Pikku-Parola

Kohteesta Häme-Wiki
Share/Save/Bookmark
Loikkaa:valikkoon, hakuun

Pikku-Parola on Hämeenlinnan kaupungin 30. kaupunginosa. Se sijaitsee Mäkelän teollisuusalueella.

Pikku-Parolan historiaa 

Nykyisen Mäkelän teollisuusalueella oli vuosisatojen ajan Parolan kylän keskus. Kylää kutsutaan Pikku-Parolaksi erotukseksi Hattulan Parolasta. Maastossa on jälkiä vanhasta kylästä, muun muassa koivujen muodostamat kujanteet. Parolan kylää rajasivat lännessä Ahveniston harju ja Vuorentaan kylän tilat, pohjoisessa Parolan sotilasleiri ja Kirstulan kartanon maat. Etelässä oli rajana Pullerinmäki. Nykyisen Viisarintien linjaa kulkeva vanha maantie oli Parolan kylän kulkureittejä, ja sen varrella olivat mäkitupalaisten ja itsellisten mökit peltotilkkuineen. Kylän metsät olivat lännessä Vuorentaustassa, Järventaustassa ja Raidonpäässä. Kylän viidestä kantatalosta ovat Kiltti ja Pietilä yhä jäljellä.

Parolan kylä kuului ennen Vanajan pitäjään sekä samaan jakokuntaan, kuten sen naapurikylät Kirstula ja Vuorentaka. Jo vuonna 1616 tarkastettiin näiden kylien rajat. Kaikilla kolmella oli isojakoon asti yhteinen takamaa Alajärven takana, jonne oli jo 1400-luvulla syntynyt Järviöisten yksinäistila. 1500-luvulla Kirstulalla ja Parolalla oli ulkopalsta myös Luhtialassa.

Hämeenlinnalaiset pyysivät 1770-luvulla kuningas Kustaa III:lta koko Vanajan liittämistä kaupunkiin, ja kun kuningas ei siihen suostunut, hämeenlinnalaiset pyysivät viisi Vanajan kylää. Vuonna 1778 viisi Vanajan pohjoista kylää erotettiin Hämeenlinnan maaseurakunnaksi. Myöhemmin siihen liitettiin myös Hätilän ja Ojoisten sotilasvirkatalot. Kaupunkiseurakunnalle ja maaseurakunnalle tuli yhteinen kirkkoherra. Liitoksen jälkeen Hämeenlinnan maalaiskunnan kyliä olivat: Hätilä, Luhtiala, Ojoinen Kirstula, Parola, Vuorentaka ja Järviöinen. 1860- ja 1870-luvuilla uudistettiin kunnallishallintoa, jolloin seurakunnallinen ja maallinen hallinto erotettiin toisistaan. Maaseurakunta muuttui maalaiskunnaksi. Hämeenlinnan pohjoispuolella oleva, Tammelan rajoista Hauhon rajaan ulottuva maalaiskunta vaikutti kaupungin kehitykseen. Lähinnä kaupunkia olevista kylistä tuli Hämeenlinnan esikaupunkeja. Maalaiskuntaan ei syntynyt omaa kuntakeskusta.

Kylän talot

Viisi kantataloa, Kiltti, Mäkelä, Pietilä, Eskola ja Klemola omistivat kylän maat. Isojako saatiin päätökseen vuonna 1785 Parolan kylässä, mutta 1890-luvun puolivälissä toteutettiin kylässä uusi isojako. Eskola oli jaettu kahteen taloon; Maantie-Eskola oli hiukan kauempana Toijalaan vievän tien varrella. Kylän keskuksessa sijaitsivat Kylä-Eskola, Pietilä ja Kiltin talo. Mäkelä oli kylän itäpuolella olevan mäen päällä.

Suurin talo kylässä oli jo ennen isojakoa Kiltti; sillä oli peltoa ja niittyjä yhteensä 48 hehtaaria. Suurin maanomistaja oli Aleksander Weseloff, joka omisti Mäkelän, Eskolan ja Klemolan 88 hehtaaria maata. Kyseiset tilat tulivat isojaossa yhtenäiseksi kokonaisuudeksi. Kuitenkin maakauppojen seurauksena Eskolan ja Klemolan talot hävisivät kylästä, ja vain Mäkelän, Pietilän ja Kiltin talot jäivät.

