Lammin sahti

Kohteesta Häme-Wiki
Share/Save/Bookmark
Loikkaa:valikkoon, hakuun

Pellavan ohella Lammi on kuuluisa sahdistaan. Sahtia tarjotaan suurissa juhlissa, kuten syntymäpäivillä, häissä ja hautajaisissa. Sahdin uskotaan tulleen Suomeen jo 800-luvulla viikinkien mukana, ja varmuudella sitä on valmistettu Suomessa jo keskiajalla; vuonna 1366 mainitaan ensi kertaa asiakirjoissa oluesta piispa Hemmingin hautajaisia varten. Suomalaisesta talonpoikaisoluen valmistuksesta on ensimmäinen kuvaus vuonna 1780 esitetyssä Helleniuksen väitöskirjassa. Lammilaiset talonpojat kävivät 1500-luvulta lähtien myymässä sahtimaltaita Tenholan, Pohjan ja Tammisaaren markkinoilla.

Sahdin valmistus 

Sahtia on yhtä monenlaista kuin on tekijääkin. Eri paikkakunnilla on omat tapansa ja tekijänsä. Myös maltaiden ja viljan laatu ratkaisee. Muuan lammilainen sahdintekijä laittaa 20 kg säkilliseen ohramaltaita pari kiloa ruista imeltymistä varten. Sahtisaunassa ohramallas ja ruis kastellaan haalealla vedellä ja annetaan imeltyä peiton alla, noin tunnin välein toistetaan kastelu vähän kuumemmalla. Kuuden tunnin päästä maltaat keitetään padassa kypsiksi. Tämä vaihe on sahdin teossa vaikein; keitos ei saa palaa pohjaan.

Entisaikoina sahti kypsennettiin puisessa imellytystiinussa pudottamalla sekaan kuumia kiviä, ja monet sahdintekijät käyttävät tätä menetelmää vielä nykyäänkin. Imeltynyt mäski ajetaann padasta tai tiinusta katajanoksilla varustettuun kuurnaan. Kun kuurnassa oleva tappi avataan, valuu makea sahtivierre saaviin. Pieni hiivanokare sekoitetaan pieneen määrään sahtia ja käymisen aloittanut neste lisätään saaviin. Parin päivän poreilemisen jälkeen sahti laitetaan tynnyriin ja viedään kellariin loppukäymistä varten.

Sahtia ei suodateta, vaan se tarjoillaan sameana. Sahti säilytetään ja tarjoillaan +1 – +5 °C:n lämpötilassa. Lammilaisen sahdintekijän mielestä sahti on juotava jo parin päivän päästä, tuoreena ja raikkaana. Sahti ei ole kuin vuosikertaviinit. Se on seurustelujuoma, jonka väkevyys ei ole olennaista.

Lammilla on 30-vuotias sahtimuseo, jossa esitellään pellavan ohella sahdinvalmistusvälineistöä. Museota pitää yllä Lammi-seura ry.

Lammin Sahti Oy


Sahtia on aina tehty kotioloissa, mutta Lammin Lieson kylässä, sitä tekee teollisesti Lammin Sahti Oy. Yrityksen perusti vuonna 1985 Pekka Kääriäinen. Se on Suomen vanhin pienpanimo, jossa tosin on Guinnesin ennätyskirjaan päässyt maailman suurin, 2500 - litrainen kuurna. Ensimmäisen virallisen myyntierän sahtia yritys myi vuoden 1987 pellavamarkkinoilla. Vuonna 2002 Lammin Sahti sai ensimmäisenä sahdinvalmistajana käyttöönsä Aito Perinteinen Tuote -merkin, jonka Euroopan Unioni myönsi Suomen Sahtiseuralle. Vuonna 2008 Lammin Sahti valittiin Helsinki Beer Festivalilla vuoden olueksi.

Lammin Sahti Oy:n sahtia myydään mm. Tuuloksessa kauppakeskus Tuulosessa 10-tien ja 12-tien risteyksessö.

Kaunokirjallisia mainintoja

Ulla Asplund, joka oli mukana toimittamassa Sahtikirjaa vuonna 1990, mainitsee muutamia sahdin käyttöä kuvanneita kirjailijoita. Väinö Linnan pentinkulmalaiset nauttivat sahtia, mutta lammilaisista kirjailijoista Juho Tenhiälä kuvaa sahdinjuontia häissä romaanissaan Punaisia ja valkoisia. Anni Polva kuvaa kokemustaan sahdinjuonnista novellikokoelmassaan Antaa soittaa luvussa Sahdin kirous. Hänen juomansa sahti ei mennyt päähän, vaan jalkoihin. Tuuloslainen kirjailija Elisabet Laurila kuvasi myös runossaan, kuinka hän kävi vähän väliä maistamassa kellarissa olevasta sahtipullosta ja lupasi tuoda sitä ystävälleenkin .

Lähteet 

Asplund, Ulla: Sahtikirja. Valkeakoski 1990. ISBN 952-90-2174-7

http://www.sahti.fi/pages/Etusivu/1325

Lammi. Hämeenlinna 2005. ISBN 952-91-9726-8