Niemen kartano

Kohteesta Häme-Wiki
Share/Save/Bookmark
Loikkaa:valikkoon, hakuun

 

Niemen kartano sijaitsee Kalvolassa Äimäjärven länsipohjukassa, Sittalan ja Taljalan hyvin säilyneiden kylien välissä, laajojen viljelysmaiden ympäröimänä. Vanhin asuintontti on sijainnut ns. Vanhalla niemellä puolisen kilometriä länteen nykyisestä, jolle talouskeskus siirrettiin 1820-luvulla.


Kartanon synty

Niemen kylässä oli 1560-luvulla kolme taloa. Niemen kartano mainitaan ensi kerran vuonna 1567, jolloin Eerik XIV lahjoitti Jaakko Henrikinpojan leskelle Kristina Hornille neljän tilan kokonaisuuden. Kristina Horn meni naimisiin vuonna 1570 Klaus Äkesson Tottin kanssa, ja tämän kuoleman jälkeen maaomaisuuden peri Henrik Klaunpoika Tottille. Kaarle-herttua ajoi tämän maanpakoon, ja omaisuus meni kruunulle. Leski Sigrid Wasa sai tilan takaisin, ja hänen poikansa Åke Tott ja pojanpoika Klaus Tott hallitsivat tilaa vuoteen 1666, jolloin Klaus Tott myi koko Suomessa olevan maaomaisuuden pois. Niemen kartano joutui Vedell-suvulle vuoteen 1735 asti. Tammelanderit omistivat Niemen vuoteen 1824, ja he liittivät siihen Kuurilan säteri. Vuonna 1824 tilat osti Adam Granfelt, jolta Kuurilan sai poika Carl August Granfelt ja Niemen peri tytär Julie ja tämän mies Volter Blåfield. Niemen tila joutui konkurssiin. 

Lönnholtzit kartanon omistajina

Kunnallisneuvos Johan Fredrik Lönnholtz osti vuonna 1869 Kalvolasta Niemen kartanon maanmittari Volter Blåfieldin konkurssipesältä. Samana vuonna syntyi hänen poikansa Werner Katisten kartanossa Vanajassa. Perniöläistä sukua ollut satulasepän poika Johan Fredrik Lönnholtz toimi kauppiaana Hämeenlinnassa ja oli rikastunut monenlaisen liiketoiminnan avulla. Hän oli perustanut muun muassa kaupungin ensimmäisen olutpanimon 1850-luvulla. Johan Lönnholtz ei itse asunut kartanossa, ja hänen kuoltuaan vuonna 1877 hänen kolme poikaansa jakoivat Niemen tilan omistuksen. Pojista Werner Lönnholtz valmistui agronomiksi Mustialasta 1895, minkä jälkeen hän lunasti veljiensä osuudet Niemen kartanoon ja ryhtyi sen isännäksi. Seuraavana vuonna Werner Lönnholtz solmi avioliiton kauppiaantytär Nathalia Novoschiloffin kanssa. Hänen isänsä oli aikoinaan aloittanut liikemiesuransa miniän suvun palveluksessa puotiapulaisena.

Johan Fredrik Lönnholtzin aikana aloitettiin navetan laajentaminen ja rakennettiin Pirttikosken ulkotila sekä muita uudisrakennuksia. Kartanon tultua Lönnholtzien omistukseen tilakokonaisuuden pinta-ala oli noin 11 000 hehtaaria. Kuurilan kartano liitettiin Niemen kartanoon uudelleen vuonna 1877, mutta tiloilla oli jo aikaisempaa yhteistä historiaa. Kuurilan tilaa hoidettiin yhdysviljelyssä Niemen kartanon kanssa. Kuurilan vanha yksikerroksinen, talonpoikaistyyppinen päärakennus hävitettiinajan kuluessa ja uusi rakennettiin vasta vuonna 1925.

Uudistuksia ja uusia koneita

Werner Lönnholtz hoiti vuonna 1917 tapahtuneeseen kuolemaansa saakka Niemen ja Kuurilan tiloja. Hän oli saanut kodinperintönä kiinnostuksen maanviljelysalaan ja sen kehittämiseen. Lönnholtz kokeili erilaisia uudistuksia ja pyrki jatkuvasti kehittämään tilan tuotantoa perustamalla uudisviljelyksiä ja ojittamalla metsiä. Hän myös korjautti vanhoja ja rakennutti uusia rakennuksia ja teitä. Lönnholtz kävi maanviljelysnäyttelyissä Ruotsissa, mm. Malmön yleisessä maatalousnäyttelyssä vuonna 1914 ja tutustui alan viimeisimpiin uutuuksiin. Kuopion maanviljelysnäyttelyssä vuonna 1906 hänet oli palkittu kultamitalilla tilansa hoidosta. Lönnholtz pyrki innokkaasti ottamaan käyttöön uudenaikaisimpia työmenetelmiä ja välineitä. Hän kiinnostui puhelimesta, ja kun Iittalan telefoniyhtiö perustettiin vuonna 1890, Lönnholtz pyysi lupaa saada vetää puhelinjohdot Niemen ja Kuurilan tiloille. Niemeen hankittiin vuonna 1908 tanskalainen Wallas -merkkinen lypsykone ja pari vuotta myöhemmin kartanon sähköntarvetta varten höyryvoimakeskus. Lönnholtz hankki ensimmäisenä Kalvolassa auton itselleen jo vuonna 1911. Tätä ennen hän oli kulkenut moottoripyörällä toimesta toiseen. Hän vaelsi mielellään metsissä ja järjesti retkiä Pirttikosken metsästysmajalleen.

