Juho Kusti Paasikivi

Kohteesta Häme-Wiki
Share/Save/Bookmark
Loikkaa:valikkoon, hakuun

Juho Kusti Paasikivi (Johan Gustav Hellsten) syntyi Kosken Huljalan kylässä 27.11.1870 ja kuoli Helsingissä 14.12.1956. Hänen vanhempansa olivat tamperelainen kauppiaspariskunta Johan August Hellsten ja Karolina Wilhelmiina (os. Selin), ja Juho oli heidän ainoa poikansa. Paasikivi oli suomalainen poliitikko, pankinjohtaja ja diplomaatti, kolmen hallituksen pääministeri ja Suomen tasavallan seitsemäs presidentti vuosina 1946–1956. Paasikiven ensimmäinen puoliso oli Anna Matilda Forsman (vuosina 1897–1931), toinen Allina (Alli) Valve (vuosina 1934–1956). Lapset olivat Annikki (1898–1950), Wellamo (1900–1966), Juhani (1901–1942) ja Varma (1903–1941).

Lyseolainen

Paasikivi menetti nelivuotiaana äitinsä ja isänsäkin 13-vuotiaana. Hänen tätinsä Kaisa Hagman tuli hänen huoltajakseen. Juho kävi kansakoulun Hollolassa ja isä lähetti hänet Hämeenlinnaan oppikouluun. Lyseon lukiolaisena, vuonna 1887 hän suomensi  sukunimensä Paasikiveksi ajan suomalaisuusaatteen mukaisesti. Lyseon kuuluisia opiskelijoita olivat myös Jean Sibelius ja Eino Leino. Juho Paasikivi osoittautui hyvin lahjakkaaksi ja hyvämuistiseksi ja oli luokkansa priimus. Hän soitti erinomaisesti viulua, johti konventin kuoroa ja oli hyvä voimistelija. Ylioppilastutkinnon Paasikivi suoritti vuonna 1890 erinomaisin arvosanoin, ja tutkintoon kuuluivat myös kaikki ylimääräiset kielet.

Yliopistoon

Yliopistossa Paasikivi valmistui kahdessa vuodessa filosofian kandidaatiksi pääaineenaan Venäjän historia, kieli ja kirjallisuus. Hän opiskeli myös Suomen ja Pohjoismaiden historiaa. Sen jälkeen Paaiskivi luki lakia ja valmistui molempien oikeuksien tohtoriksi vuonna 1901. Hän puhui sujuvasti viittä eri kieltä: venäjää, ruotsia, ranskaa, saksaa ja latinaa. Opiskelujensa ohessa hän oli aktiivinen osakuntalainen, Uuden Suomettaren kirjoittaja, käräjäoikeusavustaja, Pellervo-Seuran lainopillisena sihteerinä, nimismiehenä j.n.e.

Eduskuntaan

Paasikivi valittiin eduskuntaan vuonna 1907. Senaattoriksi hän nousi vuonna 1908; hänet valittiin Hjeltin senaattiin valtiovaraintoimituskunnan päälliköksi eli niin sanotuksi finanssisenaattoriksi. Hänen tärkeimmäksi talouspoliittiseksi kysymyksekseen nousi ulkomaisen lainan hankkiminen Suomen menojen kattamiseksi. Suomen itsenäistymisen aikoihin Paasikivi kuului monarkian kannattajiin. Hän liittyi Suomalaisen puolueen seuraajaksi vuonna 1918 perustettuun Kokoomukseen. Suomeen valittiin kuningas, mutta Saksan hävittyä ensimmäisen maailmansodan Paasikiven hallitus erosi ja Suomi alkoi ajautua kohti tasavaltaa. Juho Paasikivi toimi rauhanneuvottelijana 1920-, 1930- ja 1940-luvuilla moneen otteeseen. Hän oli myös kolmen hallituksen pääministeri.

Presidentiksi

Vuonna 1946 presidentti Mannerheim erosi virastaan, jolloin Paasikivi valittiin hänen paikalleen loppukaudeksi. Normaaleja valitsijamiesvaaleja ei pidetty, vaan vaalin suoritti eduskunta poikkeuslailla. Paasikivi voitti vuonna 1950 presidentinvaalit ylivoimaisesti. Hän avasi Helsingin olympialaiset vuonna 1952, ja niistä olympialaisista on muistoja Hämeenlinnan Ahvenistolla.

Juho Kusti Paasikivi muistetaan erityisesti Suomen idän suhteissa poliittisen realismin painottajana ja Suomen sotien jälkeisen ulkopolitiikan eli "Paasikiven linjan" luojana. Vuonna 1958 Jan-Magnus Janssonin johdolla perustettu Paasikivi-seura pyrkii vaalimaan Paasikiven poliittista perintöä ja tekemään tunnetuksi sen mukaista puolueettomuuspolitiikkaa. Paasikivi-seuran alajaosto toimii myös Hämeenlinnassa. 

Juho Kusti Paasikivi julkaisi useita muistelmateoksia muun muassa sortovuosilta. Hän kirjoitti myös Toimintani Moskovassa ja Suomessa 1939-1941 ja julkaisi puhekokoelman Paasikiven linja. Paasikiven päiväkirjat valaisivat lisää suurmiehen henkilökuvaa.

Hämeenlinnan kaupunki on antanut Vanajan rantaa sivuavan monikaistaisen ohitustien nimeksi Paasikiventie. Hänen muistolaattansa on Hämeenlinnan lyseon seinällä.

Lähteet

Hämeenlinnalaisia 1639 - 1989. Hämeenlinna 1989. ISBN 952-90045-2-4

http://goo.gl/C9eeC