Muistoja Untulasta

Kohteesta Häme-Wiki
Share/Save/Bookmark
Loikkaa:valikkoon, hakuun

Untulan lava ja urheilupuisto 1950- ja 1960-luvuilla

"Menimme isäni kanssa katsomaan Untulan tanssilavan rakentamista vuonna 1952 tai 1953. Minulla oli upouusi villamyssy, joka putosi rakennuspuiden väliin. Olin tietysti kauhuissani, koska se oli uusi. Onneksi sen joku sieltä kuitenkin onki ylös. Tapahtuma on jäänyt mieleeni, koska se oli järkyttävä juttu niin pienelle lapselle.

Toinen mikä on jäänyt mieleeni, oli kivien räjäyttäminen urheilukenttää rakennettaessa. Koska talomme oli ihan työmaan vieressä, äiti piti huolen siitä, että menimme nurkan taakse suojaan, jottei räjäytettäessä lennä kiviä päälle. Jotain saattoi lentääkin, koska se on ollut niin mieleenpainuva muisto. Urheilukentän valmistuttua kävimme katsomassa urheilukisoja, joita oli paljon 1950- ja 1960-luvuilla. Lammillahan oli siihen aikaan kuuluisia urheilijoita sekä isoja kilpailuja, joihin tuli väkeä koko maasta.

Tansseissa kävi myös paljon väkeä. Kaikki kysyivät kuuluiko musiikki meille. No, juuri meille se ei kuulunut, mutta moneen muuhun paikkaan kylläkin. Siihen aikaan alueella oli jo jonkin verran liikennettä ja muuta hälinää, niin musiikki meni ikään kuin muiden äänien yli. Emme siis kauheasti nauttineet musiikista siinä vaiheessa.

Vapaapalokunta järjesti juhannusjuhlia. Ne olivat kesän kohokohta. Rannassa lavan kohdalla oli kokko. Juhlissa oli aina jotain ohjelmaa, kuten näytelmä, akrobaattiesitys ja musiikkia. Mieleeni on jäänyt, kuinka mummuni muisteli pitkään, miten ihminen saa jalkansa sellaisiin asentoihin. Lopuksi oli varmaankin tanssia, mutta koska olin alle 10-vuotias, en päässyt tanssipuolelle. Tanssilavalle pääsi vasta rippikoulun jälkeen. Sitten aloinkin käydä tansseissa aika paljon. 1960-luvulla tanssilavakulttuuri oli huipussaan ja Untulan lava oli suosittu tanssipaikka. Huippuorkestereiden esiintymistä tultiin katsomaan ympäri maan. Tanssit olivat sunnuntai-iltana, kun taas lähipaikkakunnilla ne olivat muina iltoina. Nykyään on hämmästyttävää, jos joku käy sunnuntai-iltana tansseissa."

Nainen, s. 1949