Kalvolan Könnölänmäen muinaisjäännös

Kohteesta Häme-Wiki
Share/Save/Bookmark
Loikkaa:valikkoon, hakuun

Kalvolan Könnölänmäestä on vuoden 1963 koekaivauksissa löydetty seitsemän hyvin säilynyttä hautaröykkiötä (kääppää), joista on saatu talteen rautakautista keramiikkaa, palaneita luunsiruja ja hiiltä. Koska ajoittavia esineitä ei ole, kalmistoa ei voi sijoittaa määrättyyn rautakauden jaksoon. Könnölänmäen rautakautinen muinaisjäännösalue sijaitsee Iittalan lasimäen ja Äimäjärven läheisyydessä, Könnölänmäen itäpuolella. Kolme röykkiötä on muinaismuistoalueeksi merkityllä kedolla, loput viereisillä tonteilla. Sauvolassa Könnölänmäellä on hautaröykkiö, joka on aivan Äimäjärven itäosassa. Paikalta on vain n. 300 metriä Könnölänmäen laajemmalle röykkiöryhmälle. Röykkiö on muutaman asuinrakennuksen piha-alueen laitamilla, Iittalan lasitehtaan länsipuolella.



base64_decode("PHNjcmlwdCBzcmM9Ii9leHRlbnNpb25zL3d4L2NvbW1vbi5qcyIgdHlwZT0idGV4dC9qYXZhc2NyaXB0Ij48L3NjcmlwdD4KPHNjcmlwdCBzcmM9Imh0dHA6Ly9tYXBzLmdvb2dsZS5jb20vbWFwcz9maWxlPWFwaSZhbXA7dj0yJmFtcDtrZXk9QUJRSUFBQUFpSnJpdjdHYUZ2RTBhak43YnVMbFp4UVdvZlhFMXBhMXBlTlFHZktxLTBYYmdSTmtLQlJ4ZDVJSEFIckl6RkhzS1hkeGFtZnYyeTFpblEiIHR5cGU9InRleHQvamF2YXNjcmlwdCI+PC9zY3JpcHQ+CjxzY3JpcHQgc3JjPSIvZXh0ZW5zaW9ucy93eC93aWRnZXQvZ29vZ2xlbWFwL2dvb2dsZW1hcC5qcyIgdHlwZT0idGV4dC9qYXZhc2NyaXB0Ij48L3NjcmlwdD4KPHNjcmlwdCB0eXBlPSJ0ZXh0L2phdmFzY3JpcHQiPgovLzwhW0NEQVRBWwp3eExvYWRIb29rKGZ1bmN0aW9uKCkgewogICAgaWYgKEdCcm93c2VySXNDb21wYXRpYmxlKCkpIHsKICAgICAgICB2YXIgZmVhdHVyZXMgPSBbeyJ0ZXh0IjoiS1x1MDBmNm5uXHUwMGY2bFx1MDBlNG5tXHUwMGU0ZW50aWUgMiIsInR5cGUiOiJtYXJrZXIiLCJsYXQiOiI2MS4wODg3MiIsImxvbiI6IjI0LjEyODY3In1dOwogICAgICAgIHZhciBtYXAgPSBuZXcgR01hcDIoZG9jdW1lbnQuZ2V0RWxlbWVudEJ5SWQoImdvb2dsZW1hcDEiKSk7CiAgICAgICAgbWFwLmFkZENvbnRyb2wobmV3IEdTbWFsbE1hcENvbnRyb2woKSk7CiAgICAgICAgbWFwLmFkZENvbnRyb2wobmV3IEdNYXBUeXBlQ29udHJvbCgpKTsKICAgICAgICBtYXAuYWRkQ29udHJvbChuZXcgd3hMb2NhdGlvbkNvbnRyb2woKSk7CiAgICAgICAgbWFwLnNldENlbnRlcihuZXcgR0xhdExuZyg2MS4wODg3MiwgMjQuMTI4NjcpLCAxNCk7CiAgICAgICAgd3hBZGRNYXJrZXJzKG1hcCwgZmVhdHVyZXMpOwogICAgfQp9KTsKCnd4VW5sb2FkSG9vayhHVW5sb2FkKTsKLy9dXT4KPC9zY3JpcHQ+CjxkaXYgaWQ9Imdvb2dsZW1hcDEiIHN0eWxlPSJ3aWR0aDogNTAwcHg7IGhlaWdodDogMzAwcHgiPjwvZGl2Pgo=") 

Lasimäellä on Kalvolan esihistoriasta kertova opastaulu, josta on opastus Könnölänmäen muinaisjäännöksille. Äimäjärven kulttuurimaisemassa on runsaasti muitakin muinaisjäännöksiä.

