Hattulan pappila

Kohteesta Häme-Wiki
Share/Save/Bookmark
Loikkaa:valikkoon, hakuun

Hattulan vanha kirkkoherranpappila

Hattulan pappila taustallaan uusi kirkko

Hattulan keskiaikaan periytyvä kirkkoherranpappilan tontti ja rakennuskanta sijaitsevat Pappilanniemellä, jonka erottaa Mierolan kantakylästä Pappilansalmi. Itse Pappilanniemi on savi- ja hiesualueiden ympäröimä moreenimäki. Pappilan maat on nykyään pilkottu pieniksi tiloiksi, joista kerrostalorakentamiselta ovat säästyneet vain vanhan pappilan päärakennuksen ja navetan ympäristö. Kerrostalojen ja em. rakennusten väleissä sijaitsevat tiet, pysäköintipaikat ja nurmikentät. Sekä pappilan päärakennus että navetta ovat nykyään yksityisomistuksessa.

Pappilan historiaa

Hattulan seurakunta mainitaan asiakirjalähteissä ensimmäisen kerran 1300-luvun alussa. Ensimmäinen maininta Hattulan kirkkoherrasta, herra Eskilistä, on vuodelta 1331 ja koskee tätä hieman aikaisempaa ajankohtaa, vuotta 1318. Hattula on yksi niistä harvoista seurakunnista, joista on säilynyt pappilan perustamista kuvaava keskiaikainen asiakirja. Vuonna 1405 ”kuninkaan tuomion haltija Erik” ja Itä-Suomen laamanni Klaus Fleming vahvistivat piispa Johannes III Westfalin ja Hattulan kirkkoherra Johannes Eerikinpojan tekemän kaupan Mierolan kylästä, josta oli ostettu pappilaa varten tarvittavat pellot, niityt, metsät, myllynpaikat ja kalavedet 100 markalla. Kauppa aiheutti seuraavina vuosisatoina pitkiä riitoja siihen tyytymättömien Mierolan asukkaiden kanssa. Ensimmäinen pappilan rakennuskantaa koskeva maininta on vuodelta 1583, jolloin riideltiin yhden pappilan ulkorakennuksen kunnostuksesta. Pappilan päärakennus arvokkaine irtaimistoineen paloi vuonna 1686. Irtaimistoon mainitaan kuuluneen mm. kahdeksan uutta katossänkyä, saman verran käsinojallisia tuoleja sekä koristeupotuksin somistettu kulmakaappi. Isovihan aikana pappila hävitettiin toistamiseen. Tällöin mainitaan kaikki rakennukset poltetuiksi. 

Vuoden 1737 seurakuntatarkastuksesta ilmenee, että uusi pappila oli saatu vihdoin valmiiksi. Seuraava pappila valmistui vuonna 1786, vanha pappilarakennus jätettiin tuolloin toistaiseksi paikalleen. Uuden päärakennuksen kooksi tiedetään 30x15 kyynärää ja siihen päätettiin tehdä myös ikkunat sekä taitekatto. Keittiötä lukuun ottamatta kaikkiin huoneisiin tehtiin kaksinkertaiset lattiat. 1800-luvun alkupuolella pappila korjauksien lisäksi maalattiin ulkopuolelta, myös pappilan ulkorakennukset saivat tuolloin punaisen värin. Viimeisin pappilan päärakennus valmistui vuonna 1865. Siihen tuli yhdeksän huonetta, keittiö, eteinen ja ruokailuhuone, kaksinkertaiset ikkunat ja kaakeliuunit. 1930-luvulla pappilaan rakennettiin kookas, punatiilinen navetta. 1950-luvulla Hattulan kunta osti pappilan tilan mielisairaalaa varten, ja uusi pappila rakennettiin Hurttalaan, vanha kirkon läheisyyteen. 
Hattulan pappilan rakennuskanta vuoden 1773 kartalla
Hattulan pappila

Pappilan sijainti vanhojen karttojen perusteella

Hattulan pappilan sijainti on kuvattu jo Hämeenlinnan seudun kartassa vuonna 1650. Tässä pappila on merkitty summittaisesti pisteellä keskelle Pappilanniemeä. Vuoden 1773 kartasta (Kansallisarkisto H 10 1/9-21). selviää, että tonttimaa sijaitsi niemen pohjoisreunassa, lähellä rantaa. Kartalle on merkitty viisi rakennusta, joista yksi tien vierellä, neljä muuta enemmän ryhmänä sen päässä. Ainakin yhteen ryhmän taloista näyttäisi kuvatun kaksi savupiippua. Karttojen päällekkäisanalyysin mukaan neljän talon ryhmä olisi sijainnut samalla paikalla kuin myöhempi miespiha. 

Hattulan pappilatontti on muinaisjäännös

Hattulan vanhan kirkkoherranpappilan tontti on muiden Suomen keskiaikaisten pappilatonttien tapaan kokonaisuudessaan rauhoitettu muinaisjäännös. Syksyllä 2012 tehdyssä arkeologisessa tarkastuksessa voitiin todeta, että pappilatontilla saattaa sijaita jäännöksiä vanhoista rakennusvaiheista, mutta uudemmat täyttömaakerrokset ovat peittäneet ne osin metrin tai kahdenkin syvyyteen. Tiedetään, että pappilan pihapiirissä oli kivijalkaan muurattu kellari, joka peitettiin 1950-luvulla, ja joka on edelleen olemassa maan alla. Pappilanniemellä sijaitsee myös rautakautisia muinaisjäännöksiä: mahdollinen polttokalmisto, kuppikivi ja röykkiö. Röykkiöstä on aikanaan löytynyt rautakautista keramiikkaa.

Kirjallisuus ja arkistolähteet

Mäntylä, Eero 1976. Hattulan historia. Hämeenlinna.

Ojanen, Eero 1999. Ristin tiellä 750 vuotta. Hattulan seurakunnan historia.Hämeenlinna.

Pellinen, Hanna-Maria 2013. Kanta-Hämeen keskiaikaiset pappilat. Hauhon, Hattulan, Janakkalan, Lammin, Tammelan ja Vanajan sekä Urjalan pappilatonttien arkeologinen inventointi 24.7.-30.11.2012. Raportti Turun yliopiston arkeologian oppiaineen arkistossa.