Luolaja

Kohteesta Häme-Wiki
Share/Save/Bookmark
Loikkaa:valikkoon, hakuun
Kuva: Hannu Vallas
Luolaja on kaupunginosa Hämeenlinnassa. Luolaja kuului ennen vuoden 1966 kuntaliitosta Vanajaan. Luolajan halki tehtiin 1850-luvulla Rehbinderin toimesta Hämeenlinnan ja Turun välisen Härkätien uusi linjaus, jota kutsuttiin Rengontieksi. Tie kulki Alajärven eteläpuolelta Koskensillan yli. Vanha Hämeen Härkätie kulki pohjoisessa Vuorentaan kylän kautta. Matka Luolajasta Hämeenlinnaan on nelisen kilometriä. Luolajan läheisyydessä on Hattelmalanjärvi.

 

Vanha Luolaja

Alajärven läheisyydessä sijaitseva Luolaja todennäköisesti ollut asuttu jo rautakaudella, mistä kertoo peltoaukean keskeltä kohoavan Kalmaanmäen polttokalmiston löydöt. Historiallisissa lähteissä Luolaja mainitaan ensi kerran 1385. Keskiaikana Luolajan eli Iso-Luolajan kylä oli Vanajan suurimpia. Myös sen naapurikylät Miemala, Hattelmala ja Kankaantaka olivat tiheästi asuttuja. Luolajan taloja oli alkuaan: Alaspää, Nikkilä, Viiala, Voutila, Laurila, Holstila, Suvikas, Seppälä, Nisula, Fennilä (Vällä), Hovila, Nikunen (Rapamäki), Mattinen, Eskola, Krakula (Raakkula) ja Sipilä.

Vanhan Luolajan kylän maihin kuuluivat Alajärven länsirannalla Nuutinniemi ja Karankärki, pohjoisessa Hirvonniemi, Kokonniemi ja Sammonmäki. Järven itäpuolen Kotasaari, luoteessa oleva Sammonsuo, Nummenmaa ja Myllyoja olivat myös Luolajaa. Takamaat ulottuivat lännessä Pyyttämöön, Vesajärveen ja Suvipieliseen asti. Luolajan kantatalojen alapuolella Rengontien varressa oli ns. sikopiirimaa, joka oli vuoteen 1832 asti ollut kylän yhteisomistuksessa. Alue jaettiin talojen kesken, ja sikopiiriin nousi kymmenittäin itsellisten ja käsityöläisten mökkejä talousrakennuksineen ja pienine viljelysmaineen.Talojen ympärillä oli hyviä peltoja ja niittyjä, ja kylän asukkaat saivatkin elantonsa ensisijaisesti Hämeenlinnan markkinoille toimitetuista maataloustuotteista.

Luolajan kylän Hattelmalanharjun takaista aluetta kutsuttiin Vuorenalustan palstaksi. Sen mökkiasutus oli Seppälän, Hovilan ja Alaspään talojen puolen hehtaarin vuokratonteilla, joiden vuokraajat lunastivat ne itselleen. Aluetta kutsuttiin Puutteen kyläksi, sillä kylässä oli puute vedestä. Kaivoista oli tehtävä syviä.

Voutilan virkataloa viljellyt eversti Gustav von Becker osti Suvikkaan talon vuonna 1858 ja siirsi sen Hattelmalanjärven rantamaille. Suvikas on herraskartanon näköinen talo entisellä paikallaan. Sanjan tila erotettiin Suvikkaasta, ja sen nykyinen päärakennus on todennäköisesti Seppälästä siirretty väentupa.

Kalmaanmäelle on haudattu nälkävuosina kuolleita, ja vielä 1800-luvun lopulla mäki oli aidattu hautapaikka. Kylän eteläpuolella Alajärven ja Iso-Munakkaan välissä on ensimmäisen maailmansodan aikaisia venäläisten rakentamia maalinnoitteita. Kaupungista päin tullessa, Rengontien oikealla puolella Hattelmalanharjun tuntumassa oli Kuperikeikan mäki, joka oli kulkutautiin kuolleiden hautausmaa. Kyläläiset ottivat sieltä vastoin kieltoa soraa.