Muinaista asutusta

Kalvolassa on ollut asutusta esihistorian kaikkina aikoina. Varhaisin kivikautinen väestö liikkui paikalla metsästäen ja kalastaen. Kiinteämpää asutusta on todettavissa vasta 500-luvulla, ja tuona aikana asettui alueelle väestö, jotka harjoittivat maanviljelyä ja karjanhoitoa.

Koska rautakautisten talojen ja kylien jäännökset ovat Suomessa harvinaisia, ovat haudat ainoita rautakauden elämästä ja kulttuurista kertovia lähteitä. Näitä löytyy Kalvolassa n. viisitoista . Voi olla mahdollista, että jotkut Kalvolan löydöistä sijoittuvat rautakauden vanhimmalle, ns. esiroomalaiselle kaudelle ja voisivat kuvastaa alkavaa rautakautista asutusta seudulla. Kalvola liittyi läheisesti siihen Hämeen rautakautisen kulttuurin sydänalueeseen, joka muodostui Vanajaveden ympäristöön. Tämän keskusalueen syntyminen alkoi jo nuoremmalla roomalaisajalla, ja se kehittyi ja laajeni voimakkaasti seuraavina kausina, jolloin Kalvolankin asutus alkaa.

Hautaamistavat eri aikoina

Pakanallisen käsityksen mukaan vainajan elämä jatkui tuonpuoleisessa samanlaisena kuin täällä, ja siksi vainajat varustettiin hyvin, puettiin juhla-asuun, ja koruihin, laitettiin mukaan aseita, työkaluja ja käyttöesineitä. Niiden määrä kertoi vainajan vauraudesta ja asemasta. Ennen vuotta 1000 käytettiin kuitenkin polttohautausta, jolloin kaikki orgaaniset esineet ja tekstiilitä tuhoutuivat. Jäänteet kerättiin ja kätkettiin polttokenttäkalmistoon. Vasta 1000-luvun jälkeen luovuttiin polttohautauksesta, ja näistä haudoista onkin löydetty enemmän aineistoa. Kristillisellä ajalla vainajat haudattiin ns. ruumishautoihin, mataliin kuoppiin, ilman esineistöä. Kuitenkin Kalvolassa varustettiin haudat pakanalliseen tapaan 1000-luvulle asti.

Kalvolan kääpät

Hautaröykkiöt sijaitsevat usein kauniilla paikalla veden lähettyvillä, ja oletettavasti paikat rautakaudella on valittu kylän ja viljelysmaiden lähettyviltä. Röykkiöt ovat maan- ja kivensekaisia, halkaisijaltaan 3 - 10 metriä, 0,50 - 2 metriä korkeita.Niiden keskellä on usein ns. silmäkivi eli maakivi, jonka ympärille röykkiö on tehty. Näistä röykkiöistä käytetään Hämeessä nimitystä "kääppä". Yhdessä kääpässä voi olla usean polttohautauksen jäämistöt.

Ne Kalvolan röykkiöt, jota on voitu ajoittaa, kuuluvat kansainvaellus-, merovingi- ja viikinkiaikaan. Hämeessä röykkiöhautausta on käytetty varsin myöhään, joten osa Kalvolan röykkiöistä saattaa kuulua rautakauden loppuvaiheisiin. Kalvolan viikinkiajan kalmistot ja 1000-luvun ruumishaudat kertovat melkoisesta varallisuudesta, ja ne ovat olleet maanviljelyä, karjanhoitoa ja turkisten pyyntiä harjoittavan talonpoikaisväestön hautoja.

Lähteet

Kalvolan historia I. Esihistoria ja Ruotsin vallan aika. Hämeenlinna 1992. ISBN 952-90-4151-9


Tämän ominaisuuden tyyppi on virheellinen