Hakoisten linna

Kohteesta Häme-Wiki
Share/Save/Bookmark
Loikkaa:valikkoon, hakuun
Hakoisten linna Magnus on Wrightin kuvaamana.
Kartta Hakoisten linnavuoren opastetaulussa. Kuva:Ari Stenberg.

Hakoisten linna eli Hakoisten linnavuori sijaitsee Janakkalan kunnassa, Kanta-Hämeessä ja Kernaalanjärven rannan läheisyydessä. Se näkyy erittäin hyvin sekä nykyiselle valtatie 3:lle että vanhalle tielle 130.

Tämä alavasta ympäröivästä maaseudusta kohoava jyrkkäseinäinen kallio lienee tarjonnut ikimuistoisista ajoista lähtien turvapaikan alueen asukkaille. Se on varmuudella toiminut myös kulkureittien risteyspaikan vartijana. Linnan nykyiset rauniot ovat peräisin keskiajan alupuolelta, mahdollisesti 1200-luvulta.

Sijainti

Hakoisten linna sijaitsee korkeahkon alavasta mäestä esiin työntyvän vuoren huipulla. Tämä vuori sijaitsee melko hyvien vesiyhteyksien varrella. Läheinen Kernaalanjärvi on yksi Kokemäenjoen vesistön eteläisen latvan kokoojajärvistä, joka laskee Hiidenjokea pitkin Vanajaveteen ja siitä edelleen Pyhäjärveen Pohjois-Hämeessä ja sitten Kokemäenjokea pitkin Pohjanlahteen. Näin ollen hyvin pienet kannakset ja niiden ylittäminen mahdollistavat myös siirtymisen Suomenlahteen laskeviin jokiin. Näin alueelle on ollut helppo tulla niin etelästä kuin pohjoisestakin.

Vanajaveden vesistön pinnanlasku Lempäälän koskien 1800-luvun puolivälissä tapahtuneiden perkauksen yhteydessä on saanut rantaviivan siirtymään kauemmaksi itse linnavuoresta, joka siis aiemmin on ollut lähellä järveä.

Linnavuoren huippu kohoaa nykyisin noin 63 metriä Kernaalanjärven pinnan yläpuolelle ja noin 140 metriä merenpinnan yläpuolelle. Varsinaisen linnavuoren vieressä ovat Hakoisten kartanon (ruotsiksi. Haga gård) rakennukset sekä viljelysmaat, jotka lienevät hyvin vanhaa maanviljelyskulttuurin aluetta ja laakeudellaan korostavat linnavuoren massiivista jylhyyttä.

Museoviraston mukaan Hakoisten ympäristö on Suomen merkittävimpiä kulttuurimaisema-alueita. Linnavuoren laelta avautuvat näkymät esteettömästi kaikkiin suuntiin. Esille pääsee hyvin esimerkiksi keskiajan lopulla rakennettu Pyhän Laurin kirkko Janakkalassa. Kirkon välittömässä läheisyydessä on Pyhän Laurin lähde, jota tarinoiden mukaan on käytetty alueen asujamiston kastamiseen.

Koko Kanta-Hämeen alueella voidaan monessa muussakin paikassa havaita mielenkiintoinen yhteys linnavuorten ja kirkkojen sijoittumisessa toistensa läheisyyteen tästä ovat esimerkkinä Vanajan kirkko ja Mantereenlinna sekä vähän Kanta-Hämeen ulkopuolella oleva Rapolan linna ja Sääksmäen kirkko.

Hakoinen on eräs eteläisimpiä lenkkejä Hämeen "linnavuoriketjussa", joka seurailee Vanajaveden virtausta kohden pohjoista. On todennäköisesti perusteeton ja tieteellisesti todentamaton hypoteesi, että linnavuoret olisivat toimineet eräänlaisena hälytysverkostona siten, että niiden huipuille sytytettiin vainovalkea, kun vihollinen uhkasi tulollaan ja näin saatiin tieto kulkemaan nopeasti kautta koko historiallisen Hämeen. Tätä vainovalkeateoriaa on testattu ristiriitaisin tuloksin: esimerkiksi Hämeessä 1930-luvulla Jalmari Finnen aloitteesta tehty kokeilu ei tukenut väitettä. Mitään historiallista tietoa asiasta ei ole myöskään saatu.

