Muisto Hyömäestä: mustalaispojan joulu

Kohteesta Häme-Wiki
Share/Save/Bookmark
Loikkaa:valikkoon, hakuun

Mustalaispojan joulu

"Synnyinseudullani suuressa, taajassa hämäläiskylässä pantiin ennen vanhaan ja vielä 1920-luvullakin jouluksi pahnat lattialle. Suoria olkiahan ne tuotaessa oli, mutta kun siinä lapset temmelsivät useita päiviä, niin pahnoja ne lopulta olivat. Monessa mökissä ja maatalon pirtissäkin saattoi olla joulukuusi talikynttilöineen samassa huoneessa kuin pahnatkin, mutta tulipaloja siitä ei ihme kyllä syttynyt. Meillä olivat pahnat kyllä eri huoneessa, pakarissa, jossa oli uuni ja avohella sen edessä. Naapurienkin lapsia kokoontui joskus meille, ja mekin vuorostamme kävimme naapurien pahnoilla. Siinä mentiin tussalullaa, puhkaistiin suutarinsilmää ja tehtiin olkisormuksia ja pilliä.

Eräänä joulupäivänä huomasin vieraan pojan seisovan pihalla kuunnellen sisältä kuuluvaa riemua. Kun hän ei näyttänyt aikovankaan poistua, menin ulos ja kysyin, mitä hän odotti. Hän sanoi: ”Teillä on siellä varmaan lystiä, saanko tulla sisälle edes vähäksi aikaa.” Hän sanoi olevansa mustalais-Roopen sakkia ja joulukortteerissa Anttilassa. Sanoin että onhan Anttilassakin joulupahnat, mutta poika väitti, että siellä ei oo lapsia. Lupasin kysyä äidiltä, jos saa tulla. Äiti vähän epäröi, että jos siinä on järin paljo täitä, mutta olkoon, on niitä muissakin, niin että tulkoon nyt vähäks aikaa. Poika tuli ja temmelsi pahnoilla meidän toisten kanssa ainakin pari tuntia ja sai kahvitkin. Naapurin Heikki-pojan kanssa hän alkoi painia, mutta jäi alle. Hän väitti, että Heikki teki vuskua, kampitti, koitetaas uuelleen. Uudessa koitoksessa jäi Heikki alle ja väitti taas mustalaisen kampittaneen. No, se ottelu päättyi siihen tasapeliin. Pois lähtiessään kysyi poika, saisko tulla vielä huomennakin. Lupasin sillä ehdolla, ettei puhu mitään toisille, ettei tule liian suurta sakkia. Poika vakuutti, ettei puhu leikkipaikastaan kelleen ja jatkoi: ”Minulla oli nyt niin lystiä joulua, ettei oo koskaan ollut.” Ei kuulunut sitä poikaa enää sen koommin. Mustalais-Roope oli seuraavana päivänä lähtenyt sakkinsa kanssa taas vaeltamaan."


Kirjoittanut Toivo Armisto (s. 1907 Hauhon Hyömäessä) 1970-luvulla.

Aineiston luovuttaja Marjatta Tuomisto. Julkaisulupa saatu Toivo Armiston tyttäreltä Ritva Heikkoselta 8.11.2016.