Hyppää sisältöön

Josias Selin

Kohteesta Häme-Wiki
Share/Save/Bookmark
Loikkaa:valikkoon, hakuun

Hämeenlinnan kaupungin viimeinen Ruotsin vallan aikainen pormestari oli varatuomari Josias Selin (1768 - 1819). Hän oli lähtöisin turkulaisesta porvarissuvusta. Ennen Hämeenlinnaan tuloaan Selin ehti toimia kruununvoutina Ahvenanmaalla (1788 - 1790) ja hovioikeuden auskultanttina (1792) Turussa. Ensimmäinen virka Hämeenlinnassa oli varalääninsihteerinä (1793 - 1795) ja hän oli myös maanjako-oikeuden esimies useissa Hämeen pitäjissä.

Hämeenlinnan pormestarin virkaan Josias Selin sai valtakirjan maaherra Johan Henrik Munckilta vuonna 1801 ja oli tässä virassa kuolemaansa asti, siis myös Venäjän vallan aikana.

Hämeenlinnan kaupungin ja valtion virkamiesten lähinnä maaherran suhteet eivät olleet Ruotsin vallan viimeisinä vuosina järin lämpimät. Edellisen pormestarin maaherra oli erottanut. Selin tuli virkaan virkaa tekevänä pormestarina 1798, mutta hän halusi jo puolen vuoden jälkeen jättää tehtävän, mutta ei saanut siihen lupaa, kun ketään muutakaan ei ollut tulossa virkaa hoitamaan.

Sen kummemmin pormestari kuin kaupungin raatimiehetkään (nyk. kaupunginhallituksen jäsenet) eivät olleet tyytyväisiä suureen työmäärään ja mitättömään palkkaan tai palkkioihin, mitä he työstään saivat. Kaupungin verotulot olivat vähäiset ja nekin menivät enimmäkseen valtion pohjattomaan kassaan, eikä valtio suostunut maksamaan veroista asianmukaisia palkkoja. Kaupunkia vain kehotettiin vaurastumaan niin paljon, että kunnon palkat pystyttäisiin maksamaan. Pormestari sai näin ollen vain puolet palkasta, mitä muualla maksettiin. Näin oli Ruotsi vallan loppuun asti.

Koska palkka 25 riikintaaleria oli kuluihin nähden riittämätön, ja koska Selin ei itse toiminut porvarina esim. kauppiaana kaupungissa, hänen täytyi hankkia sivuansioita selvitäkseen. Luontaisetuja pormestarilla toki oli. Hänen käytössään oli Samojan torppa, puutarhamaata (2,25 ha), peltoa (0,5 ha) ja niittyä (2 ha). Talonpoikien kaupungille maksamista siltakapoista hän sai osansa 20 tynnyriä eli noin 30 hl.

Eikä Ruotsin valtio - kuningas Kustaa IV Aadolfia myöten - muutenkaan tehnyt pormestarin ja raatimiesten elämää helpoksi. Raatihuoneeseen ei kuulunut rahoja, vaikka kuningas oli itse ne vuonna 1802 luvannut käydessään Parolassa. Maistraatti joutuikin kokoontumaan pormestari Selinin kotona ja vuokratiloissa. Vesiperä tuli myös neuvotteluissa maaherran kanssa.

Vuonna 1803 maaherra Juhana Henrik Munck lähetti maistraatille pitkän memoriaalin, jossa hän vaati suurimmaksi osaksi perusteettomasti kaupungilta koko joukon toimia tehtäväksi. Pormestari Selin kumosi kohta kohdalta suuren osan Munckin väitteistä, miten asioita oli hoidettu tai pitäisi kaupungissa hoitaa. Välit valtion ja kaupungin välillä olivat siten entistä huonommat. Maaherra halusi lisäksi henkilökohtaisesti valvoa, miten maistraatti ja raastuvanoikeus kaupungissa toimivat.

Kun valta maaliskuussa 1808 vaihtui, tapahtui sen suhteellisen kivuttomasti ja kitkattomasti, vaikkakin ristiriitoja aiheutti suuren sotilasjoukon oleskelu ja majailu kaupungissa, mihin oli kuitenkin Ruotsin vallan aikana totuttu. Olihan Hämeenlinna varuskuntakaupunki ja Hämeen jääkärirykmentin harjoituksia pidettiin säännöllisesti Parolassa, jolloin porvarit olivat velvoitettuja majoittamaan koteihinsa upseereita ja aliupseereita sekä kuljettamaan heitä paikasta toiseen.

Jo muutaman päivän päästä venäläisten kaupunkiin tulon jälkeen pormestari Selin lähetti komentaja Buxhövdenille kirjeen, jossa hän valitti, miten upseerit vaativat häneltä muonaa itselleen ja hevosilleen sekä kyytejä paikasta toiseen. Suomen armeija oli vienyt mennessään suurimman osan muonasta ja hevosista, joten niistä oli tuolloin varmastikin pulaa, eikä myöskään tavanomaisia kyytejä pystytty aina järjestämään niin kuin tapana oli.

Lähteitä

Josias Selin. Geni ([1])

Ylioppilasmatrikkeli 1640–1852. Helsingin yliopisto ([2])