Katisten kartano

Kohteesta Häme-Wiki
Share/Save/Bookmark
Loikkaa:valikkoon, hakuun

Katisten kartano sijaitsee Hämeenlinnan kaupungin alueella Katumajärven länsipuolella puistometsän keskellä. Päärakennuksen julkisivua koristavat valtavat lehtikuuset ja pihapiirissä kasvaa runsaasti jalopuita. Vanhat kivi- ja puurakennukset luovat sovussa punatiilisen päärakennuksen kanssa vanhan ja aidon ympäristön.

Kartano rakennuksineen ja puistoineen on osa Hämeen historiaa, jossa perinteet elävät edelleen. Kartano on entisöity kulttuuriperinteitä kunnioittaen nykyaikaiseen käyttöön. Keväästä 2003 alkaen se on palvellut yritysasiakkaita sekä kokousmatkailijoita. Muutamassa vuodessa kartano on kasvanut kokous- ja juhlapaikaksi sekä hotelliksi. Tallissa on kokoustilat, entiseen navettaan on tehty hotelli, pajassa tapaavat pienryhmät ja päärakennuksen keittiössä syntyy vierailijoille herkkuja. Katinen on kuitenkin tila, jossa harjoitetaan edelleen jonkin verran metsätaloutta, vaikka osa maista on myyty teollisuuden, liikenteen ja asutuksen tarpeisiin. Pihapiiriin kuuluvat yhä myös omenapuut ja marjapensaat. Aikoinaan kartanolla oli oma iso kauppapuutarha, jossa alusta asti oli myös kasvihuoneet. Kauppapuutarhan perinteitä vaalitaan kasvattamalla vihanneksia ja juureksia oman keittiön tarpeisiin.

Historia

Kartanon tienoon ja Katuman alueen tiedetään olleen ikivanhaa asuinaluetta. Muinaislöydöt kertovat, että läheinen linnavuori viehätti jo kivi- ja pronssikauden kalastajia ja hylkeenpyytäjiä. Järviseutu kulki pitkään nimellä Mäskälän kylä, jonka tiedetään olleen eräs vanhimmista Hämeen asutuista alueista. Mäskälän keskus sijoittuu juuri Katisten tienoille. Kartanon mailta on löydetty pakanuuden aikaisia uhrikiviä, viikinkiajan polttokalmisto ja kansainvaellusten ajan hautaraunio.

Katisten kartano tunnettiin jo 1200-luvulla Birger Jaarlin saapuessa Hämeeseen. Se oli osa Kantolan mahtitilaa, josta lohkaistiin neljä erillistä tilaa. Tilan silloinen haltija oli tarunomainen Magnus Katzi. Hänet pantiin omaksumaan kristinusko ja jopa rakennuttamaan mailleen kappeli, jonka uskotaan olevan Vanajan kivikirkon vanhin osa. 1300-luvulla tila lahjoitettiin Turun tuomiokirkolle ja Kustaa Vaasan kirkollisen reduktion jälkeen Katinen on ollut läänitettynä mm. Flemmingeille, Bärendseille ja Horneille. Kantola-Katisten tilan omistajia ovat olleet Anna Thesleff, nimismies Fulda, kapteeni Mancke, majuri af Enehjelm, tehtailija Sundberg ja vuosisadan vaihteessa Lönnholtzin suku. Kartano alkoi syntyä, kun 1600-luvun alkupuolella kolmesta kylän talosta muodostettiin Katisten ratsutila eli rustholli.

Kartanon entinen, 1750-luvulla rakennettu päärakennus, on keltainen puutalo, joka seisoo nykyisen päärakennuksen vieressä. Samalta ajalta ovat peräisin harmaa kivitalli sekä viljamakasiini.

Vuonna 1856 kartanon osti menestynyt hämeenlinnalainen kauppias Johan Fredrik Lönnholtz, jota pidetään nykyisen kartanon luojana. Alle
Tiedosto:Katisten Kartanon päärakennus.jpeg
Katisten Kartanon 1862 valmistunut päärakennus
seitsemässä vuodessa hän osti seitsemän naapuritilaa ja liitti ne maihinsa kuten Ruununmyllyn myllytilankin. Lönnholtz rakennutti kartanoon myös uuden päärakennuksen. Arkkitehti C.A. Edelfelt suunnitteli 1860-luvulla uuden punatiilisen päärakennuksen, joka valmistui vuonna 1862. Tämän talon arkkitehtuuri on jännittävä sekoitus eri tyylisuunnista. Kaari-ikkunat ovat goottilaista tyyliä ja kolmiopääty uusklassismia, mutta kokonaisvaikutelma on uusrenessanssia. Johan Lönnholtzin poika Otto Lönnholtz harjoitti karjanhoitoa, mutta hän perusti myös Katisten kauppapuutarhan, joka oli seudun ensimmäisiä tuottajia. Kurkut, tomaatit, pinaatit ja kukat kaupattiin suoramyyntinä torilla ja omassa Raatihuoneenkadulla sijaitsevassa kukkakaupassa.

