Kullervo

Kohteesta Häme-Wiki
Share/Save/Bookmark
Loikkaa:valikkoon, hakuun
Kuvaaja: Tuula Mäkinen

Nina Ternon suunnittelema Kullervo-patsas sijaitsee Hämeenlinnan kaupunginkirjaston (Lukiokatu 2) edustalla. Ajatuksen uuden kirjastotalon edustalle sijoitettavasta veistoksesta esitti kaupunginarkkitehti Heikki Aitola. Niin päätettiin hankkia Nina Ternon veistos Kullervo. Alkuperäinen työ oli kaksi metriä korkea, mutta veistos toteutettiin pienempänä ja paremmin paikkaan sopivana. Veistoksen valoi pronssiin taidevalaja Väinö Kärkkäinen Järvenpäässä. Kullervo paljastettiin Hämeenlinnan uuden kirjastotalon avajaisten yhteydessä 8.8.1983.

Veistos kuvaa Kullervo Kalervonpojan neidonryöstöä. Nina Terno halusi sisällyttää teokseen optimistista ja keväistä tunnelmaa, vaikka siinä on mukana häivähdys Kullervon tarinan myöhempää traagisuutta. Kesäaikaan kukkameri ympäröi laukkaan lähtevää ratsastajaparia. Kullervo on kunnianosoitus menneille sukupolville, kansantarujen luojille ja niiden kokoajille.

Nina Terno

Tämän ominaisuuden tyyppi on virheellinen

Nina Terno syntyi Viipurissa 31. toukokuuta 1935 ja kuoli 3. joulukuuta 2003 Helsingissä. Hänen vanhempansa olivat Viipuriin Venäjän vallankumouksen jälkeen muuttaneita emigrantteja. Toisen maailmansodan jälkeen perhe asettui Tampereelle. Terno opiskeli Suomen taideakatemian koulussa vuosina 1955–1959 ja samoina vuosina myös pianonsoittoa Sibelius-Akatemiassa. Hän esiintyi pianistina jo nuoruusvuosinaan ja soitti myös nelikätisesti yhdessä pianistisisarensa Lea Terno-Kivilän kanssa. Terno toimi 1960-luvulla pianonsoiton opettajana Hämeenlinnassa ja kaupungin musiikkiopistossa.

Nina Terno loukkasi kätensä veistäessään, joten muusikon ura päättyi siihen. Musiikki vaikutti kuitenkin hänen veistostaiteessaan. Hän osallistui vuodesta 1960 lähtien useisiin näyttelyihin, ja vielä kesällä vuonna 2003 hänen teoksiaan oli nähtävänä Taidekeskus Salmelassa Mäntyharjulla. Terno veisti mielellään hevosaiheisia veistoksia ja palasi tähän aihepiiriin usein. Hänet tunnettiin myös ihmisen kuvaajana. Terno puhui taiteensa välityksellä luonnon ja ihmisen yhteydestä ja toisaalta luonnon tuhoutumisen puolesta. 1960-luvun alussa uusi kuvanveistäjäsukupolvi vapautui raskaasta suomalaisen veistotaiteen perinteestä ja haki esikuvia mm. Italian modernista veistotaiteesta ja informalismista. Nina Terno sai vaikutteita mm. Marino Marinilta.

Kuvanveistäjä sai työstään seuraavat palkinnot: I palkinto nuorten kansainvälisessä kuvanveistonäyttelyssä Hollanti vuonna 1965, Kuvataiteen valtionpalkinto vuonna 1984 ja  
Pro Finlandia vuonna 1995.

Lähteet

http://www.hameenlinna.fi/Kulttuuri/Museot/Taidemuseo/Julkinen/Veistokset/Taiteilijahaku/Kullervo/

http://muistot.hs.fi/muistokirjoitus/569/nina-terno