Hella Wuolijoki

Kohteesta Häme-Wiki
Share/Save/Bookmark
Loikkaa:valikkoon, hakuun

Hella Maria Wuolijoki, vuoteen 1908 Ella Maria Murrik, syntyi 22.7.1886 Helmessä, Viljandin maakunnassa Virossa, kuoli 2.2.1954 Helsingissä. Hänen vanhempansa olivat asianajaja Ernst Murrik ja Katarina Kokamägi. Hella Wuolijoki oli tunnettu suomenvirolainen poliitikko, näytelmäkirjailija, Yleisradion pääjohtaja ja liikenainen. Hän sai jatkosodan aikana elinkautisen kuritushuonetuomion, mutta vapautettiin kahden kuukauden kuluttua. Wuolijoki oli Skdl:n kansanedustaja Hämeen pohjoisesta vaalipiiristä vuosina 1946–1947. Yleisradion pääjohtajana hän toimi vuosina 1944–1949.

Suomeen

Ella Murrik valmistui ylioppilaaksi Tarton tyttökimnaasista vuonna 1904 ja muutti samana vuonna Suomeen opiskelemaan Aleksanterin (nyk. Helsingin) yliopistoon kansanrunoutta, historiaa ja venäjän kieltä ja valmistui filosofian maisteriksi vuonna 1908. Hän vaikuttui vuoden 1905 yleislakon aikana näkemänsä työväen toiminnan voiman, ja liittyi Ylioppilaiden Sosiaalidemokraattiseen Yhdistykseen samana vuonna. Samoihin aikoihin hän tapasi tulevan aviomiehensä, ylioppilassosialisti ja kansanedustaja Sulo Wuolijoen.

Vappu Tuomioja (o.s. Wuolijoki, s. 20.3.1911 Helsinki – 12.4.1998 Helsinki) Hella Wuolijoen tytär, kertoo muistelmateoksessaan "Sulo, Hella ja Vappuli" vanhempiensa tapaamisesta ja yhteenmenosta. Sulo Wuolijoki oli menossa naimisiin kesällä vuonna 1907. Häävalmistelut oli jo tehty, kun Sulo vappuna rakastui virolaiseen opiskelijatyttöön Hella Murrikiin. Häitä ei enää siinä vaiheessa voitu perua. Sulhanen astui avioon vasten tahtoaan ja antoi liittonsa häämatkan jälkeen raueta. Samana syksynä hän meni yhteen Hella Murrikin kanssa.

Hauholle

Erkki Tuomioja, Hella Wuolijoen tyttärenpoika, kertoo Hauhon kunnan 140-vuotisjuhlissa pitämässään puheessa Hellan tulosta Hauholle. Syyskuussa vuonna 1908 Hämeenlinnan asemalla odottivat kaksipyöräiset kiesit junalla Helsingistä saapuvaa nuorta morsianta viedäkseen hänet hänen appivanhempiensa omistamaan Vuolijoen kartanoon Hauholla. Appi oli tunnettu hauholainen rusthollari ja valtiopäivämies Juho Robert Wuolijoki, joka oli ollut säätyvaltiopäivien talonpoikaissäädyn suomettarelainen varapuhemies. Pojat Sulo ja Wäinö olivat  ensimmäiseen yksikamariseen eduskuntaan valittuja sosiaalidemokraattisia kansanedustajia.

Sulo Wuolijoki tutustutti nuoren Hellan Hämeeseen ja Hauhon luontoon ja ihmisiin. Sulon äiti kertoi miniälleen suvun henkilöistä ja tarinoista, mutta myös koko Hauhon kirkonkylän väki tuli vuosien myötä tutuksi. Hella Wuolijoki tallensi joidenkin ihmisten piirteitä Niskavuori-näytelmiinsä, joita hän alkoi kirjoittaa 1930-luvulla. Vuonna 1909 Hella kirjoitti isälleen Viroon elävänsä Kukkialla, perheen lomapaikassa, täydellisessä paratiisissa, jota kauniimpaa maailmassa ei voi kuvitella. Sinne Hella Wuolijoki toi myös Eino Leinon kesällä 1914, mistä molemmat Wuolijoet ovat kirjoissaan kertoneet.

Liikenainen

Hella Wuolijoesta kehittyi tarmokas kartanon emäntä ja liikenainen. Wuolijoki työskenteli vuosina 1912–1914 kirjeenvaihtajana asianajotoimistossa ja 1914–1918 edustajana eri yrityksille. Hän loi liiketoimillaan vuosina 1914–1918 mittavan omaisuuden, jonka sijoitti Marlebäckin kartanoon Iitissä ja sahatoimintaan. Hella Wuolijoki oli idänkaupan pioneereja Suomessa. Hänellä oli laajoja liiketoimia 1920- ja 1930-luvuilla Neuvostoliitossa.

