Hämeenlinnan Yhteiskoulu 1950-luvulla

Kohteesta Häme-Wiki
Share/Save/Bookmark
Loikkaa:valikkoon, hakuun

Aloitin yhteiskoulun v.1948,  jolloin  pääsykokeessa kävi kohdallani hyvä tuuri. Läpäisin kokeen hyväksytysti, ja kirjauduin koulun l A-luokalle syyskuun alussa. Meitä oli 44 ekaluokkalaista, kaikki iältään 10 v tai hieman yli. Tyttöjä  runsas puolet, poikia noin 20. Luokanvalvojana oli Laila Rytkönen, koulutukseltaan kansakoulunopettaja. Samaan aikaan aloitti rinnakkaisluokka 1 B, jossa oli vain tyttöjä.

A-luokkalaiset  aloittivat koulupäivän klo 8.00 aamuhartaudella juhlasalissa, joka myös toimi voimistelusalina. Aamuhartauden valmistelu alkoi  klo 7.50 eteisaulan käytävällä, johon luokkien ovet avautuivat. Kukin luokka järjestäytyi luokanvalvojan johdolla paririviin, jotka sitten vuorollaan marssivat juhlasaliin. Kateederi, jossa aamuhartauden puhuja hoiti tehtävänsä, sijaitsi Turuntien puoleisella seinustalla. Puhujan virkaa toimittivat yleensä uskonnon opettajat, mutta poikkeuksiakin oli. Saksan kielen lehtori  Laina Viluksela oli usein puhumassa, samoin historian lehtori Anna Aho. Luonnostaan kateederiin viran puolesta nousi  pastori Juho Tenhiälä, joka tuolloin vielä käytti alkuiperäistä sukunimeään  Saari. Niinikään  lehtori Inkeri Miettinen ja vankilan pastori Pentti Koskipuro tulivat  kaikille tutuiksi.

Aamuhartaus kesti  kymmenisen minuuttia, johon sisältyi aluksi virren veisuu.  Kaikki lauloivat mukana, sitä kontrolloivat  opettajat pitäen esimerkillään huolen. Urkuharmoonilla säestäjistä jäivät mieleen oppilaat Liisa Arvola sekä Alaspään tytär. Kaikki oppilaat  kuuntelivat seisaaltaan, opettajakunta mukaanlukien. Seisominen otti joidenkin voimille: Pyörtymiset - tosin harvalukuiset - jäivät mieleeni.  Tekniikan kehittymisen myötä rehtori Paavo Kouri  otti sittemmin käyttöön keskusradion, jolla  aamuhartaus välitettiin luokkahuoneisiin. Pois jäi  yhteishenkeä vahvistanut joka aamuinen kokoontuminen juhlasaliin. Tapahtuman tunnelma latistui melkoisesti.

Yhteiskoulu sijaitsi  Turuntien alkupäässä, naapurinaan vanha kirjastotalo. Koulun erotti siitä Pikkukatu, joka johti Turuntieltä saapuvan liikenteen Hallituskadulle. Täältä liikenne sitten suuntasi kulkunsa Kauppatoria kohden. Tuolloin ei vielä puiston halki kulkeva väylä ollut rakentunut, ja niinpä liikenteen jyrinä jäi mieleen etenkin luokkien 3, 4 ja 5 oppilaille. Suomen armeija kunnostautui moottorien melun tuottajana etenkin kouluautojen jyristellessä ohi. Melu oli niin valtava, että opettajatkin  lopettivat  hetkeksi puheensa muutamien minuuttien ajaksi. Opetus jatkui vasta sitten kun kouluautojen jono oli häipynyt Kauppatorin suuntaan.