Hauhon kirkon kellotorni

Kohteesta Häme-Wiki
Share/Save/Bookmark
Loikkaa:valikkoon, hakuun

Kirkko tarvitsee kirkonkellot ja ne puolestaan tarvitsevat sijoituspaikan. Varhaisempina aikoina kellot oli sijoitettu asehuoneen katolle erityiseen telineeseen, josta on vieläkin jälkiä nähtävissä. Knut Drake kertoo Hauhon historian ykkösosassa, että asehuoneen yhdistäminen kellotapuliin oli Hauholla uutuus, jolla tuskin on vastinetta Suomessa.

Nykyinen kellotapuli on valmistunut vuonna 1864. Uuden kellotapulin suunnittelija oli arkkitehti August Boman jo vuonna 1856. Tapulin rakensi urakalla pykmestari Henrik Wathen Hämeenlinnasta. Työ oli valmis vuonna 1864, lopputarkastuksen teki lääninarkkitehti Carl Albert Edelfelt. Rakentaminen kesti kaksi vuotta. Tapuli edustaa uusgoottilaista tornityyppiä, joka yleistyi Suomessa laajasti 1850- ja 1860-luvuilla. Knut Drake sanoo Hauhon historiassa, että tapuli on ylimitoitettu ja mielikuvitukseton, se rikkoo kiusallisesti kirkon ja sen lähimmän ympäristön muutoin hyvin yhtenäisen kokonaisuuden. Hauholaiset lienevät enimmäkseen eri mieltä.

Tapulin rakentamiseen olivat talonpojat velvollisia osallistumaan, mm. Tuittulan Ylöstalossa on tallella kuitti, jossa tilalta on toimitettu tietty määrä rutaa ja soraa tapulityömaalle. Pitäjänmakasiinista pyydettiin lainaksi 500 tynnöriä jyviä, puolet rukiita ja puolet ohraa, myytäviksi tapulityön hyväksi. Koska säästöjä oli, niin pitäjänmakasiinitoimikunta päätti myöntää pyydetyn lainan, mutta siihen piti kuitenkin pyytää lupa korkealta esivallalta. Toisten kokousmiesten mielestä ei lupaa tarvinnut pyytää. Tällainen tieto löytyi pitäjänkokouksen pöytäkirjasta 27.1.1861 § 1. Tapulia varten tuotiin kiviä mm. Kallioportista.

Vanhan poispuretun kellotapulin myymättä jääneistä rakennusaineista tehtiin uudelle hautausmaalle leikkaushuone ja sen alle kellari. Vanha läpikäytävä myytiin tarvitseville huutokaupalla.

Meidän hauholaisten silmään kellotapuli on komea. Se on 47 metrin korkuinen, ja sieltä on kirkkaalla ilmalla huikea näköala. Sota-aikana torniin oli sijoitettu käsinpyöritettävä hälytyssireeni ilmahyökkäysten varalta. Nykyisin sireeni on Hauhon palokuntamuseossa.

Hauhon rippikoulunuoret ovat halki aikojen rippikoulunsa aikana saaneet käydä tornissa ja saavat vieläkin, vaikka muutoin torniin ei päästetä yleisöä muuta kuin erityistapauksessa. Sellainen erityistapaus sattui kesällä 2006, kun Lautsian kartanon vanha omistajasuku Schulmanit pitivät sukukokoustaan Hauholla osallistuen jumalanpalvelukseen ja tutustuen kirkkoon ja sen ympäristöön. He myös kysyivät mahdollisuutta päästä kellotorniin katsomaan, ja suntio Kari Pyykönen katsoi voivansa suostua pyyntöön. Koko seurue vanhimmasta nuorimpaan kipusi torniin ja ilahtui suuresti, kun löysi yhdestä kellosta merkinnän siitä, että kello oli heidän sukunsa silloisen päämiehen seurakunnalle lahjoittama.

Tornissa on myös pikkukello, jonka hauholaiset tarinan mukaan onnistuivat piilottamaan silloin, kun kuningas Kustaa Vaasa määräsi kaikki seurakuntien kirkonkellot annettaviksi kruunulle, jotta ne voitaisiin sulattaa kruunun sotaisiin tarpeisiin. Aikojen kuluttua pikkukello laitettiin paikalleen kellotorniin, jossa se edelleen soi sekä iloa että surua ja kuuluttaa seurakuntaa kokoon.

Teksti: Salme Pohjola

Julkaistu Hauhon joulussa 2006