Historia

Hakoisten linnavuoren ja linnan suhteen on olemassa suuri määrä kertomuksia, tarinoita ja uskomuksia, joskin varsinaiset historialliset tiedot ovat hyvin vähäisiä. Arkeologisia kaivauksia on tehty vain 1900-luvun alussa silloisten eturivin tutkijoiden Juhani Rinteen ja Julius Ailion johdolla, jotka molemmaat ovat julkaisseet tutkimusten tuloksia. Toisaalta uudempien kaivausten puuttuessa voidaan käyttää lähteinä ns. kertovia historiallisia lähteitä, joskaan ne eivät ole aina luotettavia.

Todennäköisimpänä pidetään teoriaa, että linnavuorella olevat varisinaise ja nykyisyyteen asti säiluneet raunioituneet rakenteet ovat 1200-luvun keskivaiheilta, ehkä vasta 1300-luvun alusta. Usein on spekuloitu, että Hakoisten linna olisi se linna, jonka Birger-jaarli Erikin kronikan mukaan rakennutti Hämeeseen. Tämäkin on kuitenkin vain yksi oletus muiden joukossa. Birger-jaarlin ristiretkenkään todenperäisyydestä ei enää nykyisin olla varmoja.

Keskiajan arkeologia ja linnatutkimus ovat kokeneet uuden nousukauden 1990-luvulla, mutta ankaran resurssi- ja rahoituspulan vuoksi ei Hakoisten linnalla ole toistaiseksi suoritettu uusia tutkimuksia. Lienee siis syytä jakaa paikan historia kahteen eri kauteen, jotka selvittävät myös paikasta käytettyjen termien käyttämistä. Linnavuori on jo esihistorialliselle ajalle liittyvä kohde hämäläisessä menneisyydessä. Linna puolestaan liittyy historiallisen aikamme alkuvaiheisiin, ja siinä ovat hämäläisten lisäksi mukana jo ulkopuolisetkin vaikuttajat.

Esihistoria

Esihistoriallisena aikana tämä Vanajaveden laaksossa sijaitseva linnavuori on erottunut selvästi ympäristöstään, kuten kaikki muutkin saman virran varrella olevat linnavuoret vaikka veden pinta on ollut selvästi nykyistä korkeampi varsinkin tulvavesien aikana. Yleisesti uskotaan, että linnavuoret ovat olleet alueen asukkaiden pakopaikkoja levottomina aikoina ja vihollisten hätyytellessä hämäläistä asujaimistoa.

Toisaalta Hämeestä on erään teorian mukaan jo esihistoriallisella ajalla lähtenyt kaksi maantietä kohti Suomenlahden rannikkoa, joista toinen on myöhemmin muotoutunut Hämeen härkätieksi. Jalmari Jaakkola ja myöhemmin Jaakko Masonen ovat arvelleet Härkätien päätteen olleen Halikonlahdella. Lisäksi lähteissä mainitaan tie Turengista rannikolle. Eräät tutkijat ovat jopa otaksuneet, että Hakoinen olisi se "Vanain kaupunki", jota Novgorodin miehet kävivät Hämeessä hävittämässä. Vanain kaupunki on yhdistetty myös Hämeen linnan läheisyydessä, Varikonniemessä, tutkittuun muinaisjäännökseen.

Esihistoriallisena aikana linnavuorella tuskin on ollut paljoakaan pysyviä rakenteita. Niitä ei ainakaan ole säilynyt myöhemmille tutkijoille lähdemateriaaliksi.

Voidaan kuitenkin esittää myös valistuneita arveluja myös Härkätiestä ja Hakoisten linnavuoresta. Rengosta ja varsinkin sen nykyisen kirkon paikkeilta ja Uudestäkylästä, josta aiemmin on Masosen mukaan lähtenyt tie Hämeen linnaan, jota ei esihistoriallisella ajalla edes ollut olemassa, on ollut vesiyhteys nykyista Renkajokea pitkin Hakoisten linnavuorelle ja tämä reitti kulki Haapajarven kautta ja sieltä tulevaa jokea pitkin Kernaalanjärveen aivan Hakoisten kohdalla. Tietenkin on mahdollista, että Härkätie kulki loppumatkan juuri Uudestakylästä Vanain kaupunkiin.

