Myllymäki

Kohteesta Häme-Wiki
Share/Save/Bookmark
Loikkaa:valikkoon, hakuun

Myllymäki on Hämeenlinnan kaupungin VII kaupunginosa, joka sijaitsee kaupungin länsipuolella. Se rajautuu pohjoisessa Turuntiehen, lännessä Hattelmalantiehen, etelässä Jaakonkatuun ja idässä Lahdensivuntiehen. Alkuaan Myllymäki oli osa Saaristen virkatalon maita, jotka kuningas Kustaa III lahjoitti Hämeenlinnalle vuonna 1777, kun kaupunki sijoitettiin nykyiselle paikalleen.

Historia

Asuinalueeksi Myllymäki alkoi muodostua 1820-luvulla, kun kaupunki alkoi vuokrata sieltä tontteja vähävaraisille. Kaupungin kasvaessa oli jo vuonna 1826 jouduttu merkitsemään uusia tontteja varsinaisen kaupunkikaavan ulkopuolelta. Komissionimaanmittari A.W. Zitting joutui laatimaan asemakaavan lisäsuunnitelmaksi varattoman väestön asuinalueen, joka perustui jo vuonna 1823 vahvistettuun Hämeenlinnan kaupungin rakennusjärjestykseen, jonka mukaan ulompiin kaupunginosiin oli muodostettava pienempiä köyhiä ja vähemmän varallisia asukkaita varten. Tämä merkitsi eriytyneiden esikaupunkialueiden syntyä. Kaupungin palo 1831 pahensi tonttipulaa ennestään. Palon jälkeen Myllymäen alueelta alettiin vuokrata tontteja, mutta vain kaavoittamattomalta alueelta. Kaupunkiin syntyi 1845-luvulta lähtien paljon pienteollisuutta, mm. kirjapaino ja oluttehdas. Myllymäen alueella oli vuosina 1898 Samsonin tupakkatehdas, mutta se lopetti toimintansa vuonna 1908 tapahtuneen tulipalon jälkeen. Maaseudulta alkoi muuttaa työväestöä Hämeenlinnaan. He rakensivat tonteilleen vaatimattomia rakennuksia talousrakennuksineen. 1800-luvun Hämeenlinna oli vielä hyvin agraarinen, joten tonteille rakennettiin aittoja, leipomorakennuksia, talleja ja ulkohuoneita. Koska mitkään kaavamääräykset eivät sitoneet asukkaita, alkoi Myllymäen alue kasvaa villisti. Kaupunki ei myöskään huolehtinut katujen rakentamisesta tai kunnossapidosta.1900-luvulla valmistui kaava, jonka mukaan Myllymäen tontit kartoitettiin ja numeroitiin. Uudet rakennusmääräykset koskivat vain kaavoitettuja alueita, mutta vuokratonteille annettiin määräys, jonka mukaan rakennettavien talojen tuli sijaita katua vastaan ja ulkohuoneet tontin takaosaan.1800-luvun lopulta on säilynyt asemakava  Myllymäen alueelta. Sen tekijää ja tarkkaa valmistumisvuotta ei tiedetä. Kaava on digitoitu ja siihen voi tutustua Hämeenlinnan Lydiassa.

Alueen arkkitehtuuri

Turuntien varren puurakennukset olivat tyylikkäitä ja usein arkkitehtitoimisto Helin & Nyströmin huolella suunnittelemia. Ikkunarivistöt muodostivat pystylinjat, ja ikkunat oli koristeltu runsain puuleikkauksin. Vuokratonttien talot olivat yksinkertaisempia. 1900-luvun alussa Myllymäen arkkitehtuuri kehittyi yhtenäisemmäksi, mutta sai seuraavina vuosikymmeninä uusia tyylipiirteitä, mm. jugendpiirteet 1910-luvulla. Ikkunoiden kehykset, rakennusten julkisivua korostavat frontonit ja katuovet saivat tällöin koristuksekseen pyöreitä, kaarevia muotoja. 1920-luvulla rakennukset pelkistyivät klassismin mukaisesti, mutta koristeellisuus näkyi vielä esim. ikkunakehyksissä. Taloista tuli aumakattoisia, ja vuosisadan alun pitkänomaisten, suorakaiteen muotoisten talojen sijaan rakennukset lyhenivät usein jopa neliön muotoisiksi. Puoliympyrän muotoiset kattoikkunat korvasivat kolmionmuotoiset frontonit, perinteisten T-ruutuisten ikkunoiden tilalle laitettiin uuden standardin mukaisia 4 - 6-ruutuisia ikkunoita. 1930- ja 1940-luvuilla Myllymäen alueen talot rakennettiin useimmin yhden perheen asunnoiksi, ja tyyppitalot valtasivat tontit. Mansardikatot ja aumakatot saivat väistyä satulakattojen tieltä, ja vain vähäiset muutokset sallittiin. Puutteenpolku alueen länsilaidalla oli poikkeus Myllymäen yleiskuvasta. Talot oli vedetty tonttien sisälle ja saivat etupihan.

Huomattavia rakennuksia

Nimensä mukaisesti Myllymäen kalliolla oli muinoin myllyjä, joissa jauhettiin kaupungin viljaa. Akseli Salokannel kertoo, kuinka hänen isänsä puratti paikalla sijainneen vanhan ns. varvasmyllyn ja rakensi tilalle uuden, hollantilaistyylisen myllyn vuonna 1883. Tämä mylly hallitsi mäellä maisemaa vuoteen 1891, jolloin se purettiin.

