Hyppää sisältöön

Juna 69 (Kirja)

Kohteesta Häme-Wiki
Share/Save/Bookmark
Loikkaa:valikkoon, hakuun

Juna 69 (2021) on Hämeenlinnan Iittalan junaonnettomuudessa vuonna 1940 isoisänsä menettäneen Anita Näslindh-Ylispangarin esikoisromaani. Romaanin lähtökohtana on juuri tuo traaginen onnettomuus, jossa isoisä Jalo Leppänen oli toisen junan veturinkuljettajana.

“Näslindh-Ylispangar kuvaa esikoisromaanissaan Juna 69 Iittalan junaturman yhteyttä oman sukunsa historiaan. Onnettomuus toimii lähtölaukauksena tapahtumien ketjulle, joka mullistaa lukuisten ihmisten elämät.

Juna 69 on kertomus sukupolvet ylittävästä traumasta. Kirja antaa häivähdyksiä siitä, miltä sodanjälkeinen Helsinki näytti sotalapsen silmin. Kaupunkielämää värittivät niin jengitappelut kuin vahva yhteisöllisyys, sopeutumisvaikeudet sekä tarve tulla hyväksytyksi. (STT Info)

Onnettomuuskuvauksesta sukusaagaksi

Alun perin Anita Näslindh-Ylispangarin piti kirjoittaa vain tietokirja Iittalan vuoden 1940 suuronnettomuudesta. Kustantajan toiveesta hanke muuttui ja lopputuloksena oli historiallinen romaani.

Tämä osittain omaelämäkerrallinen romaani Juna 69 (2021) kuvaa kirjoittajan suvun vaiheita Helsingissä 1900-luvun alusta 2010-luvun alkuun asti. Kirjoittaja on tutkinut sukunsa historiaa, mitä hän hyödyntää kirjassaan, mutta hän on myös täyttänyt tarinaan jääneitä aukkoja silkalla sepitteellä.

Isoisän traaginen kuolema

Kirjan lähtökohtana on kirjoittajan isoisän veturinkuljettaja Jalo Leppäsen traaginen kuolema Iittalan junaturmassa Talvisodan lopulla vuonna 1940, mikä jätti muun muassa kirjoittajan isän Pertin ja sedän Reijon puoliorvoiksi. Isä Pertti oli tuolloin 3-vuotias ja Reijo ei vielä kuutta kuukauttakaan. Ikääntynyt isoäiti Amanda ja sairasteleva, kaupassa myyjänä työskennellyt äiti Daisy eivät pystyneet hoitamaan lapsia, ja sosiaaliviranomaiset lähettivät lapset sotalapsina Ruotsiin, mistä he palasivat sodan jälkeen Daisyn ja hänen uuden miehensä veturinkuljettaja Viktorin luokse.

Suvun tarinat

Isoisän ja isoäidin vanhempia kauemmaksi ei tässä sukusaagassa mennä, mutta sekin on pitkä matka menneisyyteen noin 200-sivuisessa kirjassa. Jalon isän nimeä ei kirjassa jostain syystä mainita, mutta hän oli kalastaja, joka kuoli Jalon ollessa vielä poikanen. Äiti Karoliina myi kalaa torilla ja hankki lisätuloja pyykkärinä. Jalolla oli myös sisko Karin, ja tämä 3-henkinen perhe eli köyhää elämää Kalliossa. Jalo ansaitsi rahaa pyydystämällä rottia ja lähtemällä joksikin aikaa merille.

Jalon puoliso Daisy oli puolestaan suomenruotsalainen, jonka perhe muutti 1900-luvun alussa Hangosta Helsinkiin. Isä Emil oli päässyt Valtionrautateille töihin, ja hän oli myös se, joka hankki vävylleen Jalolle 1930-luvun alussa kunnon työpaikan ensin junan apupoikana ja lämmittäjänä ja sitten veturinkuljettajana, joka joutui kohtalokkaaseen onnettomuuteen lähellä Hämeenlinnaa.

Daisyn äiti kuoli tämän ollessa vain 4-vuotias, ja isä Emil jäi kolmen lapsen Daisyn, Judithin ja Runarin yksinhuoltajaksi. Emilin sisko Inger muutti Hangosta hoitamaan veljensä lapsia ja sai siitä palkkaakin. Myöhemmin Emil meni ilmeisesti uudelleen naimisiin Toini-nimisen naisen kanssa.

Kertomus sotalapsista ja lotista

Suvun tarinan lisäksi Anita Näslindh-Ylispangar on tuonut romaaniinsa kolme muuta keskeistä henkilöä, joista kaksi sairaanhoitajaopiskelija-lotta Mira ja lääkäriopiskelija-lääkintämies Erik ovat keksittyjä. Erityisesti lotta-aihe tuntuu kirjoittajaa kiinnostaneen ja jossain vaiheessa todetaan Miran kuolleen sodan lopulla, sankarillisesti niin kuin miestenkin. Kolmas todellinen henkilö on tunnetun Dallapé-yhtyeen solisti Annikki, joka tutustuu Miraan ja Erikiin vähän ennen suuronnettomuutta. He myös matkustavat yhdessä toisessa turmajunassa Tampereelta Helsinkiin.

Yksi kirjan aiheista ovat sotalapset, sillä Jalon kuoleman jälkeen Pertti ja Reijo siis lähetettiin vuonna 1940 sodan loppuun asti Ruotsiin ja vielä eri perheisiin. Suomeen palattuaan kumpikaan ei puhunut sanaakaan Suomea. Helsingissä heidän onneekseen pärjäsi myös toisella kotimaisella kielellä, vaikka aloittivatkin koulunsa umpisuomalaisessa kansakoulussa ja joutuivat mm. koulukiusatuiksi.

Kirjan syntytarina

Vuosikymmenten edetessä Pertti alkoi seurustella Ami-nimisen naisen kanssa, meni naimisiin ja 1960-luvun alussa syntyi kirjoittaja itse eli Anita Näslindh-Ylispangar alppilalaiseen perheeseen. Tämän jälkeen kului vielä 17-vuotta ennen kuin tarina jatkuu - ja se jatkuu siitä, miten isoäiti Daisy kertoo kirjoittajalle Jalon tarinan, mistä tämä innostuu ja lopulta kirjoittajaa kirjansa Juna 69 päätettyään asiasta isänsä Pertin kanssa tämän kuolinvuoteen äärellä.

Lähteitä

Anita Näslindh-Ylispangar. Juna 69. Basam Books 2021 ISBN 978-952-7337-80-6

Juna 69 — Kun elämät suistuivat raiteiltaan. Basam Books ([1])

Juna 69 - Kun elämät suistuivat raiteiltaan. Hämeenlinnan kaupunginkirjasto (Youtube-video) ([2])

Sari Oksala. Isoisästä jäi jäljelle vain kello. Hämeen Sanomat 7.2.2021

Anita Näslindh-Ylispangar (FT) jäljittää esikoisromaanissaan Iittalan junaturman kauaskantoisia seurauksia. STT 9.2.2021 ([3])

Marko Kilpilampi. Anita Näslindh-Ylispangar jäljittää esikoisromaanissaan Iittalan junaturman kauaskantoisia seurauksia. Kulttuuritähdet 09.02.2021 ([4])

Tuomo Väliaho. Öinen liekkimeri. Keskellä öistä talvimaisemaa tapahtui järkyttävä onnettomuus maaliskuussa 1940. Liekkimeressä kuoli myös 15 helsinkiläislasta. Helsingin Sanomat 27.2.2021 ([5])