Ida Aalberg

Kohteesta Häme-Wiki
Share/Save/Bookmark
Loikkaa:valikkoon, hakuun

Ida Aalberg syntyi 4.12.1857 Janakkalan Leppäkosken kartanon sivurakennuksessa ja kuoli 17.1.1915 Pietarissa. Hänen vanhempansa olivat kartanon renki, sittemmin ratamestari Antti Ahlberg ja Agneta Charlotta Lindroos, joka oli toiminut aikaisemmin taloudenhoitajana. Ida Aalberg oli aikansa huomattavin ja kansainvälisesti tunnetuin näyttelijä Suomessa. Hänen ensimmäinen puolisonsa oli fennomaani Lauri Kivekäs (1852–1893) ja toinen pietarilainen vapaaherra Alexander von Uexküll-Gyllenband (1864–1923). Ida Aalbergin lapsuudenkoti Janakkalassa, entinen ratamestarin talo, on suojeltu ja toimii museona.

Teatteriin!

Ahlbergien seitsemästä lapsesta viisi kasvoi aikuiseksi. Idan neljä veljeä kävivät koulua ja valmistuivat hyviin ammatteihin, Ida sai käydä koulua kaikkiaan kuusi vuotta, mikä oli paremmin kuin säätyläistyttöjen koulutus tuona aikana. Hän sai myös yksityisesti säätyläistytön käytöskoulutusta, ja hänen ruotsin- ja saksankielentaitonsa auttoivat häntä myöhemmin näyttelijäntyössä ulkomailla.

Ensimmäisen kerran Ida Aalberg esiintyi näyttämöllä 1874 Janakkalan Leppäkosken Sipilän talossa järjestetyissä iltahuveissa, kun Janakkalassa joululomaansa viettäneet ylioppilaat pyysivät häntä esiintymään heidän kanssaan. Esitykset Leppäkosken Sipilän talon iltahuveissa onnistuivat hyvin. Niiden ansiosta Ida karkasi kotoaan ja matkusti Hämeenlinnaan, kun Suomalainen Teatteriin saapui sinne kiertueelle. Teatterin perustaja Kaarlo Bergbom valitsi hänet teatterin näyttelijäksi Idan täytettyä 17 vuotta.Kiinnostus teatteria kohtaan kasvoi niin suureksi, että kun Suomalainen Teatteri samana vuonna kiertueellaan saapui esiintymään lähiseuduille, 16-vuotias Ida karkasi kotoaan ja matkusti Hämeenlinnaan liittyäkseen seurueeseen. Teatterin perustaja Kaarlo Bergbom valitsi hänet teatterin näyttelijäksi. Ensimmäisinä vuosinaan Suomalaisessa Teatterissa vuosina 1874 - 1877 Ida Aalberg näytteli useita pieniä rooleja eri näytelmissä sekä toimi avustajana oopperaesityksissä. Vasta menestys Boriskana unkarilaisessa näytelmässä Kylän heittiö vuonna 1877 herätti yleisön mielenkiinnon. Vuosina 1878 ja 1880 Aalberg opiskeli näyttelemistä Dresdenissä kuuluisan saksalaisen näyttelijättären Marie Niemann-Seebachin oppilaana. Aalbergin Saksassa oppima tähtiteatterille ominainen paatoksellinen suuri tyyli ei koskaan kokonaan hävinnyt hänen näyttelijäntyöstään. Myöhemmin hän tosin kehitti tyyliään enemmän ibseniläisen realismin suuntaan ja otti vaikutteita Sarah Bernhardtin ja Eleonore Dusen tyylistä.

Näyttelijäntyö

Ida Aalberg teki lupaavia rooleja Helsingissä Bergbomin johtamassa Suomalaisessa teatterissa. Hän vieraili Budapestissa Kylän heittiön suomalaisena Boriskana ja sai valtaisan menestyksen, josta tieto kiiri pian Suomeen, mikä vahvisti Aalbergin asemaa paitsi näyttelijänä myös eräänlaisena kansallisena aarteena. Kiistattoman läpimurtonsa Suomalaisessa Teatterissa Aalberg saavutti samana vuonna 1880 Henrik Ibsenin Nukkekodin Noorana. Esitys sai Helsingissä aikaan todellisen Noora-kuumeen, ja se oli voitto myös Suomalaisen Teatterin uudelle näyttelemistyylille. Aalbergin suoritusta pidettiin kiitettävänä esimerkkinä tästä uudesta "realistisesta" näyttelemisestä, jossa pääpaino oli puheen luonnollisuudella ja elävyydellä raskaan paatoksen sijaan. Kaarlo Bergbomin johtama Suomalaisen Teatterin taso nousi Aalbergin vanavedessä, sillä tämän nimiin tuli suuri määrä maailmankirjallisuuden klassikoiden suomenkielisiä ensiesityksiä.