Avioliitto Sulo Wuolijoen kanssa kariutui vuonna 1923.

Poliitikko

Hella Wuolijoki ei koskaan liittynyt kommunistiseen puolueeseen, eikä hänellä ollut yhteyksiä Suomen maanalaiseen kommunistiseen liikkeeseen. Hän oli enemmänkin yleishumanistinen idealisti. Wuolijoet pitivät vuoden 1918 kapinaa suurena onnettomuutena. Myöhemmin Hella Wuolijoella oli runsaasti kytköksiä Neuvostoliiton poliittiseen johtoon. Hän toimi talvisodan aikana Suomen valtion hyväksymänä rauhansovittelijana Tukholmassa. Ennen jatkosotaa Wuolijoki järjesti kartanollaan salaisen neuvottelun Väinö Tannerin ja neuvostodiplomaatti Terentjevin kanssa. Hella Wuolijoki joutui vankilaan vuosiksi 1943–1944 syytettynä maanpetoksesta ja kontakteistaan desantti Kerttu Nuortevaan ja vältti nipin napin kuolemantuomion.

Sodan jälkeen Wuolijoen poliittinen vaikutusvalta nousi; hän oli mukana kehittämässä Suomen Kansan Demokraattista Liittoa (SKDL), jonka kansanedustajana hän toimi vuosina 1946–1948.

Kirjailija

Hella Wuolijoki kirjoitti teoksia muun muassa taiteilijanimillä Juhani Tervapää ja Felix Tuli. Hänen ensimmäinen näytelmänsä oli "Talulapsed", jonka kantavana teemana oli nuoren radikaalin naisen ja vanhemman porvarillisen valtiomiehen suhde. Näytelmä kiellettiin niin Virossa kuin Suomessakin. Wuolijoen Niskavuori -näytelmät ovat saaneet Suomessa suuren suosion. Niistä on tehty elokuvia, ja Hauhon näyttämötaiteen harrastajat ry on vuosia esittänyt Niskavuori -näytelmiä. Niskavuori-sarja alkaa 1920-lukuun ajoittuvasta näytelmästä Niskavuoren naiset, joka ilmestyi vuonna 1936. Tarina jatkuu näytelmässä Niskavuoren leipä, joka ajoittuu ilmestymisvuoteensa 1938. Kolmas näytelmä, Niskavuoren nuori emäntä, ilmestyi vuonna 1940, kuvaa 1880-luvun tapahtumia. Näytelmät Niskavuoren Heta ja Entäs nyt, Niskavuori? ilmestyivät painettuina vuonna 1953. Hella Wuolijoki kirjoitti Bertolt Brechtin kanssa näytelmän Herra Puntila ja hänen renkinsä Matti.

Teokset

Muistelmateos

  • Enkä ollut vanki – tuokiokuvia vankilasta, Tammi 1944

Näytelmät

  • Talulapsed (Talon lapset) (1912)
  • Koidula (1932)
  • Minister ja kommunist (1932)
  • Laki ja järjestys (1932)
  • Kulkurivalssi (kirjoitettu salanimellä Feliks Tuli)
  • Palava maa (1936)
  • Niskavuoren naiset (1936)
  • Juurakon Hulda (1937)
  • Justiina (1937)
  • Naiset ja naamarit (1937)
  • Vihreä kulta (1938)
  • Niskavuoren leipä (1939)
  • Vastamyrkky (1939)
  • Niskavuoren nuori emäntä (1940)
  • Yliopistovuodet Helsingissä (1945)
  • Kuningas hovinarrina (1945)
  • Tuntematon tuomari (1945)
  • Häjynpuoleisia pikkunäytelmiä (1945)
  • Herra Puntila ja hänen renkinsä Matti (1948, yhdessä Bertold Brechtin kanssa Jatkosodan aikana)
  • Niskavuoren Heta (1950)
  • Entäs nyt, Niskavuori? (1953)

Lähteet

http://fi.wikipedia.org/wiki/Hella_Wuolijoki

http://areena.yle.fi/video/1655417

http://www.helsinki.fi/historiallisethumanistit/wuolijoki.html

Tuomioja, Vappu: Sulo, Hella ja Vappuli: Muistelmia vuosilta 1911-1945. Porvoo, Helsinki, Juva 1997. ISBN 951-0-22296-8