Muisto Hyömäestä: verenseisottaja Mäkelä

Kohteesta Häme-Wiki
Share/Save/Bookmark
Loikkaa:valikkoon, hakuun

Verenseisottaja Mäkelä

”Verenpysäyttäjän olen isäni kertoman mukaan kuullut olleen 1870-luvun kahden puolen kylän yhteisenä paimenena toimineen Kalle Mäkelän Hauholla Hyömäen kylässä. Jos joku kyläläinen jotenkin haavoittui niin pahasti, ettei siteillä saanut verenvuotoa tyrehtymään, haettiin vanha Mäkelä apuun. Vuoto tyrehtyi heti kun Mäkelä tuli potilaan lähelle. Ei hän aina lähtenyt edes kotoaan liikkeelle vaan sanoi hetken kuluttua avun hakijalle: ”Menkää kotia vaan, se veren tulo lakkas justiin.”

Karjan tämä Mäkelä taikoi keväällä susilta ja muulta pahalta suojatuksi siten, että hän tarhassa, johon karja oli ajettu, kiersi sen ympäri kylki aidassa kiinni ja ukonvaajoja täynnä oleva pussi kädessään. Keväällä hän aina valmisti itselleen ja paimenen opissa olevalle Kalle-pojalleen pajupuiset paimensauvat. Isäni kertoi, että 1880 paikkeilla ei koko kylän karja ollut enää vanhan Mäkelän hoivissa, vaan kartanolla ja Tyrnillä oli oma paimenensa. Kartanon karjaa paimennettiin enimmäkseen talon lähimetsissä, mutta Tyrnin samoin kuin muunkin kylän karja kulki takametsissä ja ajettiin yöksi kotiin. Isäni, joka oli kymmenvuotiaana Tyrnin paimenena, sanoi kerran nousseen hirveän äläkän, kun hän ajattelemattomuudessaan tuli kuorineeksi sen poika-Kallen paimensauvan. Isä-Mäkelä oli ollut hyvin vihainen ja ajanut hänet pois lähimailta. Isä kertoi, että kai ne oli koonneet kuoret nuukin maasta ja illalla liimanneet ne takaisin sauvaan, koska poika-Kallen kädessä oli aamulla ihan samannäköinen sauva, mutta siinä oli taas kuoret.

Kerrankin Mäkelä oli taikapussinsa voimalla pelastanut koko kylän juuri tuleentuneen ja palamaan syttyneen ruisvainion täydeltä tuholta. Tuli oli kuulemma pysähtynyt sille rajalle, minkä Mäkelä oli ehtinyt taikakaluineen juosten kiertää. Isäni ei tätä tapausta ollut itse näkemässä, sillä se oli tapahtunut ennen kuin hän itse syntyi vuonna 1870. Oli kuullut asiasta vanhempien kertovan.

Mäkelän Kalle-pojasta ei tullut ammattipaimenta vaan kuulu kuokkamies, jonka kuokkimia peltoja on monessa pitäjässä. Saattaa olla osa jo paketissakin. Merkillisintä on, että paimen Mäkelä ei 50-vuotisen paimenuransa aikana ollut koskaan nähnyt käärmettä, ja kuitenkin niitä oli runsaasti kylän mailla.”


Kirjoittaja Toivo Armisto (s. 1907) Hauhon Hyömäestä.

Aineiston luovuttaja Marjatta Tuomisto, julkaisulupa Toivo Armiston tyttäreltä Ritva Heikkoselta 8.11.2016.