Hyppää sisältöön

Hämeenkoski veljessodan vuosina

Kohteesta Häme-Wiki
Share/Save/Bookmark
Loikkaa:valikkoon, hakuun

Hämeenkoski sisällissodan aikana


Suomen sisällissodassa Hämeenkosken väestö oli jakautunut kahteen osaan, punaisiin ja valkoisiin. Vuoden 1917 marraskuussa kunnalliskokouksessa päätettiin, että porvarit eivät saa suojeluskuntaa ja sosialistit eivät saa punakaartia.
Lahden Itsenäisyys Liitossa (1917) oli myös valkoisiin liittyneitä hämeenkoskelaisia, mm. Eetu Seppälä. Sisällissodan alkaessa hän oli Sysmän pataljoonassa valkoisten rintamalla. Valkoisten Suojeluskuntakin oli luultavasti jo syksyllä 1917 toiminnassa, tosin erilaisessa muodossa ja eri nimellä, sitä kutsuttiin Lammin suojeluskunnan kanssa iltavartioksi. Jäsenet sanoivat olleensa mukana vain palokunnan paloharjoituksissa. Kosken punakaartit organisoitiin varsinaisesti helmikuun puolivälissä 1918 ja sen ensimmäisenä päällikkönä toimi Toivo Sulkanen. Todennäköisesti punakaartien kehitys oli alkanut kuitenkin jo ennen joulua 1917.

 

Koskelaisten tilanne sodan aikana


Punaiset olivat ottaneet Kosken haltuunsa helmikuun puolivälissä 1918, jolloin punakaartin esikunta perustettiin kylään. Tätä ennen punaiset olivat vain takavarikoineet muonavarastoja, etsineet aseita sekä pidättäneet työväkeen vihamielisesti suhtautuneita henkilöitä. Kosken kunnan rajojen tienristeyksiin asetettiin vahdit jotka takasivat sen, että kukaan jolla ei ollut punakaartin myöntämää kulkulupaa, ei saanut kulkea siitä eteenpäin.
Tilanne Koskella säilyi suhteellisen rauhallisena aina huhtikuun puoliväliin asti. Kauan kiertänyt huhu siitä, että miehiä otettaisiin pakolla punaisten riveihin, kävi nyt toteen. Kaksi punakaartilaista, Jalmari Råman ja Eetu Ruusunen kävivät joka talossa ja käskivät miesten tulla hengen menon uhalla nimenhuutoon Kosken seurahuoneelle. Jotkut miehet piiloutuivat metsään, kun taas toiset tottelivat käskyä, tosin ei mitenkään hymyssä suin. ”Pakko otin” miehet vietiin Riihimäelle. Poliittisesti epäluotettavimmat erotettiin joukosta ja heidät laitettiin taistelemaan punakaartilaisten joukkoon saksalaisia vastaan Hyvinkäällä. Osa koskelaisista pelastautui pakenemalla saksalaisten puolelle, muutamia kaatui taisteluissa ja joitakin saksalaiset ampuivat punaisina.
Huhtikuun lopulla Koskelle alkoi saapua runsaasti Tampereen taistelun jälkeen punakaartilaisia perheenjäsenineen. He olivat matkalla kohti Neuvosto-Venäjää. Sodan loppuvaiheissa Koskellakin tilanne oli hyvin vaikea, sillä itään vaeltavien joukkojen väki käytti hyväkseen matkan varrella olevien talojen varastoja ja tavaroita hyväkseen lupaa kysymättä. Huljalan kylässä käytiin myös ankara taistelu saksalaisten ja punaisten välillä. Sen seurauksena koko kylä paloi.

 

Sodan lopputulos


Punaiset antautuivat lopulta suurin joukoin Lahdessa toukokuun alussa ja sisällissodan voittajat, valkoiset pitivät paraatin Helsingissä 16.5.1918. Sota oli ohi, mutta Kosken pitäjä oli kärsinyt huomattavia menetyksiä joutuessaan punaisten pakotien alle. Sodan seurauksena sekavissa oloissa Koskellakin toimitettiin punaisten teloituksia ja Valkjärven hautausmaan joukkohaudassa on lähes sata teloitettua.

 

Lähteet:


Juhani Aromäki, Sodan ja rauhan ajat, Kosken historiaa, ihmisiä ja elämää. Kosken kunta, 1983.
Pasi Vainio: Toimintaa sotien aikana ja niiden välillä. Lammi- Paino, 1983.