Kanta-Hämeen kirjailijayhdistys Vana -66

Kohteesta Häme-Wiki
Share/Save/Bookmark
Loikkaa:valikkoon, hakuun

Kanta-Hämeen Kirjailijayhdistys Vana -66 on kirjailijoiden, aktiivikirjoittajien ja kirjallisuusihmisten verkosto. Sen jäsenistä noin puolet on julkaisseita kirjailijoita ja puolet kannatusjäseniä tai harrastajia. Hämeenlinna oli vuonna 2006 suhtessa väkimäärään neljänneksi suurin kirjailijakeskittymä Suomessa. Yhdistyksen kannatusjäseniksi pääsevät kaikki, jotka haluavat tukea yhdistyksen tarkoitusta ja toimintaa. Yhdistyksen puheenjohtajana toimii Kari Jalonen.

Kirjoittamisen ja kirjallisuuden merkitys

Yhdistyksen tavoitteena on edistää alueellista kulttuuria ja jäsentensä ammattitaitoa sekä ajaa heidän etujaan. Pyrkimyksenä on myös tukea aloittelevia kirjoittajia ja esikoiskirjailijoita. Yhdistys järjestää kirjallisuuteen ja kirjoittamiseen liittyviä tilaisuuksia ja kirjoituskilpailuja ja tarjoaa jäsenille mahdollisuuksia tekstien esittämiseen ja julkaisemiseen verkkosivuilla, antologioissa sekä muissa julkaisuissa. Yhdistyksen kotisivuilla kirjailijat voivat esitellä itse teoksiaan. Sieltä löytyvät mm. Tapani Baggen, Anne Hännisen, Riitta Jalosen, Kai Kyösti Kaukovallan, Juha-Pekka Koskisen, Hilja Mörsärin ja Marja-Leena Parkkisen kirjaesittelyt. Arvostelupalvelu antaa palautetta lyhyehköistä teksteistä ja pitkien tekstien katkelmista. Yhdistys järjestää myös päiviä, jolloin kirjoitetaan yhdessä ja tekstitreffi-kokoontumisia, joissa voi saada vertaispalautetta omista teksteistä.

Vanan periaatteisiin kuuluu jäsentensä tukeminen heidän kirjallisessa työssään ja uusien tulevien kirjoittajien ja kirjailijoiden löytäminen ja kannustaminen. Antologioiden julkaiseminen on tärkeä kanava kirjoittajille. Yhdistyksen pyrkimyksenä on kouluttaa kurssien kautta myös hyviä lukijoita. Kun on itse joskus kirjoittanut, saa näköalaa lukea myös toisten tekstejä. Periaatteena on, että koskaan ole haitaksi oppia ilmaisemaan asiat ja omat ajatukset tiiviisti, nasevasti ja selkeästi. Tätä taitoa tarvitaan jokaisella elämänalueella. Jo pienellä harjoituksella kirjoittamisesta tulee helpompaa ja hauskempaa.

Tapahtumia ja julkaisuja

Keväällä 2007 aloitettiin yhdistyksen toimesta Kirjasato-kirjailijaillat, joissa esiteltiin 18 kirjailijaa ja yli 30 teosta vuoden aikana. Samana vuonna pidettiin Runolaidun-tapahtuma Hattulan Retulansaaressa. Runokioski, josta yleisö voi ostaa tilausrunoja, on pystytetty moneen tapahtumaan mm. vuosittaisille Elomessuille.

Vuonna 2007 ilmestyneessä "…aina joku kirjoittaa - Kirjailijoita Hämeestä" -kirjassa 32 nykyistä ja entistä kantahämäläistä kirjailijaa kertoo ajatuksiaan kirjoittamistyöstään ja kirjallisesta maailmasta. Kirja on värikäs ja monipuolinen katsaus kirjailijantyöhön ja kirjoittamiseen. Se kertoo kirjailijoiden suhteesta mm. kustantajaan, kritiikkiin, julkisuuteen ja kirjoittajayhteisöihin. Teoksen ovat toimittaneet Kai Kyösti Kaukovalta, Ulla Lappalainen, Marja-Leena Parkkinen ja Asta Piiroinen. Vuonna 2004 ilmestynyt kirja "Tunnustus - kantahämäläistä runoa ja proosaa" sisältää 22 tekstiä 17 eri kirjoittajalta, joista osa on uusia kykyjä ja osa jo julkaisseita kirjailijoita.

