Kalliomäki XI linja

Kohteesta Häme-Wiki
Share/Save/Bookmark
Loikkaa:valikkoon, hakuun
Kun on siis päästy Kalliomäen perälle, lähdetään sieltä kohti alkupäätä. Näin ollen on sitten vuorossa XI linja. Katsotaan siis ketkä siellä asustelivat 1930-luvulta, eli ”ennen sotia”. Pannaan sitten lisäksi myöhempääkin tavaraa sikäli kuin tarve vaatii. XI linja ei ollut yhteydessä Hämeentiehen. Sille päästiin niitä poikkikujia pitkin VII linjan kautta. Linjan asutus alkaa numerosta 5, jossa asusti Urho Laakson perhe. (Pitänee taas varoittaa, että kun Kalliomäessä oli sekaisin Laaksoja ja Laaksosia, joita heitäkin kutsuttiin yleisesti vain Laaksoiksi, tässä suhteessa voi tulla erheitä, jotka olen kuitenkin antanut etukäteen itselleni anteeksi, toivoen muilta samaa.) Pariskunnalla oli ainakin yksi tytär. Talon pihalla oli muhkea koivu. Se ei ollut harvinaista Kalliomäessä, harvinaiseksi tämän tekee se, että koivu on yhä paikallaan. Mikähän lienee sen ikä?
XI linja alkoi talosta numero 5.

Vastapäisessä talossa, numero 6, asui Lehtosia, joista en valitettavasti muista paljoakaan. Sama tauti vaivaa taloa numero 7, joissa asui puolestaan Lehtoja. Mutta, mutta,,. tontilla oli toinenkin talo, joka ei kertoile mitään. Niitä useampia asuintaloja samalla tontilla on ollut Kalliomäessä runsaastikin, on vieläkin. Talossa numero 8 asui sen sijaan tuntemiani henkilöitä runsaasti, Skönin perhe. Äidin nimeä en muista, enkä isää laisinkaan, mutta lapsia oli kuusi. Tyttäriä oli kolme: Taimi, Lempi ja Helmi ja samoin poikia Hannes, Nikolai ja Muisto. Ikäjärjestystä en tiedä. Nuorin oli kuitenkin Muisto. Tämä ”Muke” soitti valokuvista päätellen saksofonia Fox-nimisessä yhtyeessä.

Talossa numero 9 asui Jussi (Juha) Heinonen vaimonsa ja Reino-poikansa kanssa. Jussi piti työnsä lisäksi pientä saunabisnestä, joka myöhemmin jatkui uudessa paikassa. Reino Heinonen kaatui jatkosodassa.

Talon numero 10 kohdalla on sitten taas tiedon vajausta. Talo oli Salmin perheen hallussa ja tontin piharakennuksessa oli vuokralaisia, ainakin Ida Lindfors Arvi-poikansa kanssa. Salmi rakensi myöhemmin uuden talon Rantalankadulle.

Sitten talo numero 11. Siinä asui Örnin perhe: isä Toivo, äiti Sissu (Sigrid) ja lapset Inga ja Valto. Viimeksi mainittu oli yksi leikkikavereistani ja myöhemmin soittokaveri. Pitääkin heti kertoa tontin myöhemmistä vaiheista. Tytär Inga meni naimisiin rakennusmestari Paavo Ahon kanssa, ja aikoinaan he rakennuttivat tontille uuden asuintalon. Tästä perheestä tuli varsinainen musiikkiperhe. Tähän pitää palata erikseen.

Linjan toisella puolella talo numero 12 oli lähes yhtä pieni kuin Örninkin. Siinä asui Hilja Päivärinta, joka piti myöhemmin parturinliikettä sota-aikana valmistuneessa Puistolinnassa.
Sitten oli tontti numero 13. Se oli tyhjä ja Valton ja minun käytössä leikkipuuhiin. Sodan jälkeen Luodon Hermanni rakennutti siihen asuintalon.

Tätä tonttia vastapäätä numerossa 14 sijainneessa talossa asui lapseton pariskunta Otto ja Anni Kaskila. Otto jäi poikien mieleen siksi, että hänellä oli melkein aina jotain mukavaa sanottavaa tenaville. Valitettavasti talvisota vei Otonkin. Myöhemmin talossa asui Kuuselan perhe.