Luolaja 1900-luvulla

Kansalaissota kosketti myös Luolajaa, jonka isännät piiloutuivat poikiensa kanssa liittymättä valkoisiin. Työväenyhdistys vaikutti kylän henkiseen ilmapiiriin, vapaapalokuntaan kuuluivat kaikki isännistä renkiin. Talolliset ja mäkitupalaiset olivat sukua keskenään. Aatteellisia erimielisyyksiä ei juuri syntynyt, ja Luolajan taistelu käytiinkin valkoisten ja saksalaisten estäessä muualta saapuvien punaisten pääsyn Hämeenlinnaan. Luolajan työvänyhdistyksen talo oli rakennettu Puutteen kylään Hovilan maille Rengontien varteen vuonna 1909. Se purettiin vuonna 1980, ja paikalle rakennettiin rivitaloja.

Isojaon tonttijärjestelyä aloitettiin puuhata ahtaaksi käyneessä Luolajassa vuonna 1918. Jako toteutui kuitenkin vasta vuonna 1921, jolloin vuokratilat erotettiin kantatiloistaan. Osa vanhoista tiloista siirtyi kauemmas Luolajasta. Vanhassa kyläkeskuksessa on jaon jälkeen säilynyt Laurilan, Alaspään, Seppälän, Holstilan, Iso-Sipilän ja Nikkilän talot. Kyläkeskuksen ja Hattelmalan harjun välinen viljelymaisema jatkuu Hattelmalan kylän puolella.

Alaspään hirsinen päärakennus on vuodelta 1895. Laurilan puiston ympäröimä rakennusryhmä 1920-luvulta on E.A. Talpon käsialaa. Seppälän päärakennus ja luonnonkivinen karjarakennus on rakennettu 1900-luvun vaihteessa. Käpypolun varrella on taitekattoisia rakennuksia ja kivenhakkaajan verstas. Maantien varrella sijaitseva Luolajan seuratalo on rakennettu VPK:n ja raittiusyhdistyksen toimesta Ali-Raakkulan maille vuonna 1931. Luolajassa toimi Sipilän saha ja kauppapuutarha.

Luolajan koulu perustettiin vuonna 1920 osana Vanajan koululaitosta. Se aloitti toimintansa Voutilan sotilasvirkatalossa, jonka paikalla nykyään toimii Voutilan vanhainkoti. Ensimmäinen koulurakennus valmistui 1924 Arvi Lampisen urakoimana. Maa-alue ostettiin maanviljelijä Tiitus Seppälältä. Uusi kivinen koulurakennus rakennettiin vuosina 1950–1952 arkkitehti Jaakko Ilveskosken piirustusten mukaan. Vuoden 1955 aikana valmistui koulun läheisyyteen urheilukenttä, joka on edelleen käytössä. Molempia koulurakennuksia on kunnostettu ja luokkatilat on remontoitu vastaamaan nykyajan vaatimuksia. Koulussa on ollut viidestä kuuteen perusopetusryhmää.

Kun Luolaja tuli osaksi Hämeenlinnaa, kaupunki kaavoitti sen alueella olevat Alaspään, Sipilän, Rapamäen ja Holstilan tilojen pellot asuinrakentamiseen. Luolajaan sen jälkeen on rakennettu runsaasti rivitaloja ja pientaloja. Rengontien varrella on Alaspään ratsastuskeskus (http://goo.gl/ZAeY9).

Tauno Palon lapsuus Luolajassa

Hämeenlinnan Myllymäessä Brännäsin perheeseen vuonna 1908 syntynyt näyttelijä Tauno Palo (k.1982 Helsingissä) vietti lapsuutensa joulut ja kesät Luolajassa Isovanhempiensa Aurora ja Antti Anderssonin luona perheen muutettua Helsinkiin. Isovanhemmat asuivat Hovilan talon mäkituvassa, jossa oli vain yksi huone ja eteinen. Puuseppä-isoisä oli töissä Hämeensaaren viinanpolttimolla. Tauno Palo oppi kertoman mukaan tekemään töitä lapsuutensa Luolajassa. Ensimmäiset julkiset esiintymisensä hän aloitti serkkujensa kanssa laulamalla aattoiltaisin Luolajan taloissa. Kuuluisana näyttelijänä Tauno Palo vieraili Luolajan jokakesäisillä palokuntajuhlilla - hänen serkkunsa Harry Kero oli Luolajan VPK:n päällikkö. Hän näytteli myös joissakin Hämeenlinnassa filmatuissa elokuvissa.

Lähteet

Vilkuna, Anna-Maria: Vanajan historia III. Hämeenlinna 2004. ISBN 951-95296-6-7

Rakennettu Häme. Hämeenlinna 2003. ISBN 951-682-717-9

Kaupunki kuvissa III. Hämeenlinna 2011