Vuonna 1884 valmistuneet Suomen kasarmit kuuluvat olennaisesti Myllymäen maisemaan. Niitä alettiin rakentaa vuonna 1878 perustettua Suomen 7. Tarkk'ampujapataljoonaa varten. Kaupunginarkkitehti Alfred Cavén suunnitteli puiset kasarmirakennukset. Kun venäläiset ottivat kasarmit haltuunsa, rakennettiin alueelle tiilirakennuksia.

1890-luvulta on peräisin Myllymäessä sijaitseva Hämeenlinnan Sisälähetysseuran toimitalo, jonka seura osti 1909. Talo oli alkuaan yksikerroksinen seitsemän asuinhuoneen talo, mutta vuosina 1931 ja 1952 siihen lisättiin toinen kerros.

Myllymäen sauna, "Ranttilan sauna", rakennettiin vuonna 1903 entiselle Itäiselle Torikadulle nro 9:ään, nykyiselle Louhimokadulle. Sen piirsi E.K. Wiklund. Sauna oli tehty tiilestä ja se oli valkoiseksi rapattu. Sauna paloi tihutyön seurauksena 1990-luvun lopulla. 

Myllymäen kansakoulu valmistui vuonna 1912. Myllymäen asukkaat toivoivat alueelleen alempaa kansakoulua. Koulua varten järjestettiin arkkitehtikilpailu vuonna 1907, ja sen voitti Valter Jung, Hänen suunnitelmansa oli komea ja massiivinen torneineen, mutta sen kalleuden ja ajan epävakaisuuden takia sitä ei toteutettu. Suunnitelma on digitoitu ja siihen voi tutustua Hämeenlinnan Lydiassa. Rakennusmestari V.Fr. Alasen piirros kansakouluksi sen sijaan rakennettiin Myllymäenkadun ja Ahokadun kulmaukseen.

Turuntien ja Hattelmalantien kulmaukseen rakennettu, K.B.Koskisen suunnitteleman rakennuksen ikkunat heijastavat vielä jugendin aikaista henkeä. Rakennuksen jakaa kaksi frontonia pilastereineen ja päätykolmioineen. Talon kulmassa oli kauppapuotiin johtava ovi, ja pihan puolella kaksikerroksisilta kuisteilta pääsi  neljään huoneen ja keittiön muodostamiin asuinhuoneistoihin. Hannu Lindberg piirsi vuonna 1942 kauppahuoneistolle isot näyteikkunat. Rakennuksessa toimi sittemmin Kansallispankki, ja nykyään se tunnetaan Sinisenä talona.

Sodan jälkeinen aika

Toisen maailmansodan jälkeen Myllymäelle rakennettiin kunnallisia asuintaloja, ja vuonna 1945 valmistui Toivontielle ja Kuninkaanlähteentielle kymmenen kahden perheen lautarakennusta sekä kaksi hirsistä parakkimaista rakennusta. Tyyppitaloja valmistui Puistokaarteen ja Tanhukadun varteen. Kerrostaloja alettiin rakentaa Myllymäelle 1960- ja 1970-luvuilla. Vuonna 1972 tehdyn uuden asemakaavan mukaan lähes koko Myllymäki Puistokaarretta ympäröiviä kortteleita lukuunottamatta oli suunniteltu kerrostaloalueeksi. Suunnitelman mukaan rakennettiin 1980-luvulle asti, mutta vuonna 1986 tuli voimaan vanhaa rakennuskantaa suojeleva osakaava, jossa 23 vanhaa rakennusta pyritään säilyttämään ja kerrostalot tulee sopeuttaa ympäristöön.

Elämää Myllymäessä

Myllymäki oli pitkään työväestön asuttama kaupunginosa, jolla oli levottoman alueen maine. Myllymäestä sai tarvittaessa pimeän viinapullon, tanssilava Keinukalliolla veti ihmisiä ylös mäelle lauantai-iltaisin. Entisinä aikoina oli paikalla ollut kahdeksanaisainen keinu, jonka luo nuoriso kerääntyi. Myllymäellä asui savenvalajia, leipureita, suutareita, muurareita, kirvesmiehiä ja ajureita. Siellä asui myös entisiä vanginvartijoita, sotilaita, venäläisiä ja suomalaisia puutarhureita. Mökkien pihoilla ja eläinsuojissa pidettiin kotieläimiä; mm. kanoja, hanhia ja porsaita, Kauppapuotejakin oli.

Nykyään Myllymäki on arvostettua asuinaluetta, jonka tontit ovat kalliita. Vanhoja taloja on remontoitu kauniisti, ja uusia rakennetaan uusvanhasti. Vanhoja hökkeleitä ei enää ole. Alue on edelleen ruutukaavan mukainen. Kun ennen rakennettiin pääkatuja reunustamaan edustavia pitkiä puurakennuksia, niiden tilalla on nyt kerrostalot rajaamassa pientalokortteleita. "Edustavat" rakennukset yhdistävät alueen keskustaan, ja pientalojen alue elää omaa elämäänsä niiden suojissa kertoen yhä vanhoista ajoista ja asumisesta.

Lähteet

Inka-Maria Laitila: Hämeenlinnan Myllymäen vanha rakennuskanta. Myllymäen kaupunginosan historia ja vuosina 1870 - 1940 rakennetut asuintalot. Helsinki 1986.

Akseli Salokannel: Vanhaa Hämeenlinnaa. Hämeenlinna 1964.

Anna-Maria Vilkuna: Kaupunki kuvissa: II; Valokuvia Hämeenlinnan 1800-luvun lopun ja 1930-luvun alun Hämeenlinnassa. Hämeenlinna 2007. ISBN 978-951-95280-9-0