Keskiaika

Keskiajalla rakennetusta Hakoisten linnasta on jäljellä ainoastaan kalliomäen etelä- ja itäpuolella sijaitseva, kuivan vallihaudan ja maavallin erottama esilinna sekä kalliomäen laella sijainnut niin sanottu päälinna, josta on jäljellä harmaakivisen kehämuurin, asuinrakennuksen sekä tiilisen tornin perustat. Nämä jäänteet eivät kuitenkaan ole nykyisin nähtävissä, sillä sata vuotta sitten suoritettujen kaivausten jälkeen jäännökset peitettiin jotta niitä ei turmeltaisi.

Koska kiinteitä rakenteita linnasta löytyy ja ne pystytään nykyisin ajoittamaan kohtuullisella tarkkuudella, tutkijat ovat pohtineet mahdollisuutta, että etelästä Hämeeseen saapuneiden ruotsalaisten (risti)retkien seurauksena perustettu Hämeen linna tai paremminkin vanha Hämeen linna olisi itse asiassa juuri Hakoisten linna. Eräiden tutkijoiden mukaan tätä mahdollisuutta perustelee muun muassa oikeuden päätös vuodelta 1625, jossa vahvistetaan Hakoisten kartanon oikeus vanhoihin niittyihinsä joiden Kustaa Vaasan ja Erik XIV kirjeiden mukaan tuli kuulua vanhalle Hämeen linnalle.

Nykyisin

Talvi-iltatunnelmaa Hakoisten linnavuoren laella. Kuva: Timo Martola
Hakoisten linnavuori. Kuva:Ari Stenberg.
Nykyisen Hämeen linnan rakentaminen keskeisemmälle paikalle varsinaisen vanajaveden rantaan ja ehkäpä juuri Vanain kaupungin läheisyyteen, vähensi sittemmin Hakoisten linnan merkitystä. Linna saattoi kuitenkin olla käytössä vielä vuonna 1311, koska on arveltu, että novgorodilaisessa kronikassa mainittu hyökkäys Hämeeseen kyseisenä vuonna olisi kohdistunut juuri Hakoisten linnaan. Koska lähteet ovat vähäiset, ovat tukijoiden näkemykset hyvinkin erilaisia.

Kysymys Hakoisten linnavuoresta novgorodilaisten sotaretken kohteena jakaa ja on aiemminkin jakanut voimakkasti tutkijoiden mielipiteet. Hakoisten linnavuoren merkitystä korostaa kuitenkin se, että sen juurelle rakennettu Hakoisten kartano on myöhemmin ollut varsinaisen Hämeen linnan linnanvoutien asuinkartanona.

Rakenteet

Keskiaikaisessa linnassa, siis tuolloin luodussa linnoituksessa, on ollut kaksi osaa: vuoren laella sijainnut päälinna, jonne nouseminen oli mahdollista vain linnavuoren kaakkoispuolella kulkevaa kapeata polkua pitkin. Tämän lisäksi on ollut itäpuolella vuoren juurella oleva esilinna, jonka tarkoituksena oli suojella päälinnaa ja sinne johtavaa linnantietä.

Juhani Rinteen suorittamien kaivausten ja tutkimusten mukaan vuoren laella sijaitsi kolmion muotoinen ja perustukseltaan suunnilleen 2,5 metriä paksu harmaakivinen ja osaksi ehkä tiilistä tehty kehämuuri. Tämä kehämuurirakenne yhdistää rakenteet hyvin hämäläiseen keskiaikaiseen rakennusperinteeseen, ovathan Hattulan vanha kirkko ja Hämeen linna myös suurelta osin tiilirakenteisia. Toisaalta kyse voi olla Pohjois-Saksalaisesta rakennusperinteestä, jonka pohjoisimpia ilmentymiä ovat juuri nämä mainitut rakenteet.

