Eräänä päivänä kävelimme pitkin kallionlakea etelän suuntaan, naapurin täti oli oppaana Kävelimme metsän halki ja tulimme paikkaan, jossa oli kiviä ja niiden keskellä oli hyvin kirkas pieni lähde. Täti kertoi, että kauan sitten oli kuningas pysähtynyt ratsastusmatkallaan juuri tähän ja juottanut janoisen hevosensa tässä lähteessä, sen vuoksi oli lähde saanut nimensä, siis se oli Kuninkaanlähde. Lähde on samalla paikalla vielä tänäkin päivänä. Sen ympärille on istutettu kukka-asetelma ja katos suojaamaan lähdettä. Paikalla on hyvinhoidettu puistoalue ja lasten leikkikenttä.
Itse kallion Louhimokadun puoleinen reuna oli täynnä jännittäviä koloja. Kivilouhimo oli kai sijainnut siinä kallion kupeella. Kolot olivat mielestämme jännittäviä luolia. Siellä usein kiipeilimme kolosta toiseen. Muistan erään vapun aaton. Olin saanut hienot "beesväriset" pikkukengät, joissa oli päällä remmi, joka kiinnitettiin sievällä napilla. Tietysti piti lähteä kalliolle kiipeilemään. Ja hauskaa oli, mutta illalla kotona huomasin, että hienot uudet kenkäni olivat aivan pilalla. Kengänkärjet olivat täynnä halkeamia ja naarmuja. Asuimme siinä aivan kallion lähellä, Torikatu 9, talo oli Luontilan omistama. Talon länsipuolella pihaa oli paljon marjapensaita, sitten oli puuaita. Sen takana oli kalliota. Keväisin tällä kalliolla kävivät Pelastusarmeijalaiset laulamassa, soittamassa rummuilla ja saarnaamassa pelastusta. Se oli hauskaa ohjelmaa meistä lapsista.
Juuri tällä paikalla oli kuulemma sijainnut viimeinen tuulimylly. Näitä tuulimyllyjä oli ollut kalliolla neljäkin myllyä. Tämä viimeinen mylly oli mylläri Sireniuksen omistama. Vanha mylly oli purettu ja uusi mylly oli rakennettu vuonna 1883. Pian mylläri Sireniuksen kuoltua mylly myytiin ja siirrettiin Ahlbackan kartanoon. Tästä kalliolta myllyn paikalta löytyy Myllymäki-yhdistyksen vuonna 1996 tekemä ja pystyttämä taulu, jossa kerrotaan tarkkaan myllyn historiaa. Siellä on myös tuulimyllystä jääneitä myllynkiviä.
Niin tänäkin keväänä poimin ensimmäiset sinivuokot Myllymäen kalliolta. Jälleen tuli mieleeni Pikkumetsä ja lapsuuden leikit.
Toukokuussa 2011 Irma Alarto