Johan Reinhold Munck

Kohteesta Häme-Wiki
Share/Save/Bookmark
Loikkaa:valikkoon, hakuun

Jalkaväenkenraali, vapaaherra Johan Reinhold Munck syntyi vuonna 1795 Hämeenlinnassa ja kuoli vuonna 1865 Hausjärvellä Erkylän kartanossa. Hänen isänsä oli Uudenmaan ja Hämeen läänin maaherra, vapaaherra Johan Henrik Munck (1748 – 1817), joka omisti Janakkalassa Hyvikkälän kartanon. Hänen äitinsä oli vapaaherratar Catarina Sofia Fleming af Liebelitz, joka syntyi vuonna 1769 Louhisaaren kartanossa Askaisissa ja kuoli vuonna 1823 Hämeenlinnassa.

Johan Reinhold Munckin puolisot olivat: 1. vapaaherratar Wendela Charlotta Wilhelmina von Willebrand (1821 – 1844), 2. Wilhelmina Margareta von Kraemer, joka syntyi vuonna 1826 Porkkalan kartanossa Lammilla ja kuoli vuonna 1889 Erkylän kartanossa. Toisen puolison isä oli Lammin Vanhankartanon eli Gammelgårdin omistaja Otto Didrik von Kraemer ja äiti Rosalie Wilhelmina Uggla. Munckin lapset olivat: Nikolai Adolf Reinhold (1842 – 1877), Wilhelmina Sofia Charlotta (1848 – 1922), Anna Maria Lovisa (1850 – 1902), Erkylän perintötilan omistaja Alexander Carl Otto (1853 – 1927), Otto Anders Johan (1859 – 1885).

Sotilasura

Johan Reinhold Munck opiskeli Haapaniemen sotakoulussa Rantasalmella vuosina 1807 – 1808. Hän kirjoitti ylioppilaaksi vuonna 1812. Munck määrättiin aliluutnanttina palvelukseen 2. Suomen jääkärirykmenttiin vuonna 1812 ja nimitettiin rykmentin adjutantiksi samana vuonna. Hän osallistui vuonna 1814 sotaan Ranskaa vastaan ja oli mukana Pariisin valloituksessa. Hän sai ylennyksen luutnantiksi seuraavana vuonna ja siirrettiin Henkivartioväen Paavalin krenatöörirykmenttiin vuonna 1816.
Ruotsin ritarihuoneen vapaaherrallinen Munck -suku merkittiin vuonna 1818 Suomen ritarihuoneeseen vapaaherrallisena sukuna.

Päästyään ylenemisessään everstiluutnantiksi vuonna 1827 Munck osallistui Henkivartioväen Paavalin krenatöörirykmentin mukana Turkin sotaan vuosina 1828 - 1829 ja kunnostautui Varnan piiritystaisteluissa. Everstinä hän palveli seuraavana vuonna pataljoonankomentajana Henkivartioväen Paavalin rykmentissä ja tutustui Aleksanteri II:een. Kenraalimajurina hänet nimitettiin vuonna 1839 Henkivartioväen Preobraženskojen rykmentin komentajaksi, josta hän erosi kuitenkin vuonna 1843 jouduttuaan epäsuosioon humaanien koulutusmetodiensa vuoksi. Munck nimitettiin vuonna 1843 Suomen kadettikoulun johtajaksi. Toimessaan hän painotti keskinäistä luottamusta ja oppilaiden omaa vastuuta ja sai sekä oppilaiden että opettajiston lämpimän kunnioituksen. Munck ylennettiin kenraaliluutnantiksi vuonna 1848.

Kenraali ja varakansleri

Keisari Nikolai I:n kuoltua Munck nimitettiin vuonna 1855 Helsinkiin Aleksanterin yliopiston varakansleriksi, ja hän hoiti virkaa kuolemaansa asti. Varakanslerina hänen ensimmäisiä toimenpiteitään oli J. V. Snellmanin nimittäminen siveysopin ja tieteiden järjestelmän professoriksi vuonna 1856. Munck ei hyväksynyt kenraalikuvernööri F.W.R. Bergin vakoilujärjestelmää, ja hän joutuikin usein kahnauksiin tämän kanssa. Ylioppilaiden tempaukset, puheet ja katumellakat eivät olleet omiaan parantamaan suhteita. Keisari Aleksanteri II:n Munckia kohtaan osoittama arvonanto estivät kuitenkin pahemmat seuraukset. Munck ylennettiin jalkaväenkenraaliksi vuonna 1862.

Kenraali Munck oli erittäin arvostettu ja pidetty henkilö, joten hänellä oli useita luottamustehtäviä. Hän toimi vuosina 1856 - 1865 Raamattuseuran puheenjohtajana, ja vuonna 1857 hänet kutsuttiin Suomen Tiedeseuran kunniajäseneksi. Johan Reinhold Munck osallistui valtiopäiville vapaaherrallisen sukunsa edustajana vuosina 1863 - 1864. Munck oli myös Suomen ritarihuoneen johtokunnan puheenjohtajana.

Kartanonisäntä ja kasvattaja

Vuonna 1843 tultuaan Suomen kadettikoulun johtajaksi  Munck osti kenraali Gustaf Adolf Ehrnroothilta 1400-luvulta peräisin olevan Erkylän kartanon Hausjärvellä. Hän uudisti kartanon maanviljelystä muun muassa kiertoviljelyjärjestelmällä, perusti alustalaisten ja kylän muillekin lapsille Suomen ensimmäisen kansakoulun vuonna 1856. Tämä ns. Eskon koulu toteutti Munckin Pietarissa omaksuman Pestalozzi-aatteen opetusmenetelmiä. Johan Reinhold Munckin mielestä jokaiselle lapselle tuli taata kykyjensä mukainen koulutus, jonka lähtökohta oli kristillissiveellinen jalostaminen. Sen mukana syntyisi hyvä yhteiskuntajärjestelmä. Munck lahjoitti koululleen talon, opetusvälineet ja oppilaille ateriat. Johan Reinhold Munck vietti Erkylän kartanossa viimeiset elinvuotensa.

Lähteet

Hämeenlinnalaisia 1639 - 1989. Hämeenlinna 1989. ISBN 952-90045-2-4

http://goo.gl/Xi9FL

Keskitalo, Oiva: Hausjärven historia. Hämeenlinna 1964