On arveltu, että muuri olisi ollut muutaman metrin korkuinen ja ylhäällä olisi sijainnut puolustuskäytävä. Oletetun portin tienoilta on tämä muurirakenne täysin hävinnyt. Muurin sisäpuolella, sen koilliskolkassa ovat säilyneet kaksihuoneisen rakennuksen perustukset, joka ovat kooltaan 27 x 12 metriä. Tämä on alkujaan ehkä ollut jopa kaksikerroksisen asuinrakennuksen perusta. Toisessa huoneessa on havaittu jäännöksiä tulisijasta, joka lienee ollut savupiipulla varustettu.

Päälinnan läntisestä kolkasta on löydetty erittäin pienen rakennuksen perustan nurkkaus. Rakennus lienee ollut kokonaan tai osittain tiilestä tehty. Juhani Rinne on arvellut tämä rakennelman olevan muuta rakennettua varustusta nuorempi ja ehkä olevan mahdollisen päätornin jäännökset. Nykyisin kaikki nämä jäännökset ovat maakerroksen peitossa ja paikalla kasvaa runsaasti puita ja pensaita.

Noin 20 metriä linnavuoren huippua alempana sijaitsee esilinna ja se on nykyisen arvelun mukaan käsittänyt puoliympyrän muotoisen penkereen. Penkere on ollut laidoiltaan kohotettu luomalla maata ristikkäin olevien puuvarustusten päälle. Pengermän reunalla on vielä 1900-alussa ollut näkyvissä harmaakivistä ilman sidosainetta rakennetun kehämuurin perustaa. Portin kohdalla on tämä kehämuurin perusta ollut leveämpi, jolloin sisäänkäynti on ollut pidempi ja helpompi puolustaa. Esilinnaa on Julius Ailion mukaan käytetty taloustarkoituksiin ja siinä on sijainnut puinen asuinrakennus ja kaivo. Kaivauksissa on kuitenkin tehty niukalti esinelöytöjä ja ne sijoittuvat Rinteen mukaan pääsääntöisesti 1200-luvun jälkipuoliskolle. Vain muutama löytö on varauksin ajoitettu varhaisemmaksi tai sitten myöhäisemmäksi, eli 1300-luvulle. On kuitenkin huomattava, että uusi tutkimus olisi tarpeen näidenkin esineiden ajoitusten varmistamiseksi.

Esikuvat

Arkelogian keskeisenä työmenetelmänä on ollut ja on yhä vertailu eli ns. vertaileva arkelogia. Suurin osa esineellisen varhaiskulttuurimme ajoituksista perustuu juuri vertailemalla suoritettuun ajoitukseen. Tutkiessaan Hakoisten linnavuoren historiaa J. Ailio löysi esikuvan Tanskasta, Bornholmin saarella sijaitsevan Lilleborgin vuorilinnasta. Samoin myöhemmin Knut Drake tutkiessaan nykyisen Hämeen linnan rakennushistoriaa löysi vertailevaa aineistoa juuri Baltiasta ja yleensä Itämeren eteläosista. On siis mahdollista, että tuo vuonna 1259 hävitetty Bornholmin saarella eteläisella Itämerellä sijainnut Lilleborgin linna olisi ollut esikuvana Hakoisten linnan rakentamiselle.

Aikaisemmin useat tutkijat ovat kuitenkin tuoneet esille mahdollisuuden, että Hakoisten linnaan voisi liittyä tanskalaisten, jopa ennen ruotsalaisten, tekemän käännytystyön vaikutteita. Tätä näkemystä on tuettu myös runsaalla tanskalaiseen kristilliseen perinteeseen liittyvillä seikoilla koko Kanta-Hämeen ja etenkin Janakkalan alueella. Alueella esiintyneitä pyhän Laurin eli Laurentiuksen ja Pyhän Olavin eli Olain kulttia on pidetty ei-ruotsalaisena. Varmaa ei ole sekään, että Birger-jaarli olisi koskaan tehnyt ristiretkeä Hämeeseen ja siten perustanut mitään linnaa alueelle. Kuitenkin tämä tanskalaisten osuus on vain yksi hypoteesi tässä Hakoisten linnavuoren tuntemattomassa suuressa menneisyydessä. 1990-luvulla ja 2000-luvulla julkaistussa kirjallisuudessa Suomen varhaiskeskiaikaan liittyviä "tanskalaishypoteeseja" ei ole juurikaan pidetty esillä. 1200-lukuun liittyvien kirjallisten lähteiden ja arkeologisten tutkimusten vähäisyys kuitenkin jättää tilaa monenlaisille tulkinnoille ja spekulaatioille.