Ida Aalberg erosi Suomalaisesta Teatterista vuonna 1883 saavutettuaan vakiintuneen aseman näyttelijänä. Pitkää opintomatkaa Pariisiin vuosina 1883 - 1884 seurasi lukuisia ulkomaanvierailuja. Vaikka hän vieraili Helsingissä lähes joka vuosi, hän saavutti huomattavaa menestystä myös muualla ja 1885 - 1887 Aalberg näytteli pääosin ulkomailla, mm. Skandinavian maissa, Saksassa ja Unkarissa. Aalbergin avioliittoa tunnetun fennomaanin Lauri Kivekkään kanssa 1887 tervehdittiin suomalaismielisissä piireissä suurella riemulla, sillä näyttelijän toivottiin asettuvan avioliiton myötä pysyvästi Helsinkiin. Suomalaisessa Teatterissa nähtiinkin 1887 - 1889 joukko Aalbergin uusia roolitöitä muun muassa Schillerin Orleansin neitsyt, V. Sardoun Cyprienne, Shakespearen Desdemona sekä jatkoa Aalbergin Ibsen-tulkinnoille. Lauri Kivekäs kuoli maaliskuussa 1893. Samoihin aikoihin teatterin ilmaisu muuttui yhä realistisempaan suuntaan, jolloin Aalbergin oli vaikeaa löytää omaan paikkaansa. Myös lopullinen kansainvälinen läpimurto jäi saavuttamatta. Syksyllä189 Ida Aalberg kokosi ympärilleen ryhmän näyttelijöitä aloittaen omaa nimeään kantavan suomenkielisen kiertueen, jonka ohjelmistossa oli muun muassa Minna Canthin uusi näytelmä Sylvi. Jo seuraavana vuonna 1894 Aalberg solmi toisen avioliittonsa pietarilaisen vapaaherra Alexander von Uexküll-Gyllenbandin kanssa. Pian häiden jälkeen Aalberg lähti Harald Molanderin järjestämälle ruotsinkieliselle kiertueelle Skandinaviaan, missä erityisesti A. Dumas nuoremman Kamelianaisen esitys sai hyvät arvostelut. Viimeiset pitkät kiertueensa Aalberg teki 1900-luvun alussa. 1904 - 1905 saksankielinen Tournée Ida Aalberg sai kiittävät arvostelut Riiassa, Pietarissa ja Moskovassa, ja vielä 1907 Aalberg vieraili toisen kerran Unkarissa.

Suomalainen Teatteri oli muuttanut nimensä Suomen Kansallisteatteriksi 1902 uuden teatteritalon valmistuessa. Sen johtaminen kiinnosti Ida Aalbergia ilmeisesti jo 1907, mutta ohjaaja-näyttelijäksi eli käytännössä apulaisjohtajaksi hänet kiinnitettiin vasta 1909. Ohjaajana Aalberg ei kuitenkaan menestynyt, ja toisena vuotenaan Kansallisteatterissa hän toimi enää vain näyttelijänä. Lopulta hänen sopimuksensa teatterin kanssa irtisanottiin ja se aiheutti aikansa kulttuuriskandaalin. Hän vietti 40-vuotistaiteilijajuhlaansa vuonna 1914. Ida Aalberg kuoli äkillisesti vuonna 1915.

Ida Aalberg oli suomenkielisen teatterin ensimmäinen todellinen tähti. Hänen merkityksensä sekä Kaarlo Bergbomin johtamalle Suomalaiselle Teatterille että sitä kautta koko heräävälle suomalaiselle kulttuurille on kiistaton. Ida Aalberg saavutti poikkeuksellista menestystä myös ulkomaisilla näyttämöillä.

Lähteet