Hauhon kotiseutumuseo

Kohteesta Häme-Wiki
Share/Save/Bookmark
Loikkaa:valikkoon, hakuun

Hauhon keskiaikaisen kirkon kupeessa ja Hauhon Wanhan Raitin tuntumassa sijaitsee Hauho-Seuran ylläpitämä kotiseutumuseo, jota myös esinemuseoksi sanotaan erotukseksi Hauhon Kotkonharjulla sijaitsevasta Kotkon talomuseosta.

Esinemuseon rakennus on vanha pitäjänmakasiini, jossa Hauhon lainajyvästö aloitti toimintansa 1753. Makasiinin seinät ovat kaksinkertaiset, jolla vältettiin se, että varkaat olisivat voineet saada jyviä haltuunsa seinään poraamansa reiän kautta. Ovessa on kulkureikä kissoja varten. Vuoden 1918 tapahtumista muistuttaa makasiinin seinässä oleva kuulanreikä. Hauhon kirkolla käytiin ankaria taisteluita, ja Vihniönmäeltä ammuttu tykinkuula osui makasiinin seinään. Tiettävästi kuula on edelleen makasiinin kaksinkertaisen seinän välissä.

Museossa on talletettuna runsaasti Hauhon tapaisen maanviljelysvaltaisen pitäjän esineistöä.  Museon kruununa voidaan pitää  kappelia, johon on erilliseen tilaan  talletettu  kirkon  käytöstä poistettuja  ja varastoituja esineitä.  Kappeli on  erityisesti  leirikouluikäisten ja myös päivähoitoikäisten lasten suosikkipaikka. Kullakin esineellä on oma tarinansa, joita olen vuosien aikana haastatteluin kerännyt talteen.

Tarinoita

Kirkon rahakirstu

Ennen pankkeja ja niiden tunnuslukuja hauholaisilla oli omat keinonsa rahojen suojaamiseksi. Kirkon keskiajalta peräisin olevassa rahakirstussa on ollut kolme lukkoa. Kolme lukkoa, kolme avainta, kolmella eri ihmisellä. Kaikki kolme - kirkkoherra, kuudennusmies ja kirkkoväärrti - tarvittiin , että päästiin kirkon rahalaatikolle. Tämä keino suojasi kirkon rahoja: jos avain olisi vain kahdella henkilöllä, olisi ollut helppo sopia, että otetaan yhtä paljon. Vaan se kolmas henkilö, se jo saattaisi laverrella! On tietenkin syytä mainita, että rahavarkauksista ei merkintöjä löydy.

Niiniköysi

Hauholla kasvoi aikanaan paljon niinipuita, eli lehmuksia. Ja kasvaa tietysti vieläkin. Niinipuita hyödynnettiin suuressa määrin. Niitten kuoresta tehtiin köyttä jota käytettiin tietysti itse, mutta sitä riitti myös myyntiin, jopa vientiin. Niiniköyden valmistus loppui vähitellen, ja se johtui opettaja Kauko Honkaniemen kertoman tarinan mukaan siitä, että valtakunnassa säädettiin laki, jonka mukaan aatelismiestä hirtettäessä ei saanut hirttää niiniköyttä, koska sen  käyttämisestä kuolemaantuomitun kaulaan jäi pahat jäljet, vaan tuli käyttää hamppuköyttä!

Jalkapuu

Jalkapuussa istuminen oli paljon käytetty häpeärangaistusmuoto. Sitä käytettiin ennen aikaan rangaistuksena  mm. aviorikkomisesta, ilkivallasta, häiritsemisestä kirkkoaikana ja, kuten Kiven Seitsemän veljestä uhattiin jalkapuulla, kinkereillä käymättä jättämisestä.  Hauhollakin on varmasti ollut jalkapuu, joka oli sijoitettuna kirkonmäelle ja rangaistus toimeenpantiin kirkonmenojen aikaan, niin että kirkossakävijät voivat pilkata jalkapuuhun kytkettyjä. Myöhemmin jalkapuu- ja muutkin häpeärangaistukset poistettiin käytöstä lailla. Hauholla ei ole säilynyt tallessa alkuperäistä jalkapuuta.

 Eräs huholainen kotiseutuaktiivi kantoi huolta jalkapuun puuttumisesta. Hänen 75-vuotispäivänään pihaan ajoi toinen kotiseutuaktiivi, joka kertoi tuoneensa syntymäpäivälahjan. Autosta otettiin esille jalkapuu! Se oli vanhoista hirsistä ja sata vuotta vanhoista saranoista vuonna 2005 valmistettu. Koska saajalla ei ollut jalkapuulle käyttöä eikä oikein säilytystilojakaan, hän lahjoitti sen Hauhon murre- ja perinneyhdistykselle ja se saatiin sijoitetuksi kotiseutumuseoon, jossa se on omiaan elävöittämään museokappelin esittelyä.  Upouusi "vanha" kahdenistuttava jalkapuu on täysin toimintakunnossa, sen ovat lukuisat leirikoululaiset, päivähoitolapset ja jopa thaimaalaiset nuoret turistit museossa käydessään voineet todeta.

Salme Pohjola

Tämä artikkeli kaipaa lisää tekstiä ja tarkentamista. Auta laajentamaan artikkelia.