Hauhon kirkko

Kohteesta Häme-Wiki
Share/Save/Bookmark
Loikkaa:valikkoon, hakuun
Hauhon kirkon kellotapuli pilkistää vanhan raitin takaa. Kuva: Jouni Lehtonen
Hauhon kirkko on pohjoisin Hämeenlinnan keskiaikaisista kirkoista. Se sijaitsee Hauhonselän rannan tuntumassa, historiallisen Sullittulan kylän - nykyisen Hauhon kirkonkylän - kumpareella, ympärillään hämäläismaisemaksi yllättävän laaja tasankoalue. Kirkon lähiympäristössä tiedetään olleen asutusta aina kansainvaellusajasta (400 - 600 jKr.) lähtien. Kirkon rakentamisajankohta on 1400- ja 1500-lukujen taitteessa, sen molemmin puolin. Kirkon puisesta edeltäjästä ei ole asiakirjatietoja, mutta sen olemassaoloa todistanee se, että seurakunta on huomattavasti nykyistä kirkkorakennusta vanhempi, "ainakin 1200-luvulta".

Kirkon rakennusmateriaalina on käytetty pääosin harmaakiviä, ovien ja ikkunoiden syvennyksissä myös tiiliä, samoin päätykolmioiden koristeluissa. Myös uskonpuhdistuksen jälkeen uudelleen rakennetussa sakaristossa ja sen 1700-luvun lopussa tehdyssä laajennusosassa on käytetty tiiliä. Alkuperäisen sakariston tiedetään Hauhollakin olleen kirkon vanhinta osaa. Kolmilaivainen kirkkosali on tähti ja ristiholvattu, satulamallinen jyrkkä katto paanuin katettu.


Puuveistokset katoliselta ajalta

Ulkonaisesti keskiaikaiset piirteensä hyvin säilyttäneen Hauhon kirkon sisäosiin on tehty vuosisatojen aikana lukuisia muutoksia. Ikkunoita on suurennettu, ovia muurattu umpeen. Katolisen ajan lukuisat sivualttarit kirusifikseineen ja pyhimysveistoksineen on poistettu. Kirkon alttari sijaitsee kuitenkin samalla paikalla, jossa jo katolisella ajalla oli kirkon pääalttari. Puisia veistoksiakin on tallella, osa kirkossa, osa museoituna eri museoihin. Katolisella ajalla joka kirkkoon kuului ainakin yksi Jeesuksen äidille Marialle vihityn alttarin koristeena ollut madonnaveistos. Hauhollakin on oma madonnansa, joka on ajoitettu 1400-luvun puolivälin tienoilla tehdyksi. Kirkon muita puuveistoksia ovat mm. "Pyhä Anna itse kolmantena" sekä Johannes evangelista (eri henkilö kuin Johannes Kastaja) ja Pyhä Stefanus sekä pohjoismaiden suosituimpiin pyhimyksiin kuulunut Pyhä Olavi. Norjan kansallispyhimystä Pyhää Olavia esittävä tamminen veistos on ajoitettu vuosiin 1325-1350.

Asehuoneessa paratiisin käärme

Kuva: Metropolia ammattikorkeakoulu, konservoinnin koulutusohjelma, HIK06S
Hauhon kirkon esineistä museoihin on siirretty mm. erittäin arvokas keskiaikainen kalkki ja pateeni sekä kolmimastoinen espanjalaista galleoni-tyyppiä edustava votiivilaiva 1600-luvulta. Kirkon katossa on toisinto alkuperäisestä Kansallismuseoon siirretystä laivasta. Tointaan kirkossa edelleen hoitaa arvelujen mukaan 1600-luvulta peräisin oleva vaivaisukko Bartimeus. Se on pitkän ikänsä aikana kokenut kovia; isovihan aikana 1713 mm. kirkkoon murtautunut venäläisten miehittäjien joukko löi sen päähän miekalla vieläkin näkyvissä olevia viiltoja.
Hauska, joskin samalla hieman pelottavakin esine on vastikään konservoitu ja kirkon asehuoneen vitriiniin näytteille asetettu "paratiisin käärme". Esineen alkuperästä tiedetään vain vähän: käärme siirrettiin kirkosta tapuliin joskus 1800-luvulla ja 1950-luvulla edelleen kotiseutuyhdistys Hauho-Seuran museoon. Käärmeen rakenteen perusteella sen oletetaan olleen kietoutuneena pylvääseen. Voi olla, että se on aikanaan ollut osa nykyistä saarnastuolia edeltäneen saarnastuolin edeltäjän kattokoristelua.

Kirkon ympäristö

Hauhon kirkko on Johannes Kastajalle pyhitetty, hauholaisten omaa kirkkopyhää, "Johannesta" vietetäänkin juhannuksena. Uusgoottilainen kellotapuli muurattiin tiilestä 1864 (A. Boman). Kirkkomaata ympäröivä harmaakiviaita on vuodelta 1794. Kirkon pihassa on Vuoden 1918 Sankari-patsas.

Hauhon kirkon ympäristö on eräs maamme parhaiten säilyneitä kirkonkyläkokonaisuuksia kapeine raitteineen ja vanhoine rakennuksineen. Alue on erittäin tiheään rakennettu Kirkonkylänlahdesta nousevalle rinteelle. Rakennuskanta muodostuu muutamasta talonpoikaistilasta sekä pienimittakaavaisesta tilattoman väestön asutuksesta, joka on syntynyt pääasiassa 1700- ja 1800-luvuilla. Lähellä kirkkoa sijaitsee myös Hauhotalo.

Kirkkoherranpappila

Kirkkoherranpappila on sijainnut samalla paikalla keskiajalta lähtien. Uusklassillinen puinen päärakennus on vuodelta 1840 (A.F. Granstedt). Rakennusta on jatkettu 1901 toisesta päästä matalammalla osalla. Pappilarakennuksesta laskeutuu rantaan laaja puutarha. Virkataloon kuuluvat lisäksi vuokraajan asuintupa vuodelta 1904, vilja-aitta sekä 1700-luvun lopulla rakennettu paririihi viereisellä Kotkon luonnonsuojelualueella.

Lähteet