Werner Lönnholtz oli myös merkittävä kunnallisten asioiden hoitaja ja edisti muun muassa kansakouluopetusta kotiseudullaan. Hän toimi sekä Taljalan että Pirttikosken kansakoulun johtokunnan puheenjohtajana Kalvolassa ja lahjoitti maata molemmille kouluille. Hänen äitinsä oli mukana perustamassa alakansakoulua kylän lapsille ja tuki sitä antamalla tilat ja rahoitusta useiden vuosien ajan. Sittemmin rakennettu ja yli sadan vuoden ikään entinyt koulu lakkautettiin 2000-luvun puolivälissä, ja se toimii nykyään kylätalona, jota Pirttikosken koulun kummit tukevat.

Tila jakautuu

Lönnholtzin kuoltua 1917 hänen jälkeensä jäi kaikkiaan 7 620 hehtaarin maaomaisuus. Niemen kartanon muodostaneet tilat siirtyivät perintönä Lönnholtzin pojille, mutta tämä ei tapahtunut aivan Werner Lönnholtzin suunnitelmien mukaan. Niemen tilalla oli vuonna 1900 kaikkiaan 58 torppaa ja Kuurilassa 17. Näiltä tiloilta erotettiin kuitenkin vuoden 1918 maanvuokralain nojalla 70 torppaa, joihin kuului yhteensä noin 2 000 hehtaaria maata. Lopullinen perinnönjako toimitettiin vasta 1944, jolloin Niemen ja Kuurilan tilat erotettiin jälleen toisistaan.

Kartano rakennuksineen

Kartano edustaa arkkitehtonisesti korkeatasoista 1800-luvun alun kartanokulttuuria. Kaksikerroksinen, valkeaksi rapattu päärakennus on valmistunut vuonna 1826 A.L. Granfeltin aikana. Se on myöhäisempirekartano keskirisaliitteineen ja kolmiopäätyineen. Perimätiedon mukaan se olisi C.L. Engelin piirtämä, mutta hänen osuudestaan ei ole varmuutta. Empiretyylinen rakennus on arkkitehtonisesti korkeatasoinen. Kirjastohuoneen lehteviä maisemia ja arkkitehtuurinäkymiä esittävät suuret seinämaalaukset samoin kuin tanssisalin illusorinen hammaslista ovat alkuperäisiä. Kartanon kiinteä sisustus on myös empiretyylinen. Rakennusten ympärillä levittäytyy vanha puisto huvimajoineen, ja kartanolle johtava tie on koivurivien reunustama. Bengt Schalin suunnitteli puistoa 1920-luvulla. Niemen kartanon pihapiirissä on päärakennuksen lisäksi useita yhtenäisen suunnitelman mukaan rakennettuja tiilisiä talousrakennuksia. Pihapiirissä sijaitseva puinen konttorirakennus on 1700- ja 1800-lukujen vaihteesta. Tiilinen viljamakasiini on 1830-luvulta. Talouspihan puolella sijaitsee vanha väentupa, tiiliset karjasuojat ja talli 1870-luvulta. Puiset punamullatut työväenasunnot ja metsänhoitajan asunto sijoittuvat etäämmälle peltojen taakse Sittalan kyläraitin varrelle. Maisemallisesti kartano sijaitsee erittäin edustavasti Äimäjärven länsipohjukan ja laajan viljelysaukean välissä. Niemen kartano on valtakunnallisesti merkittävä rakennettu ympäristö.

Päärakennuksessa tehtiin 1930-luvulla huomattava korjaustyö, ja 1980-luvulla järven puoleiseen julkisivuun lisättiin pilareiden kannattama kuisti ja altaani.

Lähteet

http://www.kansallisbiografia.fi/talousvaikuttajat/?iid=265

Suomen maatilat. II osa. Hämeen lääni. Porvoo 1931

Rakennettu Häme. Hämeen liitto. Hämeenlinna 2003. ISBN 951-682-717-9