Historia

Keväällä v. 1947 Hämeenlinnaan perustettiin Nuoren Voiman Liiton alaosasto Hämeen Ikaros. Se oli kirjan ystävien kirjallinen ja kuvataiteellinen harrastuspiiri, joka toimi vilkkaasti 1950-luvun loppupuolelle asti. Koska alajaosto ei voinut rekisteröityä, Ikaroksessa toimineet aktiivit päättivät perustaa uuden maakunnallisen kirjoittajayhdistyksen. Kanta-Hämeen kirjailijayhdistys perustettiin nimensä mukaisesti vuonna 1966. Tammikuisena iltana Ehon baarin kabinetissa kirjailija Simo Ojanen piti alustuspuheen, minkä jälkeen kaikki kannattivat yhdistyksen perustamista. Nimeksi ehdotettiin Vana, mikä viittasi Vanajaan ja Vanajaveteen. Yleisesti Vanaksi kutsuttu yhdistys edellytti jäseniltään julkaistuja tekstejä tai kirjallista näytettä, joka voitiin katsoa julkaisukelpoiseksi. Näin yhdistyksestä tuli kirjailijoiden ja kirjoittajien yhteysside. Ensimmäisinä vuosina Vanassa oli 26 jäsentä ja myöhemmin luku nousi 50-70 jäsenen tiimoille.

Toimintaa 70-luvulla

Vana järjesti kirjallisia matineoita ja kuukausikokouksia. Ensimmäisenä vuonna oli viisi kirjallista tilaisuutta, joista suurin oli kirjastossa järjestetty keskustelu Gunnar Mattsonin suurta kohua herättäneestä teoksesta "Prinsessa". Yhdistyksessä harrastettiin paneelikeskusteluja vilkkaasti. Yksi merkittävimmistä oli vuonna 1969 taidemuseossa järjestetty suuri taidekeskustelu, jonka aiheena oli Hämeenlinnan kulttuuripolitiikka. Suurimpiin tilaisuuksiin kuului Hämeenlinnan seudun äidinkielenopettajien ja Hämeenlinnan kaupungin musiikki- ja kulttuurilautakunnan kanssa järjestetty kirjallisuusmatinea, johon osallstui 200 henkeä. 1970-luvulla toimintaan mukaan tulivat kirjailijat Matti Pulkkinen ja Olli Jalonen, jotka kumpikin julkaisivat tuolloinen esikoisromaaninsa. Vuonna 1975 järjestettiin kaksi kirjoituskilpailua, joiden parhaimmistosta julkaistiin vuonna 1977 kirja "Sanan vanaa – novelleja". Mukana oli 10 kirjoittajaa. Vuosikymmenen lopulla yhdistys järjesti satukilpailun, jonka parasta antia julkaistiin Hämeenlinna-Seuran julkaisussa ”Kuninkaanpoika Kauppatorilla ja muita satuja" vuonna 1979. Vuonna 1980 Vana järjesti suuren runokilpailun, jossa oli 111 osanottajaa. Kilpailun jälkeen vuonna 1983 julkaistiin antologia "Ihminen ajassa", jossa 26 vanalaista julkaisi tekstejään. "Ihminen ajassa" puolustaa ajattelun ja luomisen vapautta.

Toimintaa 80-luvulla

1980-luvun alkuvuosina Vana löysi yhteistyökumppaneikseen yhteistoimintaseuroja mutta myös kirjaston, kansalaisopiston ja kulttuuritoimiston. Hämeenlinnassa järjestettiin monia seminaareja ja kirjallisia tapahtumia, mm. Hämeen kirjoittajapäivät ja Hämeen läänin kirjallisuuspäivät. Myös Suomen maakuntakirjailijat kokoontuivat kaupungissa.

Hämeenlinnaan perustettiin kirjailija, kirjastonhoitaja Mervi Kosken aloitteesta vuonna 1984 lasten ja nuorten Kynäilypiirit. Hän esitti idean Vanan johtokunnan silloiselle jäsenelle, Arto Pohjalaiselle, joka vei sitä eteenpäin. Järjestäjinä olivat Vana -66 ja Hämeenlinnan kaupunginkirjasto. Näistä ryhmistä kehittyi maamme ensimmäinen lasten ja nuorten sanataidekoulu.


Lähteet

  • Lampinen, Pekka: Kirjallinen elämä Hämeenlinnassa sotien jälkeen. Arx Tavastica 10. Hämeenlinna-Seura 1996, s.129-135
  • http://vana-66.net/