Kiltin rustholli

Kiltin tila on ollut saman suvun hallussa 1500-luvulta lähtien; maakirjassa se mainitaan vuonna 1539. Sen omistajaksi mainitaan tuolloin Maunu Henrikinpoika. Vuonna 1696, kun ensimmäisiä ratsutiloja eli rustholleja perustettiin Hämeeseen, oli Parolan kylä rustholleja Kiltti ja Mäkelä. Kiltin aputiloja eli augmentteja olivat Lehijärven Tasainen, Hattulan Vuohiniemi ja puolet Hauhon Ilmoilan Kauppilan talosta. Vuonna 1791 Kiltin tila jaettiin veljesten Juhon ja Yrjön kesken Iso-Kiltin ja Vähä-Kiltin tiloiksi. Vuonna 1880 Iso-Kiltin tilan isäntä Adolf Kustaanpoika joutui myymään velkojensa vuoksi tila huutokaupassa, ja sen osti Eerik Vähä-Kiltti, joten tila yhdistyi jälleen.

Eerik Kiltti eli vuosina 1832-1922. Hän meni ensimmäisen kerran naimisiin vuonna 1864 Vuorentaan Rääpiälän Vilhelmiina Kallentyttären kanssa, ja tämän kuoltua kuudennen lapsen syntymään Eerik vihittiin vuonna 1877 Hattulan Takajärveltä kotoisin olevan Vilhelmiina Heikintytär Mikkolan kanssa. Eerik Kiltti sai kaikkiaan 15 lasta, mutta vain kolme aikuista lasta oli elossa isän kuollessa 90-vuotiaana. Eerik Kiltti osallistui Hämeenlinnan maalaiskunnan elämään; ennen vuoden 1917 kunnallislain uudistusta maalaiskunnissa päätettiin asioista kuntakokouksissa ja tilallisilla ja suurituloisilla oli suurin valta niissä. Kunnallislautakunta toteutti kuntakokousten päätökset, ja Parolan kylän Weseloff ja Eerik Kiltti sekä hänen poikansa Väinö toimivat lautakunnan varaesimiehinä. Esimiehen toimi periytyi Vuorentaan Nukarin ja Mikkolan talojen isäntien nimissä. Kansakoulun perustaminen ja toiminta oli Eerik Kiltin ja Kustaa Nukarin sydämenasia. Kiltti istui maalaiskunnan kansakoulun johtokunnassa 26 vuotta ja oli mukana perustamassa ensimmäistä koulutaloa Puistolan kouluun Parkin eli Kaupunginpuiston reunamille. Se valmistui vuonna 1883; siihen asti käytiin maalaiskunnassa koulua vuokratiloissa. Kiltti oli myös yksi Hirvilammen harjun tontin lahjoittajista Vuorelan kansakoulua varten.

Kiltin tilan seuraava isäntä, Väinö Kiltti (1886-1916) ja vaimonsa Anni, os. Seppälä Kalvolan Taljalasta. Yhteiskunnallisten asioiden, suomalaisuuden ja maanviljelyksen edistämistä ajanut Väinö Kiltti kuoli kolme vuotta häiden jälkeen, ja samana vuonna kuoli poika Erkki. Toinen poika Väinö syntyi isän ja veljen kuolinvuonna. Anni avioitui Mikko Maijalan kanssa vuonna 1920 ja asuivat vuokralla Kiltin tilalla. Väinö Kiltti vanhemman lapset Hilkka ja Väinö perivät tilan. He kävivät keskikoulun Hämeenlinnan tyttölyseossa ja Hämeenlinnan lyseossa

Väinö Kiltti opiskeli maanviljelijäksi Päivölän maamieskoulussa ja Kurkijoen maamiesopistossa. Hän oli erittäin työteliäs maanviljelijä. Hän kuoli vuonna 1985. Kumpikaan sisaruksista ei avioitunut ja he asuivat kotitalossa yhdessä. Hilkka Kiltti toimi länhellä sijainneen Asevarikko 5:n kanslia-apulaisena ja puhelinkeskuksen hoitajana vuoteen 1964 asti. Hän kuoli 82-vuotiaana vuonna 1996.

