Kanta-Hämeen keskussairaala

Kohteesta Häme-Wiki
Share/Save/Bookmark
Loikkaa:valikkoon, hakuun

Kanta-Hämeen keskussairaala sijaitsee Ahvenistonmäellä Hämeenlinnassa.

Lääninsairaalasta keskussairaalaksi

Toisen maailmansodan aikana Hämeenlinnan lääninsairaala eli nykyinen Vanajaveden sairaala Keinusaaressa oli jäämässä sietämättömän ahtaaksi, ja ylilääkäri Otto-Elias Cederberg kirjoitti lääkintöhallitukseen vaatimuksia sairaalan laajentamista koko Etelä-Hämettä palvelevaksi keskussairaalaksi, johon olisi mahdollista perustaa erityisosastoja erikoislääkäreineen. Keskussairaalan toteuttaminen vei kuitenkin useita vuosia sotatilan ja sitä seuranneiden sotakorvausten maksamisen ja sodasta elpymisen takia. Vasta vuonna 1960 vanhaa lääninsairaalaa laajennettiin uudestaan - edellinen laajennus oli tapahtunut vuonna 1929 Engelin tyyliä noudattaen. Vaikka sairaala sai uudet synnytys- ja leikkaussalit, poliklinikan, laboratorion, röntgenosaston jne., ei se vastannut keskussairaalalle asetettavia vaatimuksia.

Jo viime vuosisadan vaihteesta lähtien oli Suomessa pyritty yhteistoimintaan valtion ja kuntien välillä. Tuberkuloosi- ja mielisairaalat oli rakennettu yhteistyönä. Vuonna 1941 lääkintöhallitus teki ehdotuksen uudeksi laiksi sairaanhoidon järjestämisestä: valtion ja kuntien tuli yhdessä perustaa paikallissairaaloiden lisäksi keskussairaaloita, jotka palvelisivat myös ympäröivien kuntien asukkaita. Vuonna 1965 Hämeenlinnan lääninsairaala siirtyi valtiolta kuntainliiton omistukseen, ja tämän olisi itse pitänyt kustantaa keskussairaalan rakentaminen. Valtio oli valmis kunnostamaan yli satavuotiasta lääninsairaalaa keskussairaalaksi, mikä oli suuri pettymys kantahämäläisille, jotka toivoivat kokonaan uutta sairaalaa. Eduskunnassa asian puolesta oli puhunut pastori ja kansanedustaja Juho Tenhiälä.

Vuonna 1969 monen vaiheen jälkeen hyväksyttiin uuden keskussairaalan perustamis- ja toimintasuunnitelma.

Uuden sairaalan rakentaminen

Sairaalan paikaksi kaavailtiin Vanajan kunnan liitoksen jälkeen saatuja Katumajärven ja Miemalanselän rantoja. 1970-luvun alussa tehtiin jo uudisrakennuksen luonnokset ja kustannusarvio arkkitehtuuritoimisto Marja ja Erkki Wirran johdolla. Hämeenlinnan kaupunginjohtajana oli tuolloin Leo Kohtala, ja sairaalan puolella asioita hoitelivat talouspäällikkö Aarno Vehkajärvi ja johtava lääkäri Rafat Karatau. Erityisesti kansanedustajana toimiva Lyyli Aalto sai monet vastustajat kääntymään. Johannes Virolaisen valtiovarainministerikautena tehtiin asiassa isoja päätöksiä. Mutta monta karvalakkikomiteaa kävi eduskunnassa, eduskunnan sairaalajaostoa tanssitettiin Aulangolla, ja Lyyli Aalto joutui pehmittämään valtiovarainvaliokunnan väkeä, ennen kuin Kanta-Hämeen keskussairaala pääsi vuoden valtion 1972 budjettiin.

Ongelmaksi tuli keksiä vanhalle lääninsairaalalle käyttöä. Terveyskeskuksia suunniteltiin vanhan kunnanlääkärisysteemin tilalle, ja sellainen siitä myöhemmin tulikin. Kuntien omistama Ahveniston parantola oli tyhjenemässä potilaista, ja rakennus sopisi uuden keskussairaalan osaksi. Päijät-Hämeen kuntainliiton vastustuksen murruttua allekirjoitettiin vuonna 1973 yhdistämissopimus, ja samana vuonna alettiin rakentaa sairaalaa Ahvenistolle. Vuonna 1979 Kanta-Hämeen keskussairaala vihittiin käyttöön. Sen johtavana lääkärinä oli Kauko Kaurola. 

Keskussairaala nykyään

Keskussairaalaa on remontoitu ja laajennettu vuosien myötä, ja sen toiminta on yrityspohjaista. Se on nykyään osa Kanta-Hämeen sairaanhoitopiirin kuntayhtymää ja sillä on toimintayksiköt Hämeenlinnassa ja Riihimäellä. Hämeenlinnan yksikkö palvelee koko sairaanhoitopiirin noin 173 800 asukasta, Riihimäen yksikkö palvelee ensisijaisesti Riihimäen seudun kuntien sekä Janakkalan yhteensä noin 62 400 asukasta.

Lähteet

Maunula, Jyrki - Huittinen, Raimo: Kolmen valtakunnan lasaretti. Hämeenlinna 1985. ISBN 951-99652-0-3 

http://www.khshp.fi/index.asp