Hyppää sisältöön

Oskari Mantere

Kohteesta Häme-Wiki
Share/Save/Bookmark
Loikkaa:valikkoon, hakuun

Elämänvaiheet

Valtiomies ja pedagogi Oskari (Oskar) Mantere (vuoteen 1889 Majamäki) syntyi talollisen poikana Hausjärvellä 18.9.1874. Hänen kotinsa oli Ridasjärven kylän Katila eli Majamäki. Mantere kirjoitti ylioppilaaksi vuonna 1895 Helsingin Suomalaisesta Yhteiskoulusta ja valmistui Helsingin yliopistosta filosofian
OskariMantere.jpg
kandidaatiksi 1899 sekä filosofian maisteriksi 1900. Mantere vihittiin vuonna 1901 Ridasjärven kylästä kotoisin olevan ylioppilas Fanny Sykärin kanssa. Tohtoriksi Mantere väitteli vuonna 1907 väitöskirjalla Historianopetuksesta erittäin silmällä pitäen oppikouluja. Mantere toimi historian ja suomen kielen opettajana Helsingin Uudessa yhteiskoulussa vuodesta 1900 lähtien. Vuotta myöhemmin hänet valittiin Helsingin Uuden yhteiskoulun rehtoriksi, mistä tehtävästä hän 1915 siirtyi Suomalaisen yhteiskoulun rehtoriksi sekä historian ja suomen kielen opettajaksi. Tässä tehtävässä hän toimi vuoteen 1919 saakka. Oskari Mantere oli kouluneuvos vuosina 1918-1924 sekä kouluhallituksen ylijohtaja 1924-1941 (vt. 1941-1942). Hän toimi Kansallisen Edistyspuolueen puoletoimikunnan puheenjohtajana vuosina 1918-1928 ja 1931-1933 sekä kansanedustajan Hämeen eteläisestä vaalipiiristä 1919-1938. Mantere oli eduskunnan ensimmäinen varapuhemies 1921 ja toinen varapuhemies 1922. Hän toimi sosiaaliministerinä Kyösti Kallion hallituksessa 1922-1924 ja opetusministerinä 1924-1925 sekä 1932-1936. Pääministerinä hän toimi joulukuusta 1928 elokuuhun 1929. Mantere kuoli 9.12.1942 Helsingissä. 

Opetusministeri

Liberaalipoliitikko Oskari Mantere toimi apulaisopetusministerinä Lauri Ingmanin hallituksessa 1924-1925 sekä opetusministerinä T. M. Kivimäen hallituksessa vuosina 1932-1936. Opetusministerinä ja kouluhallituksen ylijohtajana hänen keskeinen tavoitteensa oli kansan sivistystason nostaminen ja sitä kautta sodan arpeuttaman kansakunnan eheyttäminen. Kansansivistyksen kohottamisen keinoksi Manteresekä hänen hengenheimolaisensa Gunnar Sarva ja Mikael Soininen näkivät kansakoulun ja oppikoulun yhdistävän yhtenäiskoulun. Tavoite oli, että oppikoulujen tarjoama korkeampi sivistys olisi kaikkien ulottuvilla. Oppikoulun opetusta piti myös muuttaa paremmin vastaamaan käytännön elämän tarpeita. Yhtenäiskouluajatusta vastustivat sekä poliittinen oikeisto että oppikoulunopettajat, eikä ajatus lopultakaan toteutunut ennen peruskouluun siirtymistä. 1930-luvun ministerikautenaan Mantere vastusti ankarasti politiikan tuloa kouluihin. Tämän vuoksi AKS vastusti Manteretta ja organisoi mielipiteenilmaisuja häntä kohtaan syyttäen häntä ruotsalaisuuden edustajaksi. Mantere epäonnistui Helsingin yliopiston kieliolojen järjestämisessä. Opetusministerinä hän sai kuitenkin läpi poliittisen päätöksen Jyväskylän kasvatustieteellisen korkeakoulun perustamisesta.

Pääministeri

Vaikka Mantereen kausi pääministerinä oli lyhyt, se ei ollut mitenkään poikkeuksellista 1920-luvun oloissa. Tuona vuosikymmenenä maassa istui nimittäin kolmetoista hallitusta. Mantereen hallitus oli pitkälti virkamieshallitus, sillä kahdestatoista ministeristä seitsemän oli ammattiministeriä ja loput Edistyspuolueesta. Eduskunnassa hallituksella oli vain kymmenen kansanedustajan tuki. Mantereen hallituksen aikana vuoden 1918 sodan jättämä jakolinja oikeiston ja vasemmiston välillä oli hyvin jyrkkä ja kielikysymys polttavan ajankohtainen. Talouskehityskin oli kääntynyt laskuun. Hallitusohjelmassaan Mantere esitti sovittelevaan sävyyn eri kansanosien yhteiskunnallisten epäkohtien korjaamista. Hän pyrki paitsi vähävaraisen kansan työttömyyden ja köyhyyden lievittämiseen, myös virkamiesten palkkauksen parantamiseen. Hallitus ei saanut toiveitaan virkamieskysymyksessä läpi, mutta seisoi esityksen takana loppuun asti. Kun lakiesitys hylättiin, presidentti Relander päätti hallituksen ehdotuksesta hajottaa eduskunnan ja määrätä uudet vaalit toimitettaviksi.Näin päättyi Mantereen kausi pääministerinä. 

Oppikirjantekijä

Oskari Mantere ja Gunnar Sarva laativat yhdessä historian oppikirjoja, jotka kuluivat monien koululaissukupolvien käsissä. He edustivat herbartilaista kasvatusfilosofiaa, joka korosti siveellisyyttä, harrastuneisuutta ja keskittymistä. Herbartilaisuus oli opettajajohtoista, ja opettaja vastasikin täysin siitä, mitä luokassa opiskeltiin. Opettajan keskeistä asemaa luokassa korosti hänen paikkansa korokkeella. Kasvatuksen tärkein muoto oli opetus. Mantereen ja Sarvan oppikirjoissa keskityttiin pitkälti kulttuuri- ja sosiaalihistoriaan, mikä oli poliittista historiaa korostaneen opetuksen jälkeen uutta. Opetus oli suurmieskeskeistä, ja historiaa tarkasteltiin ensimmäisen kerran suomalaiskansallisesta näkökulmasta. Mantere-Sarvan ensimmäinen historian oppikirja oli Suomen itsenäisyyden ajan ensimmäinen historian oppikirja. Näin ollen itsenäisyysajatuksella oli teoksessa keskeinen osa.

Lähteet

  • Alhonen, A. 2005. Oskari Mantere- aikaansa edellä. Hämeenmaa XIX. Hämeen heimoliitto r.y. ISBN 951-98507-4-0