Väinö ja Hilkka Kiltin säätiö

Hilkka Kiltin testamentin tahto oli, että hänen vuosien myötä karttunut omaisuutensa menee Väinö ja Hilkka Kiltin säätiölle, jonka hallituksen Hilkka Kiltti oli itse nimennyt. Valtakunnallisen säätiön tarkoitus oli tukea sydän- ja verisuonitautien sekä silmäsairauksien tutkimusta. 1990-luvun alussa säätiö ryhtyi Hilkka Kiltin aloitteesta yhteistyöhön Suomen Kulttuurirahaston Hämeen rahaston ja sen keskusrahaston kanssa, ja myöhemmin hän halusi kohdentaa apurahat Hämeen heimon tueksi. Nykyään säätiö jakaa apurahoja suomalaista tiedettä ja taidetta sekä isänmaallisia hankkeita Hämeen alueella Väinö ja Hilkka Kiltin elämäntyötä ja -katsomusta kunnioittaen.

Keisarinmänty

Kiltin tilan rajalla on satoja vuosia vanha, rauhoitettu mänty, jonka korkeus on n. 20 metriä, latvus n.15 metriä ja rungon ympärysmitta 1990-luvulla 496 senttimetriä. Sen ympärille laittoi suoja-aidan 1900-luvun alussa vanhempi Väinö Kiltti. Männyn historiaan liittyy paljon tarinoita. Kuningas Kustaa III vieraili Parolannummella vuoden 1783 kesäkuussa ja Kustaa IV Aadolf vieraili Hämeenlinnassa ja Parolassa kesällä vuonna 1802, ja heidän kerrotaan ruokailleen seurueineen männyn alla. Mäntyä alettiin kutsua Kuninkaanmännyksi. Myös Venäjän keisarit Aleksanteri I vuonna 1819 ja Aleksanteri II vuonna 1863 ruokailivat männyn juurella. Aleksanteri II:n vierailun yhteydessä männyn juurella pidettiin jopa suuret juhlat, johon osallistui keisarin seurueen lisäksi myös paikkakuntalaisia. Sen jälkeen mänty sai nimen Keisarinmänty.

Keisarin mänty

Pikku-Parolan myöhemmät vaiheet

Pikku-Parola sijaitsee teiden risteyskohdassa: jo keskiajalla kylän vierellä kulki Hämeen härkätie Hämeen linnasta Turun linnaan sekä Pohjanmaalle ja Satakuntaan vievä Kyrönkaantie. Tänään kylän maiden läpi kulkee Helsinki-Tampere-moottoritie, jota varten Parolan tilat joutuivat luovuttamaan maata 1990-luvun alussa. Hämeenlinnan maalaiskunta lakkautettiin vuonna 1948, jolloin vanha Parolan kylä liitettiin kaupunkiin. Hämeenlinnan kasvava kaupunki tarvitsi erityisesti teollisuusmaata. Yrityksiä ja pientaloja oli ilmestynyt vähitellen tilojen pelloille. Hämeenlinnan kaupunki teki alueen kaavoitussuunnitelman 1960-luvun lopulla, ja esimerkiksi Kiltin maat oli merkitty teollisuus-, tie- ja puistoalueeksi. Pietilän ja Mäkelän tiloilla viljeltiin vielä 1960-luvulle asti, kunnes lähes kaikki niiden maat myytiin kaupungille. Pietilän viimeinen isäntä oli Taavetti Pietilä, Mäkelän Vilho Visa, entinen Weseloff. Vuonna 1988 kaupunki osti vielä 29 hehtaaria maata Kiltin tilasta. Pikku-Parolasta oli tullut vähitellen Hämeenlinnan kaupunginosa.

Lähteet

Vanajan historia I. Hämeenlinna 1976. ISBN 951-95296-2-4

Vilkuna, Anna-Maria: Vanajan historia III. Hämeenlinna 2004. ISBN 951-95296-6-7

Vilkuna, Anna-Maria: Kiinni maassa. Parolan Kiltin talon historiaa. Hämeenlinna 2005. ISBN 952-91-8378-X