Linnan funktio

Linnan keskeinen tehtävä on varmaankin rautakaudella ja siten esihistoriallisella ajalla ollut alueen väestön turvaaminen mahdollisia ulkopuolisia hyökkääjiä vastaan, tulivatpa nämä mistä suunnasta tahansa.

Historialliselle ajalle tultaessa linnasta on perinteisen käsityksen mukaan muodostettu ruotsalaisten valloittajien intressejä, lähinnä verotusjärjestelmää, lujittava linnoitus, joka myöhemmin siirrettiin nykyisen Hämeen linnan paikalle. Luonnollisesti sen tehtävänä on ollut torjua ruotsalaista ylivaltaa vastaan kohdistuneet hyökkäykset, mutta samalla toimia myös ehkä tukikohtana veronkeräykselle. Tämä ruotsalaisten valta-aika on kuitenkin ollut melko lyhyt ajanjakso linnavuoren historiassa.

Myös novgorodilaisten hyökkäilyt Hämeeseen ovat hyvinkin voineet kohdistua joko Hämeen linnaan, Varikonnimessä olevaan ns. Vanain kaupunkiin tai Hakoisten linnavuoren varustuksiin.

Oman värinsä tähän tuo Rinteen, Ailion ja Jaakkolan esiin nostama yhteys mahdolliseen tanskalaiseen vaikutukseen. Tällöin taistelu olisi käyty enemmän valtapiiriajattelun pohjalta kolmen herruutta tavoittelevan yhteisön, syntymässä olevan Ruotsin, vakiintuneen valtakeskittymän eli Tanskan ja idän voimakkaan Novgorodin kesken. Nykytutkimus ei yleensä ole pitänyt tanskalaisvaikutusta kovin merkittävänä, mutta asiasta on muitakin näkemyksiä.

Luonto

Hakoisten linnavuoren alue on Suomen tunnetuimpia kulttuurikasvien kasvupaikkoja. Kasvillisuuskartoituksissa paikalta on todettu ainakin tummatulikukka (Verbascum nigrum), pölkkyruoho (Arabis glabra), nurmilaukka (Allium oleraceum) ja jänönapila (Trifolium arvense).

Vuoren rinteillä ja rehevän lehtomaisessa muodostamassa esilinnassa kasvaa luontaisesti muun muassa metsälehmus (Tilia cordata) ja pähkinäpensas (Corylus avellana). Pähkinäpensas tosin elää villinä hyvin monissa paikoin pitkin Vanajaveden ja Hattelmalan harjun muodostamaa aluetta.

Lähteet

  • Ailio, Julius; Hämeen linnan esi- ja rakennushistoria (1917)
  • At Home Within Stone Walls: Life in the late medieval Häme Castle. Toim. Anna-Maria Vilkuna, Johanna Onnela, Terhi Mikkola, Päivi Luppi, Markus Hiekkanen ja Knut Drake. Archaeologia Medii Aevi Finlandiae VII. (2003)
  • Heikel, A. O.; Muinaisjäännöksiä. Hauhon kihlakunta, Suomalaisen Tiedeseuran Bidrag-sarja 29.
  • Hämeen Linna - The castle of Häme. Toim. Pirjo Poutanen ja Katleena Kortesuo. (2000)
  • Hämeen linna. Kirj. Sampo Ahto, Pertti Kilkki ja Rainer Knapas, Sotasokeat, (1973)
  • Kerkkonen, Veikko; Janakkalan historia, 1974.)
  • Masonen Jaakko; Hämeen härkätie: synty ja varhaisvaiheet: varhainen maaliikenne arkeologisena sekä historiallisena tutkimuskohteena. Heksinki 1989. ISBN 951-861-448-2
  • Rinne, Juhani; Suomen keskiaikaiset mäkilinnat (1914)
  • Taavitsainen, Jussi-Pekka; Ancient hillforts of Finland: problems of analysis, chronology and interpretation with special reference to the hillfort of Kuhmoinen. (1990)