vuonna 1914, jonka jälkeen Asemaravintola siirtyi hänen vävylleen H.G. Paloheimolle. Ensimmäisen maailmansodan tuoman elintarvikepulan keskellä Asemaravintola saavutti mainetta erinomaisena ruokapaikkana, sillä ruoka-aineet toimitettiin Paloheimon maatiloilta tuoreena ravintolaan. Asemasta muodostuikin Riihimäen keskus, jossa vierailivat monet kuuluisuudet, taiteilijat ja aristokraatit. Monet ruokailivat asemaravintolassa junaa odottaessaan. Riihimäen asema oli yksi Suomen vilkkaimmista, mistä Asemaravintola hyötyi suuresti.
Riihimäelle rakennettiin uusi asemarakennus vuonna 1935. Modernin kivirakennuksen suunnitteli Thure Hellström, rautatiehallituksen arkkitehti. Asema vihittiin käyttöön perjantain ja lauantain välisenä yönä 5.-6.7.1935, jolloin aseman kaikki valot paloivat läpi yön. Samanaikaisesti aloiteltiin vanhan asemarakennuksen purkamista. Uuden rakennuksen pohjoispäädyssä oleva tila varattiin Asemaravintolalle. Rautatientorin puoleiseen tilaan tuli kahvila ja laiturin puolelle ravintola. Asiakkaita ei enää uudessa ravintolassa jaettu kolmeen luokkaan.


Asemaravintolan kukoistus

H.G. Paloheimo kuoli vuonna 1919 ja hänen työnsä jatkajaksi perustettiin H.G. Paloheimo Oy, jonka osana Asemaravintola toimi. Ravintolaa alkoi hoitaa Lyydia Tuori, joka myöhemmin sai rinnalleen Vilhelmiina Savolaisen. Ravintola kukoisti kahden vahvan naisen ansiosta. 1930 -luvun alussa ravintolassa työskenteli yli 30 työntekijää, joista tarjoilijoita oli kymmenkunta. 15 naista työskenteli keittiössä, joka oli raskas työpaikka. Valtavat kattilat ja puuhellat kuumensivat keittiön ja työ ei koskaan loppunut kesken, sillä kaikki tehtiin itse. Tuorin ja Savolaisen sinnikkyyden ansiosta Riihimäen Asemaravintola säilytti maineensa kuuluisana ruokapaikkana myös sotavuosien ajan.

Talvisodan (1939-1940) aikana Riihimäelle pudotettiin pommeja 17 päivänä. Pommien osumatarkkuus jäi kuitenkin heikoksi osan pommeista päätyessä metsiin. Asemanseutu kuitenkin kärsi pahoin 19. helmikuuta, jolloin pommituksen seurauksena asemarakennuksen kaikki ikkunat särkyivät. Jykevä tiilirakennus kuitenkin säilyi.


Uusi aika

1960-1970-luvuilla kiireinen elämänrytmi teki tuloaan ihmisten muuttaessa maaseudulta kaupunkeihin. Joukkoliikennettä oli tehostettava ihmisten työssäkäynnin helpottamiseksi. Sähköaikaan Riihimäki pääsi vuonna 1972 ja Asemaravintolassa juhlittiin sähkön tuloa näyttävästi. Ensimmäinen sähköjuna Helsingistä Riihimäelle saapui 28.1.1972. Aikataulut tiukkenivat ja yhä harvempi asiakas poikkesi ravintolaan. Asemaravintola kuitenkin tarjosi edelleen kotiruokaa. Perinnettä jatkoi sodan jälkeen ravintolanhoitajaksi valittu Kaarina Ketokoski. Hänen työtään jatkoivat Hilja Savimäki ja Kyllikki Lammi. Menestys jatkui myös Liisa Soinin johdolla vuoteen 1990.

1990-luvulla iltaravintolatoiminta heikkeni Asemaravintolassa, mutta yläkerran tilausravintolaa hyödynnettiin ahkerasti. Tästä syystä ravintola säilytti asemansa Riihimäen sosiaalisen elämän keskuksena. Asemaravintolaa remontoitiin useaan otteeseen vuosina 1985, 1995 ja 2001. Ravintolatoiminta alkoi kuitenkin osoittaa hiipumistaan remonteista huolimatta. Ratkaisevin käänne tapahtui vuonna 2006, kun oikorata Helsingistä Lahteen valmistui. Se vähensi Riihimäen merkitystä risteysasemana. Viimeisen kerran Riihimäen Asemaravintola avasi ovensa 29.5.2009.

Yli vuoden tauon jälkeen Riihimäen rautatieasemalla avattiin uusi ravintola. Hyvinkääläisten vetämä Asema X jatkaa paikan 138-vuotisia perinteitä. Uusi ravintola jakautuu neljään osaan. Laiturin puolella on kahvila, sen perällä kabinetti ja asema-aukion puolella lounassali, joka muuttuu illaksi á la carte ravintolaksi. Lisäksi ulkona sijaitsee pieni kesäterassi.

Lähteet

Paavilainen, Ulla: Makujen matka: Riihimäen Asemaravintola 1870-2009
http://yle.fi/alueet/hame/2010/09/riihimaen_aseman_kuiva_kausi_paattyi_1958131.html