Pikkutori

Kohteesta Häme-Wiki
Share/Save/Bookmark
Loikkaa:valikkoon, hakuun

Pikkutori sijaitsee Hämeenlinnassa. Se on lännestä johtavan sisääntuloväylän, Turuntien päätepiste.


Pikkutorin vaiheita

Hämeenlinnan kaupungin vanha asemakaava perustui Axel Magnus von Arbinin vuonna 1777 laatimaan ja Kustaa III:n vuonna 1778 vahvistamaan suunnitelmaan ja oli kustavilaisen ajan merkittävimpiä kaupunkisuunnitelmia.

Vuonna 1759 annetun määräyksen mukaan piti kaikki kaupunkeihin tuotava tavara tullata erityisissä tullihuoneissa. Hämeenlinnan kaupungin palon ja siirron tapahduttua läntinen tullitupa rakennettiin Pikkutorin paikkeille. Vuonna 1808 pikkutullin kannosta luovuttiin, ja sittemmin Suomen valloittaneet venäläiset ottivat tullihuoneet haltuunsa ja käyttivät niitä vahtihuoneina. Vanhan Hämeenlinnan tullitupa oli pohjoisessa, Ojoisten latokartanon läheisyydessä. Punaportin kohdalla oli myös vahtitupa, Vanajan ja Hämeenlinnan kaupungin rajalla.

Pikkutori, eli alunperin Hevostori syntyi vuoden 1826 kaupungin laajennuksessa Saaristen virkatalon paikalle. Hämeenlinnan kaupungin asemakaavaa jatkettiin länteen päin kaupungin toisen, vuonna 1831 tapahtuneen palon jälkeen, mutta alueen keskimmäinen kortteli jätettiin rakentamatta. Pikkutori-nimitys oli käytössä vuoden 1831 asemakaavasta alkaen. Aluksi tori oli todennäköisesti luonnontilainen kenttä, jolle hevoset jätettiin kaupunkiin tultaessa ja jossa pidettiin hevos- ja eläinmarkkinoita. Kaupungin pormestarin kehotuksesta hevosmarkkinat siirrettiin vuonna 1835 Poltinaholle. Pikkutori tasoitettiin ja ympäröitiin vihreällä aidalla.

Kaupungin laajennusta varten tehtiin useita ehdotuksia. A.W. Zitting luopui Arbinin vuotaa muistuttavan kaavan muodosta ja antoi kaupungille suorakaiteen muotoisen ruutuasemakaavan. Senaatti lähetti kaavan intendentinkonttoriin, jonka johtaja Carl Ludvig Engel laati vuonna 1831 täysin uuden ehdotuksen. Engel sovelsi siinä Turun vuoden 1828 kaavan kokemuksia ja korosti paloturvallisuus- ja kauneusnäkökohtia. Pikkutori ja Turuntien kaupunginpuoleinen osa saivat reunoilleen puuistutukset. Engelin ehdotusta ei kuitenkaan hyväksytty. C.J.E. Gustafssonin vuonna 1845 laaditussa uudessa kaavassa kuvernööri Otto Rehbinderin toivoma kävelypuisto toteutui, ja Pikkutorille istutettiin 80 vaahteraa. Pikkutorin neliömäinen muoto on viistettiin kulmistaan. 1840-luvulla rakennettu puisto ja sen keskellä sijaitseva myöhemmin venäläinen kirkko eivät kuuluneet torin alkuperäiseen empiresuunnitelmaan. Torin vanhimmat talot on rakennettu heti vuoden 1831 palon jälkeen.

Hämeenlinnan lääninarkkitehti C.A. Edelfelt laati vuonna 1858 uuden asemakaavan, joka ei kuitenkaan toteutunut, ja Georg Wilenius teki uuden suunnitelman vuonna 1868. Senaatti hyväksyi sen vuonna 1872. Suunnitelmassa esikaupunkiasutus painottuu keskustan länsipuolelle Turuntien molemmin puolin. Pikkutorin keskelle oli merkitty paikka venäläiselle kirkolle, jota ympäröi puisto. Vuonna 1879 Hämeenlinnan rakennusjärjestystä uudistettaessa havaittiin kuitenkin Wileniuksen kaava vaikeasti toteutettavaksi ja uuden kaavan laatiminen annettiin lääninarkkitehti Alfred Cawénille. Hän teki suunnitelmat vuosina 1881 ja 1887, ja hän jätti niistä pois venäläisen sotilaskirkon. Senaatti vahvisti kaavan, mutta huomautti, että kirkko on merkittävä tontilleen.
Vanha yhteiskoulu ja varuskuntakirkko

Ortodoksinen sotilaskirkko rakennettiin vasta vuosina 1898 - 1900 insinöörieversti Karaulszikovin laatimien piirustusten mukaan. Kirkko korkeine torneineen edusti ajan ortodoksiselle kirkkoarkkitehtuurille tyypillistä bysanttilaisvaikutteista rakennustapaa. Kirkko valmistui kenraalikuvernööri Bobrikovin myötävaikutuksella. Venäjän sotalaitos vastasi koko hankkeesta. Vaikka valmis kirkko oli kaunis ja arvokas, se nähtiin kaupungissa vieraan sortovallan symbolina. Ortodoksikirkko myös peitti Turuntieltä ennen näkyvän vanhan kaupunginkirkon.

Kansalaissodan päätyttyä sotilaskirkko jäi vaille käyttöä, ja vuonna 1922 se tuli kaupungin omistukseen. Arkkitehti Bertel Strömmer sai tehtäväkseen laatia suunnitelma kirkon muuttamiseksi kirjastotaloksi. Kirkon
Puntilan talo
tornit kaadettiin vuonna 1923 ja rakennuksesta pyrittiin poistamaan kaikki kirkkoon viittaava. Rakennuksessa toimi Hämeenlinnan kaupunginkirjasto vuosina 1924-1983, ja lisäksi Hämeen maakunta-arkisto vuodet 1927-1978. Myöhemmin rakennus on ollut
Tampereen yliopiston Täydennyskoulutuskeskuksen käytössä.

Pikkutorin ympärillä olevia rakennuksia:

Entinen Suomalainen tyttökoulu, Turuntie 2

Vanha Yhteiskoulu, Turuntie 2
Hallituskatu 2
Hallituskatu 19 - Saaristenkatu 10
Puntilan talo, Hallituskatu 32
Saaristenkatu 9
Turuntie 1:n korttelissa sijaitseva puutalo vuodelta 1883. Näiden rakennusten edustalla on säilynyt vanhaa katukiveystä. Pikkutorin puistoa kiertää vanha ketjuaita.

Lähteet

http://www.hameenlinna.fi/pages/105242/09_rakennushistoria.pdf