Talo numero 15 oli myös pieni mökki, jossa asui Lepistön muori. Hänestä ei ole muuta muistikuvaa kuin nimi. Vastapäätä asui Laakson Benjami vaimonsa ja Rauno-poikansa kanssa talossa numero 16. Myöhemmin sodan jälkeen talon päädyssä olevassa lisäyksessä teki puusepäntöitä Pauli Andersson, joka teki 1953 meidän uuteen huusholliimme kirjahyllyn mittojen mukaan. Hylly on vieläkin käytössä.

Taloa numero 17 ei ollut. Talossa numero 18 asui Juslinin perhe, joiden nimistä muistan vain Eira-tyttären. Tämä oli XI linjan perusasetelma 1930-luvulla.

Sotien jälkeen konstaapeli Lauri Lahtinen rakennutti asuintalon linjan alkupäähän, numero 4. Sitten 1960-luvulla Jaakkolan veljekset rakennuttivat kaksikerroksisen asuintalon siihen liittyvine verstastiloineen numero yhden kohdalle. Numero kolmen kohdalle rakentui tie, nykyinen Peltokatu. Linja tuli täyteen rakennetuksi, kun Jehovan todistajat rakennuttivat Valtakunnansalinsa, joka tontteineen ulottuu myös X linjalle.

Alkuperäisiä asuintaloja oli 12 ja sotien jälkeen rakennettiin kaksi. Alkuperäisistä ovat jäljellä numerot 5, 6, 9, 14 ja 18. Muut ovat kokeneet uudelleen syntymän ihmeen.
Tehtailija Axel Wilhelm Wahrenin 1870-luvun loppupuolella aloittama Kalliomäen kaavoitus onnistui niin hyvin, että vain neljä alueella sijainnutta vanhaa torppaa jäi osittain linjojen päälle ja yksi puoliksi, se V linjan Tuomola torppa. Nämä tiedot ovat peräisin Esko Aaltosen kirjasta Entisajan Forssaa ja sen väkeä.

Tuomo Väkevä

Ahon musiikkiperhe

Tontille numero 11 oli siis tullut uusi asuinrakennus, jossa asusti Paavo ja Inga Ahon perhe. Esikoinen Kalevi syntyi 9.3.1949. Hän aloitti viulunsoiton opiskelun ja sitä myöten hän meni musiikkimaailmaan. Hänestä sukeutui säveltäjä. Netistä hänen urastaan saa tietoa metritolkulla, joten voin vain omakohtaisesti lisätä sanat, joita mahdollisesti netissä ei satu olemaan: Kalevi oli ja on edelleen fiksu kaveri.

Kaija ja Kaisu opiskelivat puolestaan pianonsoittoa, mutta eivät jatkaneet musiikkiammatissa.

Keijo syntyi 16.2.1955 ja ryhtyi opiskelemaan oboensoittoa ja meni sitten siinä oppimillaan taidoilla musiikkialalle, ja kertoi tällä hetkellä vastaavansa Metropolia-ammattikorkeakoulun kamarimusiikin opetuksesta, kaikkea mahdollista jousikvarteteista vaskiyhtyeisiin.

Tiina syntyi sitten 7.8.1964 ja soittaa viulua. Hän on erikoistunut vanhaan musiikkiin ja soittaa mm. Rantatie-kvartetissa, Kuudennen kerroksen orkesterissa ja opettaa Keravan musiikkiopistossa. Keijon kertoman mukaan Ahon lasten jälkikasvusta ovat lähes kaikki soittaneet: Kalevin lapsista Ilmari pasuunaa, Elina ensin viulua ja sitten oboeta, Kaijan lapsista Antti viulua, Anna pianoa ja Maria viulua, Keijon lapsista Emmi viulua ja Reeta myös viulua, Kaisun lapsista Aleksi kitaraa, Milla pianoa, Tiinan lapsista Aino viulua ja Onnikin aloittelee viulua. Vielä on epäselviä tapauksia (liian nuoria vielä). Keijo kertoo, että hänen puolisonsa Hanna on ammatiltaan alttoviulisti. Ja Keijon toteamus: ”Kyllä tästä suvusta meteliä lähtee…”

Keijo Aho