Lehdesmäen silta

Kohteesta Häme-Wiki
Share/Save/Bookmark
Loikkaa:valikkoon, hakuun
Lehdesmäen silta
 Lehdesmäen joen rannat muodostavat kasvustoltaan rikkaan, lähes puistomaisen miljöön. Lehdesmäen joen kulttuurimaisema on osa valtakunnallisesti arvokasta kulttuuriympäristöä. Lehdesmäenjoen yli johti puurakenteinen silta, joka on purettu pois.

Siltojen ja teiden historiaa

1500-luvulla Hauhon pohjoiskylistä sekä Luopioisten eli silloisen Vesikansan suunnasta tultiin kirkkoon vesireittejä pitkin; kesäisin veneillä ja talvisin reellä. Maanteistä ja silloista ei ole tuolta ajalta mitään dokumenttia. "Vesikansaan" kuuluivat vuoden 1659 asiakirjan mukaan Karviala, Puutikkala, Sappee, Kaukkala, Miemala, Kajantila ja Kouvala sekä kaikki Kukkian rantakylät. Vasta 1700-luvulla on mainintoja teistä ja silloista.

Vuonna 1744 Hauhon nimismies Anders Herkepaeus vaati Portaan, Sotjalan, Lehdesmäen, Jokioisten, Mustilan ja Rukkoilan kylien taloja korjaamaan kaksi siltaa, joista pienempi kulki Lehdesmäenjoen yli ja pitkä silta Portaan suon yli. Molemmat sillat olivat silloin sortuneita. Ne olivat kuitenkin tärkeitä kulkuväyliä Vesikansasta eli Luopioisista kulkeville, jotka käyttivät siltojen yli meneviä teitä kirkko-, käräjä-, kaupunki- ja myllymatkoillaan.

Lehdesmäen kartanon vänrikki Henrik Hallenberg ja Rukkoilan rusthollari Gustaf Engreen halusivat leveän väylän rekipeliä ja kärryjä varten. Portaan suolle oli kuitenkin vaikea saada muuta kuin pitkospuut, ja matka Hauhon kirkolta Lehdesmäkeen oli liian pitkä kunnostettavaksi, joten ratsastettava tie oli ainoa, mikä voitaisiin tehdä. Siltojen piti olla tarpeeksi korkeita, ettei tulvavesi veisi niitä. Siltavoudin pitäisi valvoa rakennustyötä. Asiasta kiisteltiin kuitenkin pitkään käräjillä eriävien mielipiteiden vuoksi. Kalailan, Kirkonkylän, Vitsiälän ja Portaan talojen isännät laiminlöivät Portaan kylän ja kirkonkylän välisen kirkko- ja käräjätien kunnossapitoa sen sijainnin ja työtuntien paljouden takia ja halusivat sen siirrettäväksi toiseen paikkaan. Hallenberg kuitenkin vastusti siirtämistä, sillä se pidensi hänen matkaansa.

Muistoja sillasta

Monen hauholaisen nuoruudessa Lehdesmäen sillalta hypättiin Väinämöinen -nimisen laivan kannelle ja tehtiin päivän kestävä matka Tuuloksen Karhunpäähän tukkilauttaa hakemaan. Silta oli kokoontumispaikka kylän nuorisolla, tasapainoiltiin kaiteilla, ongittiin ja tehtiin yhtä ja toista mitä nuorisolle nyt yleensä tuli mieleen.

Lähteet

Hauhon historia. Toim. Anneli Mäkelä-Alitalo. Porvoo 2009. ISBN 978-952-92-5778-2