Katisten kartano on myös Vanajanlinnan emokartano, sillä Lönnholtz myi 1900-luvun alussa Rosenlewille alueen, jossa nykyinen kartano sijaitsee. Samoihin aikoihin kartanon alueelle rakennettiin tiilinavetta, pajarakennus, vaunuvaja ja kanala. Kartanoa ympäröivä kiviaita on koottu nälkävuosien aikaan 1800-luvun loppupuolella. Katisten kartano tarjosi kiviaitojen tekoa ruokapalkalla. Kiitolliset ihmiset kokosivat puiston keskelle kivilohkareista monumentin muistoksi ajasta, joka toi nälän Suomeen. Talvisodan aikaan päärakennus toimi sotasairaalana. Jatkosodan aikana Imatran voima oli evakuoitu sen tiloihin. Karjaa pidettiin 1960-luvun loppuun asti.

Kartanon entisessä navetassa on nykyisin hotelli
Vuonna 1966 kartanon omistajuus siirtyi Lars Krogiukselle, joka rakensi 1980-luvulla navettaan urheilukeskuksen squash-kenttineen. Jakob Krogiuksen hoitoon kartano siirtyi hänen isältään vuonna 2002. Liikuntakeskus saneerattiin kartanon perinteitä kunnioittaen hotelliksi ja ulkorakennuksiin tehtiin kokoustiloja. Kartano tarjoaa myös elämyspalveluja ympärivuotisesti, kuten kokkikouluja; kartano on nykyisellään tunnettu etenkin hyvin korkealaatuisesta keittiöstään. Kartanon mailla toimii myös yksi maailman 33:sta Land Rover Experience-maastoajokeskuksesta, ja ainoa, joka tarjoaa myös ajoa ympärivuoden kaikenlaisissa sääolosuhteissa.

Kunnon kartanoon voi tietysti myös mennä tapaamaan kummituksia.

Kartanon entisöinti

Katisten kartanon vanha päärakennus saatettiin alkuperäiseen asuunsa vuonna 1975. Restaurointi oli vaativa työ, koska rakennus oli kokenut monia
Kartanon juhlasali
muodonmuutoksia. Lopputuloksesta haluttiin saada mahdollisimman aito. Alkuperäisiä värejä, materiaaleja ja entistä huonejakoa etsittiin ja kymmeniä kerroksia vanhoja tapetteja revittiin pois. Vuosien varrella seiniä ja oviaukkoja oli siirrelty ja uuneja poistettu. Päärakennuksen toisessa kerroksessa sijaitseva suuri juhlasali lienee Suomen toiseksi suurin yksityinen kartanosali, suurin lienee Jokioisten kartanossa. Kartanon yläkerta, mukaanlukien juhlasali, entisöitiin huolellisesti 1990-luvulla. Perinteitä kunnioittaen vanhaan tuhannen neliön tiilinavettaan on rakennettu vuonna 2002 yhteen kerrokseen kaikkiaan 23 kahden hengen hotellihuonetta. Samassa yhteydessä rakennettiin hakelämpökeskus. Hotelli on Suomessa ensimmäinen, joka lämpiää omasta metsästä saatavalla hakkeella. Entisen tallin 300 neliötä muutettiin juhlasaliksi. Puolitoista metriä paksut kiviset seinät kätkevät uumeniinsa nykyaikaiset kokoustilat. Yhtenäisen tilan lattiaa peittävät vahvat mäntylankut ja päätyseinälle on kartanon mailta kerätyistä kivistä muurattu kookas takka. Satulahuone palvelee uudistettuna saniteettitiloina. Oman lisänsä kartanon kokoustiloihin antaa punainen pajarakennus, jonka seinissä on pikku luukkuja, koska talo palveli vuosikymmenien kuluessa myös kanalana.

Lähteet

  • Hinkkala, Marjatta: Katisten kartanon vanhat rakennukset saivat uuden perinteitä kunnioittavan elämän. Hämeen Sanomat 12.4.2003
  • Kaipainen, Marja: Kartano, jossa perinteet elävät. Anna 33/1975, s.26-29
  • Leppälahti, Kati: Rima korkealla. Opus 2/2005, s. 8-9
  • Maunula, Jyrki: Entistetty kartano: Saareke rakennushistoriaa kivitalojen puserruksessa.Helsingin Sanomat 11.3.1975
  • Vilkuna, Anna-Maria: Lastuvillasta kongressipalveluihin. Hämeenlinna-Wanaja –kotiseutujulkaisu LII 2005, s. 16-18
  • Metsälä, Mira: Aito kartanoympäristö kaupungin läheisyydessä. Viikkouutiset 20.9.2007
  • http://www.katistenkartano.fi/